Alanya rikosasianajaja ja rikosoikeus
Rikosoikeus määrittää, onko teko rikos ja mitä seuraamusta siihen sovelletaan; rikosprosessioikeus puolestaan sääntelee, millä menettelyllä tämä määritetään. Asiassa esiin tulevat ongelmat liittyvät osin teon oikeudelliseen luonnehdintaan ja merkittävältä osin noudatettavaan menettelyyn.
Prosessi alkaa usein rikosilmoituksesta, ilmiannosta tai poliisin laatimasta pöytäkirjasta. Tästä lähtien epäillyn asemassa olevalle henkilölle syntyy oikeuksia, kuten oikeus vaieta, saada avustaja ja pyytää häntä puoltavien todisteiden keräämistä. Sama prosessi sisältää rikoksesta vahinkoa kärsineen osalta erillisiä kysymyksiä, kuten rikosilmoitusta koskevan määräajan, todisteiden säilyttämisen ja oikeudenkäyntiin osallistumisen.
Rikosprosessissa määräajat ovat lyhyitä ja useimmiten ehdottomia. Jos lausuman antamista ja kuulustelua, pakkokeinoihin kohdistuvia oikeussuojakeinoja, syyttämättäjättämispäätöksen vastustamista tai muutoksenhakukeinojen käyttämistä koskevia määräaikoja ei noudateta, laiminlyöntiä ei useinkaan voida myöhemmin korjata.
Keskeiset palvelualueet
Keskeiset rikosoikeudelliset kysymykset
Rikosasioissa ilmenevät ongelmat liittyvät sekä epäillyn teon oikeudelliseen luonnehdintaan että oikeudenkäyntimenettelyyn. Sama tapahtuma voi teon tunnusmerkistön ja osapuolten oikeudellisen aseman perusteella kuulua eri rikosten tunnusmerkistöjen piiriin; toimivaltainen tuomioistuin, noudatettava menettely ja käytettävissä olevat oikeussuojakeinot vaihtelevat tämän mukaisesti.
Epäillyn ja syytetyn oikeudet
Ennen lausunnon antamista ja kuulustelua henkilölle ilmoitetaan, mistä rikoksesta häntä epäillään. Hänelle ilmoitetaan hänen oikeudestaan valita puolustaja sekä siitä, että puolustaja voi olla läsnä lausuntoa annettaessa tai kuulustelussa. Kiinniotetun henkilön valitsemalle omaiselle ilmoitetaan kiinniotosta viipymättä. Lisäksi hänelle ilmoitetaan, että hänellä on laillinen oikeus olla lausumatta häntä koskevasta rikosepäilystä. Häntä muistutetaan siitä, että hän voi pyytää konkreettisten todisteiden hankkimista epäilyn poistamiseksi, ja hänelle annetaan mahdollisuus vedota hänen hyväkseen puhuviin seikkoihin.
Oikeutta käyttää puolustajaa käytetään pääsääntöisesti pyynnöstä. Henkilölle, joka ilmoittaa, ettei hän kykene valitsemaan puolustajaa, määrätään hänen pyynnöstään puolustaja baron toimesta. Jos epäillyllä tai syytetyllä ei ole puolustajaa ja hän on lapsi, jos hän on vammansa vuoksi siinä määrin kykenemätön puolustautumaan tai kuuro ja mykkä taikka jos kyseessä on rikos, josta säädetyn vankeusrangaistuksen vähimmäispituus on yli viisi vuotta, puolustaja määrätään ilman pyyntöä.
Laki kieltää nimenomaisesti tahdonmuodostusta vääristävät menetelmät. Ruumiillisia tai henkisiä vaikuttamiskeinoja, kuten huonoa kohtelua, kidutusta, lääkkeiden antamista, väsyttämistä, harhauttamista, pakottamista tai uhkaamista taikka tiettyjen välineiden käyttämistä, ei saa käyttää, eikä lainvastaisia etuja saa luvata. Kiellettyjä menetelmiä käyttäen hankittuja lausumia ei voida käyttää todisteina, vaikka ne olisi annettu suostumuksella. Poliisin ilman puolustajan läsnäoloa hankkimaa lausumaa ei voida käyttää tuomion perustana, ellei epäilty tai syytetty vahvista sitä tuomarin tai tuomioistuimen edessä.
Sääntö, jonka mukaan lainvastaisin menetelmin hankittuja todisteita ei voida käyttää tuomion perustana, sisältyy sekä perustuslakiin (Anayasa) että rikosprosessilakiin (Ceza Muhakemesi Kanunu). Tuomion perustuminen tällaiseen todisteeseen on muutoksenhaussa sellaisenaan peruste tuomion kumoamiselle. Tämän vuoksi sillä, miten todiste on hankittu, voi olla yhtä ratkaiseva merkitys kuin sen sisällöllä.
Suojelutoimet: kiinniotto, säilössäpito, tutkintavankeus ja oikeusvalvonta
Säilössäpidon kesto ei saa ylittää kiinniottohetkestä lukien kahtakymmentäneljää tuntia, lukuun ottamatta sitä välttämätöntä aikaa, joka tarvitaan kiinniotetun toimittamiseen lähimmän tuomarin tai tuomioistuimen käsiteltäväksi; tämä välttämätön aika saa olla enintään kaksitoista tuntia. Yhdessä tehdyissä rikoksissa tasavallan syyttäjä voi pidentää säilössäpitoa kirjallisesti enintään kolmeen päivään, enintään yksi päivä kerrallaan, jos todisteiden kerääminen on vaikeaa tai epäiltyjä on useita. Jos säilöön otettua henkilöä ei vapauteta, hänet on viimeistään näiden määräaikojen päättyessä vietävä rauhantuomarin (sulh ceza hâkimi) kuulusteltavaksi; kuulustelussa on oltava läsnä myös puolustaja. Laissa säädetään lisäksi, että tietyissä siinä luetelluissa rikoksissa, jotka rajoittuvat verekseltään tavattuihin rikoksiin, myös poliisin toimivaltaiset virkamiehet voivat määrätä säilössäpidosta.
Tutkintavankeus voi tulla kyseeseen, jos vahvan rikosepäilyn olemassaolosta on konkreettista näyttöä ja tutkintavankeudelle on olemassa peruste. Laissa säädetään lisäksi, ettei tutkintavankeutta voida määrätä, jos se ei ole oikeassa suhteessa asian merkitykseen tai odotettavissa olevaan rangaistukseen taikka turvaamistoimeen nähden. Tutkintavankeutta ei voida määrätä rikoksista, joista voi seurata ainoastaan sakkorangaistus, eikä rikoksista, joiden enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta; tahalliset ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat rikokset eivät kuitenkaan kuulu tämän rajoituksen piiriin.
Oikeusvalvonta on toimenpide, jota voidaan käyttää tutkintavankeuden sijasta, kun tutkintavankeuden edellytykset täyttyvät; sitä voidaan soveltaa myös tapauksissa, joissa laki kieltää tutkintavankeuden, ja se voi tulla kyseeseen myös rikosoikeudenkäynnin käsittelyvaiheessa. Laissa lueteltuja velvollisuuksia ovat muun muassa maasta poistumiskielto, velvollisuus ilmoittautua säännöllisesti tuomarin määräämissä paikoissa määrättyinä ajankohtina, kielto mennä määrättyihin paikkoihin tai alueille, velvollisuus olla poistumatta asunnosta tai tietyltä asuinalueelta, kielto käyttää tiettyjä ajoneuvoja, kielto pitää hallussa aseita sekä vakuuden asettaminen. Näiden velvollisuuksien noudattamista voidaan valvoa myös elektronisten laitteiden avulla. Oikeusvalvontaa koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta; velvollisuuden jatkamisen tarve arvioidaan uudelleen määräajoin, ja laissa säädetään oikeusvalvonnan enimmäiskestoista.
Esitutkintavaiheessa tutkintavankeuden jatkamisen tarpeellisuus arvioidaan uudelleen viimeistään kolmenkymmenen päivän välein. Asiasta päättää syyttäjän pyynnöstä sulh ceza -tuomari epäiltyä tai tämän puolustajaa kuultuaan; myös epäilty voi pyytää asian uudelleenarviointia. Käsittelyvaiheessa tuomioistuin päättää asiasta jokaisessa istunnossa tai tarvittaessa istuntojen välillä. Lisäksi vapauttamista voidaan pyytää ja tutkintavankeutta koskevasta päätöksestä voidaan valittaa missä tahansa menettelyn vaiheessa. Laissa säädetään erikseen myös tutkintavankeuden enimmäisajoista; ne vaihtelevat tuomioistuimen toimivallan, esitutkinta- tai käsittelyvaiheen, rikostyypin ja epäillyn iän mukaan.
Laissa luetelluissa tapauksissa valtiolta voidaan vaatia turvaamistoimenpiteistä aiheutunutta aineellista ja aineetonta vahingonkorvausta. Näihin tapauksiin kuuluvat muun muassa ilman edellytysten täyttymistä tehty kiinniotto, pidätys, tutkintavankeus, etsintä ja takavarikko sekä tilanteet, joissa henkilö on lainmukaisesti kiinniotettu tai vangittu ja hänen osaltaan on myöhemmin tehty päätös syyttämättä jättämisestä tai hänet on vapautettu syytteestä. Korvausvaatimus voidaan esittää kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tai tuomion lainvoimaisuutta koskevan tiedoksiannon vastaanottamisesta ja joka tapauksessa vuoden kuluessa lainvoimaisuuspäivästä.
Rikostyypit ja niiden vaikutukset menettelyyn
Henkilöihin kohdistuviin rikoksiin kuuluvat tahallinen pahoinpitely, tuottamuksellinen pahoinpitely, uhkaus, kunnianloukkaus ja kotirauhan rikkominen. Osa näistä rikoksista on asianomistajarikoksia, ja osa kuuluu sovittelun piiriin. Sovittelun soveltamisala vaihtelee rikostyypin ja rikoksen tekotavan mukaan; kunnianloukkausrikos on 2024 ja 2025 vuosina tehtyjen muutosten myötä poistettu sovittelun piiristä ja — lukuun ottamatta virkamieheen tämän tehtävän vuoksi kohdistuvaa kunnianloukkausta — saatettu ennakkomaksumenettelyn (ön ödeme) piiriin. Koska nämä kaksi ominaisuutta muuttavat asian kulkua alusta lähtien, ne on määritettävä erikseen jokaisessa asiassa.
Omaisuutta vastaan tehdyistä rikoksista keskeisimpiä ovat varkaus, petos, luottamuksen väärinkäyttö ja omaisuuden vahingoittaminen. Näiden rikosten perusmuodoilla ja kvalifioiduilla tekomuodoilla on erilaiset oikeudelliset seuraukset sekä rangaistuksen että noudatettavan menettelyn kannalta; sovittelun piiriin kuuluvat pääsääntöisesti vain perusmuodot. Toimivaltainen tuomioistuin määräytyy rikoksen laissa säädetyn rangaistuksen ylärajan mukaan ottamatta huomioon raskauttavia tai lieventäviä seikkoja; tämän vuoksi jotkin kvalifioidut tekomuodot käsitellään vakavien rikosasioiden tuomioistuimessa (ağır ceza mahkemesi).
Liikenneasioissa hallinnollisen seuraamuksen ja rikoksen välinen ero on tärkeä. Hallinnollinen sakko sekä ajokortin takaisinotto tai peruuttaminen, jotka liittyvät ajamiseen alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena, kuuluvat maantieliikennelain (Karayolları Trafik Kanunu) soveltamisalaan; laki edellyttää, että näitä seuraamuksia sovelletaan, vaikka teko muodostaisi myös rikoksen. Lisäksi ajaminen alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena tai muusta syystä siten, ettei pysty turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa, on säädetty erilliseksi rikokseksi Turkin rikoslaissa (Türk Ceza Kanunu). Jos liikenneonnettomuudessa tapahtuu loukkaantuminen tai kuolema, tuottamuksellisia rikoksia koskevia säännöksiä arvioidaan erikseen; tuottamuksellinen vamman aiheuttaminen on pääsääntöisesti asianomistajarikos, mutta laki säätää tietyissä tapauksissa, ettei asianomistajan vaatimusta vaadita.
Huumeita tai psykotrooppisia aineita koskevissa asioissa ostaminen käyttöä varten, vastaanottaminen, hallussapito tai käyttö sekä näiden aineiden valmistus ja kauppa ovat erillisiä rikostyyppejä; ero muuttaa perustavanlaatuisesti sekä rangaistusta että noudatettavaa menettelyä. Käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon osalta laki säätää julkisen syytteen nostamisen lykkäämisestä ja valvotun vapauden valvontatoimenpiteen (denetimli serbestlik) soveltamisesta tänä aikana; jos velvoitteita noudatetaan, asiassa annetaan päätös syytteen nostamatta jättämisestä (kovuşturmaya yer olmadığına karar).
Sukupuolista koskemattomuutta vastaan tehtyihin rikoksiin, vainoamiseen ja kunnianloukkaukseen ei sovelleta sovittelumenettelyä. Vaikka osa sukupuolista koskemattomuutta vastaan tehdyistä rikoksista on asianomistajarikoksia, niihin sovelletaan menettelyn osalta erillisiä sääntöjä.
Asiallinen toimivalta, alueellinen toimivalta ja vanhentuminen
Jollei laissa erikseen säädetä toisin, ağır ceza mahkemesi -rikostuomioistuimessa käsitellään rikokset, joista rangaistuksena on ankarrettu elinkautinen vankeusrangaistus, elinkautinen vankeusrangaistus tai yli kymmenen vuoden vankeusrangaistus, sekä ryöstö, virkarikos irtikâb siltä osin kuin laissa tarkoitetaan sen kahta ensimmäistä momenttia, virallisen asiakirjan väärentäminen sen toisen momentin osalta ja vilpillinen konkurssi. Samassa tuomioistuimessa käsitellään myös valtion turvallisuutta, valtiosääntöjärjestystä, kansallista puolustusta ja valtiosalaisuuksia vastaan kohdistuvia rikoksia koskevissa luvuissa määritellyt rikokset — lukuun ottamatta lain erikseen poissulkemia säännöksiä — sekä terrorismin torjuntaa koskevan lain soveltamisalaan kuuluvat rikokset. Muut rikosasiat käsittelee asliye ceza mahkemesi -rikostuomioistuin. Toimivaltaa määritettäessä ratkaiseva on rikoksesta laissa säädetyn rangaistuksen enimmäismäärä ilman koventamis- tai lieventämisperusteiden huomioon ottamista. Törkeä petos poistettiin 2025 vuoden lopussa tehdyllä muutoksella ağır ceza mahkemesi -rikostuomioistuimen toimivallasta; muutoksen ajankohtana vireillä olleiden asioiden osalta säädettiin erillisestä siirtymäsäännöksestä.
Alueellisen toimivallan pääsääntönä on sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa rikos on tehty. Laissa säädetään erityisistä toimivaltasäännöistä muun muassa yrityksen, jatkuvien rikosten, ketjutettujen rikosten ja lehdistön välityksellä tehtyjen rikosten osalta. Tietojärjestelmiä tai pankki- tai luottokortteja käyttäen tehdyissä rikoksissa myös uhrin asuinpaikan tuomioistuin on toimivaltainen.
Rikoksissa, joiden tutkinta ja syyteoikeuden käyttäminen edellyttävät asianomistajan tekemää ilmoitusta, tutkintaa ja syytettä ei voida panna vireille, jos ilmoitukseen oikeutettu henkilö ei tee ilmoitusta kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hän sai tietää teosta ja sen tekijästä. Tämä määräaika ei missään tapauksessa voi ylittää syyteoikeuden vanhentumisaikaa. Kunnianloukkauksen osalta laissa säädetään lisäksi, ettei ilmoituksen tekemisen määräaika voi missään tapauksessa ylittää kahta vuotta teon tapahtumispäivästä.
Tämän lisäksi on olemassa kaksi erillistä oikeudellista instituutiota: syyteoikeuden vanhentuminen (dava zamanaşımı) ja rangaistuksen vanhentuminen (ceza zamanaşımı). Syyteoikeuden vanhentuminen johtaa julkisen syytteen raukeamiseen tietyn ajan kuluttua; rangaistuksen vanhentuminen taas merkitsee, ettei lainvoimaista rangaistusta voida panna täytäntöön. Molempien määräaikojen pituus vaihtelee rikoksesta säädetyn rangaistuksen ankaruuden mukaan. Laissa säädetään lisäksi, ettei vanhentuminen koske rajoitettua määrää vakavia rikoksia.
Vaihe vaiheelta
Miten rikosprosessi etenee?
Rikosilmoitus, ilmoitus rikoksesta ja tutkinnan aloittaminen
Esitutkinta alkaa, kun syyttäjä saa ilmoituksen kautta tai muulla tavoin tietoonsa seikan, joka antaa vaikutelman rikoksen tapahtumisesta; tästä hetkestä lähtien syyttäjä on velvollinen keräämään sekä epäillyn puolesta että tätä vastaan puhuvat todisteet.
Ilmoitus tai rikosilmoitus voidaan tehdä pääsyyttäjänvirastolle tai poliisiviranomaisille. Kuvernöörin virastolle, piirikunnan kuvernöörin virastolle tai tuomioistuimelle tehty ilmoitus tai rikosilmoitus toimitetaan asianomaiselle pääsyyttäjänvirastolle. Ulkomailla tehdyistä rikoksista, joiden osalta asian käsittely Turkissa on tarpeen, voidaan kääntyä myös Turkin suurlähetystöjen ja konsulaattien puoleen. Rikoksissa, joiden väitetään liittyvän julkisen tehtävän hoitamiseen, myös asianomaiselle viranomaiselle tehty ilmoitus toimitetaan viipymättä pääsyyttäjänvirastolle.
Asianomistajarikoksissa se, ettei rikosilmoitusta ole tehty kuuden kuukauden määräajassa, muodostaa esteen tutkinnan aloittamiselle. Rikoksissa, jotka eivät ole asianomistajarikoksia, tutkinta toimitetaan viran puolesta; näissä rikoksissa asianomistajan ilmoitus katsotaan rikosilmoitukseksi, eikä luopuminen yksinään päätä asiaa.
Esitutkintavaihe: kuulustelu, turvaamistoimet ja syytekirjelmä
Tässä vaiheessa epäilty kuulustellaan, sekä syytettä tukevat että sitä vastaan puhuvat todisteet kerätään ja tarvittaessa käytetään pakkokeinoja.
Esitutkintavaihe on pääsääntöisesti salainen, kunhan puolustautumisoikeuksia ei loukata. Puolustaja voi tutustua esitutkinta-aineiston sisältöön ja saada asiakirjoista maksutta jäljennöksiä. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa ainoastaan silloin, kun rajoitus on tarpeen esitutkinnan tarkoituksen vaarantumisen estämiseksi, tuomarin päätöksellä ja vain laissa tyhjentävästi lueteltujen rikosten osalta. Rajoituspäätöksestä huolimatta kuulustelupöytäkirja ja asiantuntijalausunnot jäävät rajoituksen ulkopuolelle, ja syytekirjelmän hyväksymisen jälkeen koko asiakirja-aineistoon voidaan tutustua. Samoja oikeuksia käyttää myös rikoksesta vahinkoa kärsineen asiamies.
Esitutkinnan päätteeksi yleinen syyttäjä joko laatii syytekirjelmän tai tekee päätöksen syyttämättä jättämisestä. Päätökseen syyttämättä jättämisestä voidaan hakea muutosta vastustamalla sitä kahden viikon kuluessa päätöksen tiedoksiannosta sen oikeuspiirin alueella, jossa päätöksen tehnyt yleinen syyttäjä toimii, sijaitsevan ağır ceza mahkemesi -tuomioistuimen toimipaikan rauhantuomarilta.
Syytekirjelmän hyväksymisellä toimivaltaisessa ja alueellisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa alkaa oikeudenkäyntivaihe, ja epäillystä tulee vastaaja.
Oikeudenkäyntivaihe: Pääkäsittely, todisteet ja tuomio
Pääkäsittely pidetään pääsääntöisesti syytetyn läsnä ollessa; muutoin kuin lain nimenomaisesti sallimissa poikkeustapauksissa pääkäsittelyä ei voida toimittaa syytetyn poissa ollessa. Jos rikoksesta voidaan määrätä yksinomaan sakko tai sakko yhdessä menettämisseuraamuksen kanssa, pääkäsittely voidaan toimittaa, vaikka syytetty ei saapuisi paikalle; tällöin syytetylle lähetettävässä kutsussa on mainittava, että pääkäsittely toimitetaan, vaikka hän ei saapuisi. Jos kerättyjen todisteiden perusteella päädytään siihen, että asiassa on annettava langettava tuomio, tehtävä päätös olla määräämättä rangaistusta tai määrättävä turvallisuustoimenpide, asia voidaan ratkaista syytetyn poissa ollessa, vaikka häntä ei olisi kuulusteltu.
Oikeudenkäynnissä arvioidaan yhdessä todistajien lausunnot, asiakirjat, asiantuntijalausunnot, katselmukset sekä laissa säädettyjen suojelutoimenpiteiden avulla saadut tallenteet. Lainvastaisin menetelmin hankittuja todisteita ei voida käyttää tuomion perusteena.
Oikeudenkäynnin päätteeksi annetaan jokin seuraavista ratkaisuista: vapauttava tuomio, päätös olla määräämättä rangaistusta, langettava tuomio, päätös turvallisuustoimenpiteen määräämisestä, asian hylkääminen tai asian raukeaminen.
Muutoksenhakukeinot ja rangaistusten täytäntöönpano
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisuun haetaan muutosta istinaf-menettelyssä kahden viikon kuluessa siitä, kun ratkaisu perusteluineen on annettu tiedoksi. Bölge adliye mahkemesi -tuomioistuimen ratkaisusta voidaan valittaa temyiz-menettelyssä kahden viikon kuluessa perustellun ratkaisun tiedoksiannosta. Hâkimin ratkaisusta ja laissa säädetyissä tapauksissa tuomioistuimen ratkaisusta voidaan tehdä itiraz-vastustus kahden viikon kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut ratkaisusta tiedon. Nämä määräajat koskevat 1 kesäkuuta 2024 tai sen jälkeen annettuja ratkaisuja; tätä aikaisemmin annettuihin ratkaisuihin sovelletaan edelleen aikaisempia määräaikoja.
Laki jättää tietyt ratkaisut sekä istinaf- että temyiz-muutoksenhaun ulkopuolelle; nämä rajat määräytyvät joissakin tapauksissa rangaistuksen lajin ja keston ja toisissa tapauksissa adli para cezası -sakon määrän perusteella. Siksi jokaisessa asiassa on erikseen määritettävä, mikä muutoksenhakukeino kyseiseen ratkaisuun on käytettävissä.
Kun ratkaisu on saanut lainvoiman, alkaa täytäntöönpanovaihe; tässä vaiheessa sovellettavista säännöistä säädetään rikosten ja turvatoimenpiteiden täytäntöönpanosta annetussa laissa.
Yksinkertaistetut ja vaihtoehtoiset menettelyt
Sovittelu, ennakkomaksumenettely, nopeutettu menettely ja yksinkertaistettu oikeudenkäyntimenettely
Sovittelu
Sovittelu on menettely, jota sovelletaan rikoksiin, joiden tutkinta ja syytteeseenpano edellyttävät asianomistajan tekemää ilmoitusta, sekä rikoksiin, jotka on erikseen lueteltu laissa. Sovittelun edellytyksenä on, että uhri tai rikoksesta vahinkoa kärsinyt on luonnollinen henkilö tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö. Muissa laeissa säänneltyjen rikosten osalta sovitteluun voidaan ryhtyä silloin, kun rikos ei ole asianomistajarikos, vain jos laissa on siitä nimenomainen säännös.
Lain luettelemiin rikoksiin kuuluvat tahallisen pahoinpitelyn muodot lukuun ottamatta sen kvalifioituja tekomuotoja, tuottamuksellinen vammantuottamus, uhkauksen perustekomuoto, kotirauhan rikkominen, työn ja työskentelyn vapauden loukkaamisen tietyt muodot, varkauden ja petoksen perustekomuodot, luottamuksen väärinkäytön tietyt muodot, rikoksella saadun omaisuuden ostaminen tai vastaanottaminen sekä lapsen sieppaaminen ja pitäminen laittomasti erillään huoltajastaan. Kvalifioitu varkaus ja kvalifioitu petos jäävät sovittelun ulkopuolelle; siksi ratkaisevaa on, sisältyykö asiaan kvalifioitu tekomuoto.
Seksuaalista itsemääräämisoikeutta vastaan kohdistuvat rikokset, vainoaminen ja kunnianloukkaus ovat sovittelun ulkopuolella, vaikka ne olisivat asianomistajarikoksia. Kunnianloukkauksen osalta laki määrää sovittelun sijasta ennakkomaksumenettelystä; laki on kuitenkin säätänyt tästä poikkeuksen jättämällä virkamiehen hänen tehtävänsä vuoksi tapahtuvan kunnianloukkauksen nimenomaisesti säännöksen ulkopuolelle. Jos sovittelun piiriin kuuluva rikos on tehty samaa uhria vastaan yhdessä muun sovittelun ulkopuolelle jäävän rikoksen kanssa, sovittelusäännöksiä ei sovelleta. Jos tämä toinen yhdessä tehty rikos kuitenkin kuuluu ennakkomaksumenettelyn piiriin, sovittelusäännöksiä sovelletaan sovittelun piiriin kuuluvaan rikokseen.
Sovittelutarjouksen hyväksyminen tai hylkääminen on vapaaehtoista. Jos päätöstä ei ilmoiteta seitsemän päivän kuluessa tarjouksen tekemisestä, tarjouksen katsotaan tulleen hylätyksi. Tarjouksen hylkääminen johtaa siihen, että esitutkinta jatkuu tavanomaisessa järjestyksessä; osapuolet voivat kuitenkin ilmoittaa sovintonsa tehdyksi viimeistään siihen päivään asti, jona syyte on laadittu. Jos sovitteluyritys jää tuloksettomaksi, samassa asiassa ei voida enää uudelleen ryhtyä sovitteluun.
Kun sovinto on saavutettu ja suoritus on tehty kertasuorituksena, esitutkintavaiheessa päätetään, ettei syytettä nosteta, ja oikeudenkäyntivaiheessa asia raukeaa. Jos suoritus on siirretty myöhempään ajankohtaan, jaettu eriin tai se on luonteeltaan jatkuvaa, esitutkintavaiheessa määrätään yleisen syytteen nostamisen lykkäämisestä ja oikeudenkäyntivaiheessa määrätään menettelyn keskeyttämisestä; lykkäyksen aikana vanhentumisaika ei kulu, ja jos suoritusta ei tehdä, menettely jatkuu siitä, mihin se jäi. Sovinnolla on lisäksi erityinen vaikutus uhrin vahingonkorvausoikeuteen; tämä on selitetty jaksossa, jossa käsitellään uhrin asemaa.
Sovintomenettely on erillinen instituutio yksityisoikeudellisten riitojen sovittelusta. Sitä hoidetaan tasavallan syyttäjänviraston yhteydessä toimivan sovintotoimiston kautta, sovittelija määrätään virallisilta listoilta, neuvotteluissa esitettyjä lausumia ei voida käyttää todisteina myöhemmissä vaiheissa, ja menettelyn lopputulos liittyy rikosprosessiin. Sovintomenettelyyn turvautuminen ei ole oikeudenkäyntiedellytys; instituutiota sovelletaan lain tarkoittamien rikosten osalta viran puolesta esitutkinta- ja oikeudenkäyntivaiheissa.
Ennakkomaksu
Ennakkomaksumenettelyä sovelletaan sovittelun ulkopuolelle jääviin rikoksiin, joista voidaan määrätä ainoastaan sakkorangaistus tai joiden enimmäisvankeusrangaistus on enintään kuusi kuukautta, sekä tiettyihin laissa erikseen lueteltuihin rikoksiin. Kunnianloukkaus kuuluu laissa erikseen lueteltuihin rikoksiin; virkamiehen virkatoimensa vuoksi tapahtuva kunnianloukkaus ei kuitenkaan kuulu tähän ryhmään.
Kun Cumhuriyet-savcılığınca on annettu tiedoksianto, julkista syytettä ei nosteta, jos laissa säädetty määrä maksetaan kymmenen päivän kuluessa tutkintakulujen kanssa. Jos tekijä pyytää sitä saman määräajan kuluessa, Cumhuriyet-syyttäjä määrää maksun suoritettavaksi kolmena yhtä suurena, kuukauden välein erääntyvänä eränä; kyse ei ole harkinnanvaraisesta toimivallasta. Jos eriä ei makseta määräajassa, ennakkomaksumenettely raukeaa ja esitutkintaa jatketaan. Lukuun ottamatta tuottamuksellisia rikoksia, jos tekijä syyllistyy viiden vuoden kuluessa ennakkomaksun perusteella tehdystä päätöksestä uuteen ennakkomaksumenettelyn piiriin kuuluvaan rikokseen, hänelle tarjottavaa määrää korotetaan puolella. Ennakkomaksumenettely ei rajoitu ainoastaan esitutkintavaiheeseen: jos asia erityisen lain säännösten nojalla siirtyy suoraan tuomioistuimen käsiteltäväksi, julkinen syyte jätetään sillensä, jos tekijä maksaa tuomarin antaman ilmoituksen perusteella määrätyn määrän oikeudenkäyntikulujen kanssa. Sama säännös koskee myös tilannetta, jossa ennakkomaksumenettelyn piiriin kuuluvasta rikoksesta nostetaan syyte ilman ennakkomaksumenettelyä tai jossa syytteen kohteena oleva teko muuttuu luonteeltaan ennakkomaksumenettelyn piiriin kuuluvaksi rikokseksi. Se, ettei julkista syytettä ennakkomaksumenettelyn vuoksi nosteta tai että se lakkaa, ei vaikuta henkilökohtaisen oikeuden vaatimiseen, omaisuuden takaisin saamiseen eikä menetetyksi tuomitsemista koskeviin säännöksiin.
Pikamenettely
Pikamenettely tulee kyseeseen laissa tyhjentävästi lueteltujen rikosten osalta esitutkintavaiheen päättyessä, jos julkisen syytteen nostamisen lykkäämisestä ei ole päätetty. Soveltamisalaan kuuluvat muun muassa tietyt liikenneturvallisuuden vaarantamisen ja yleisen turvallisuuden tahallisen vaarantamisen muodot, sinetin rikkominen, väärän tiedon antaminen virallista asiakirjaa laadittaessa, toisen henkilön henkilöllisyyden tai henkilötietojen käyttäminen, melun aiheuttaminen, paikan ja mahdollisuuksien tarjoaminen rahapelaamista varten sekä eräät ampuma-aseita, metsiä ja osuuskuntia koskevassa lainsäädännössä tarkoitetut rikokset.
Jos epäilty hyväksyy menettelyn soveltamisen puolustajansa läsnä ollessa, syyttäjä määrää seuraamuksen ja pyytää toimivaltaiselta tuomioistuimelta kirjallisesti tämän menettelyn soveltamista. Seuraamus määräytyy siten, että laissa säädetyissä rajoissa määrättyä perusrangaistusta alennetaan puolella; jos edellytykset täyttyvät, vankeusrangaistus voidaan muuntaa vaihtoehtoiseksi seuraamukseksi tai määrätä ehdolliseksi.
Tuomioistuin kuulee epäiltyä puolustajansa läsnä ollessa. Jos se toteaa, että edellytykset täyttyvät ja että asiakirja-aineistossa olevan näytön perusteella asiassa on annettava tuomio, se antaa tuomion, joka ei saa olla ankarampi kuin pyynnössä mainittu seuraamus; muussa tapauksessa se hylkää pyynnön ja palauttaa asian syyttäjälle käsiteltäväksi yleisten säännösten mukaisesti. Annettuun tuomioon voidaan hakea muutosta; muutoksenhakuelin tutkii asian vain laissa säädetyissä rajoissa.
Menettelyn pätevä soveltaminen edellyttää, että epäilty antaa hyväksymislausuman vapaasta tahdostaan puolustajansa läsnä ollessa. Jos menettelyä ei jostain syystä saateta päätökseen, hyväksymislausumaa ja siihen liittyviä asiakirjoja ei saa käyttää näyttönä myöhemmissä esitutkinta- ja oikeudenkäyntitoimissa. Jos rikos on tehty osallisuutena, yhden epäillyistä kieltäytyminen menettelystä tai se, että yhdessä on tehty menettelyn soveltamisalaan kuulumaton rikos, estää tämän menettelyn soveltamisen.
Yksinkertaistettu oikeudenkäyntimenettely
Yksinkertaistetun oikeudenkäyntimenettelyn soveltamisesta voidaan päättää ensimmäisen oikeusasteen rikostuomioistuimessa syytekirjelmän hyväksymisen jälkeen rikoksissa, joista voidaan määrätä rikosoikeudellinen sakkorangaistus tai joiden rangaistukseksi säädetään enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Kun istuntopäivä on määrätty, tähän menettelyyn ei voida enää siirtyä.
Jos menettelyn soveltamisesta päätetään, syytekirjelmä annetaan tiedoksi syytetylle, uhrille ja kantelijalle, ja heitä pyydetään toimittamaan lausumansa ja puolustuksensa kirjallisesti kahden viikon kuluessa. Määräajan päätyttyä asiassa annetaan ratkaisu ilman istuntoa, ja jos asiassa annetaan langettava tuomio, lopullista rangaistusta alennetaan neljänneksellä. Jos edellytykset täyttyvät, lyhytaikainen vankeusrangaistus voidaan muuntaa vaihtoehtoiseksi seuraamukseksi tai sen täytäntöönpanoa voidaan lykätä. Tuomioistuin voi tarpeelliseksi katsoessaan ennen tuomion antamista missä tahansa menettelyn vaiheessa määrätä istunnon pidettäväksi ja jatkaa asian käsittelyä yleisten säännösten mukaisesti.
Tätä menettelyä ei sovelleta alaikäisyyden tai mielisairauden vuoksi eikä rikoksiin, joiden tutkinnan tai syytteen nostamisen edellytyksenä on lupa tai pyyntö. Menettelyä ei sovelleta myöskään silloin, kun sen soveltamisalaan kuuluva rikos on tehty yhdessä toisen, soveltamisalan ulkopuolelle jäävän rikoksen kanssa.
Päätökseen voidaan tehdä vastalause kahden viikon kuluessa; jos vastalausetta ei tehdä määräajassa, päätös tulee lainvoimaiseksi. Vastalauseen johdosta asia siirretään toiseen rikosasioiden ensimmäisen asteen tuomioistuimeen tai toiselle tuomarille, jotta oikeudenkäyntiä jatketaan istunnossa yleisten säännösten mukaisesti. Jos vastalauseesta luovutaan ennen istuntoa, istuntoa ei pidetä ja vastalause katsotaan tekemättömäksi.
Asiaa käsittelevä tuomioistuin ei ole sidottu yksinkertaistetussa menettelyssä annettuun tuomioon, jos siihen tehdään vastalause. Jos vastalauseen tekee joku muu kuin vastaaja, sovelletaan neljänneksen alennusta; jos vastalauseen tekee vastaaja, alennusta ei sovelleta, ja lopputuloksena voidaan määrätä myös ankarampi rangaistus. Siksi sitä, tehdäänkö päätöksestä vastalause, on arvioitava yhdessä asian näytön kanssa. Vastalauseen johdosta annettuun tuomioon voidaan hakea muutosta yleisten säännösten mukaisesti.
Julkisen syytteen nostamisen lykkääminen tarkoittaa päätöstä lykätä julkisen syytteen nostamista viideksi vuodeksi riittävästä epäilystä huolimatta rikoksissa, jotka eivät kuulu sovittelun tai ennakkomaksun piiriin ja joista säädetty enimmäisrangaistus on enintään kolme vuotta vankeutta. Laissa luetellaan erikseen tapaukset, joissa tätä järjestelyä ei sovelleta. Näiden menettelyjen ohittamisesta seuraa myös oikeudellinen seuraamus: jos esitutkinta-asiakirjoista ilmenee selvästi, että asia kuuluu ennakkomaksun, sovittelun tai nopeutetun käsittelyn piiriin, syyttäjän näitä menettelyjä soveltamatta laatima haastehakemus määrätään palautettavaksi tasavallan pääsyyttäjänvirastolle; jos sitä ei palauteta viidentoista päivän kuluessa haastehakemuksen jättämisestä, se katsotaan hyväksytyksi.
Rikoksen uhrit
Uhrin ja asianomistajan asema
Rikosoikeudenkäyntiin liittyy oikeuksia ja määräaikoja paitsi epäillyn ja syytetyn myös rikoksesta vahinkoa kärsineen osalta. Uhrilla on esitutkintavaiheessa oikeus pyytää todisteiden keräämistä, pyytää tasavallan syyttäjältä jäljennöksiä asiakirjoista edellyttäen, ettei esitutkinnan salassapitoa tai tarkoitusta vaaranneta, tutustuttaa asiamiehensä välityksellä esitutkinta-asiakirjoihin sekä hakea muutosta päätökseen, jonka mukaan syytettä ei nosteta. Syyteharkintaa seuraavassa oikeudenkäyntivaiheessa hänellä on oikeus saada tieto istunnosta, osallistua asian käsittelyyn, pyytää todistajien kutsumista ja saada jäljennöksiä pöytäkirjoista.
Seksuaalirikosten, lasten seksuaalisen hyväksikäytön tai vainoamisen sekä naisiin kohdistuvien tahallisten pahoinpitely-, kidutus- tai julmuusrikosten ja sellaisten rikosten, joista säädetty vankeusrangaistuksen vähimmäispituus on yli viisi vuotta, uhri, jolla ei ole asiamiestä, voi pyytää asianajajaliittoa määräämään hänelle asiamiehen. Jos uhri on lapsi, kuuro tai mykkä taikka vammainen siten, ettei hän kykene ilmaisemaan itseään, asiamiestä määrätään ilman pyyntöä.
Asianomistajarikoksissa kuuden kuukauden rikosilmoitusaika alkaa kulua siitä, kun teko ja tekijän henkilöllisyys ovat tulleet tietoon, eikä se missään tapauksessa voi ylittää rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa. Laki säätää lisäksi kunnianloukkausrikoksen osalta, ettei rikosilmoitusaika voi ylittää kahta vuotta teon tapahtumispäivästä. Rikoksissa, jotka eivät ole asianomistajarikoksia, tutkinta toimitetaan viran puolesta, joten uhrin tekemä ilmoitus on luonteeltaan ilmoitus rikoksesta.
Kovuşturmaevaiheessa rikoksesta vahinkoa kärsinyt voi ensimmäisen asteen tuomioistuimen ratkaisuun saakka missä tahansa vaiheessa ilmoittaa olevansa asiassa asianomistaja ja saada asianosaisen aseman. Asianomistajan aseman saaminen on tärkeää asian seuraamisen ja menettelyllisten oikeuksien käyttämisen kannalta. Muutoksenhaku ei kuitenkaan ole mahdollista ainoastaan asianomistajan aseman saaneille; muutoksenhaku on mahdollinen myös niille, joiden asianomistajaksi liittymistä koskevaa pyyntöä ei ole ratkaistu tai joiden pyyntö on hylätty, sekä niille, jotka ovat kärsineet rikoksesta vahinkoa siten, että he voisivat saada asianomistajan aseman. Sen sijaan muutoksenhakuvaiheessa ei voida ensimmäistä kertaa esittää pyyntöä asianomistajaksi liittymisestä; pyynnöt, jotka on ensimmäisen asteen tuomioistuimessa esitetty mutta joita ei ole ratkaistu tai jotka on hylätty, tutkitaan, jos ne on nimenomaisesti mainittu muutoksenhakemuksessa.
Rikoksesta johtuvien aineellisten ja aineettomien vahinkojen korvaamista vaaditaan pääsääntöisesti nostamalla kanne siviilituomioistuimessa. Laki on säännellyt tätä suhdetta määrittämällä, mistä siviilituomari ei ole sidottu: ratkaistessaan, onko vahingon aiheuttaja menetellyt tuottamuksellisesti ja onko hänellä kyky ymmärtää tekojensa merkitys, tuomari ei ole sidottu rikosoikeuden vastuuta koskeviin säännöksiin eikä rikostuomioistuimen antamaan vapauttavaan tuomioon. Rikosasiassa annetun tuomioistuimen ratkaisulla, joka koskee tuottamuksen arviointia ja vahingon määrää, ei myöskään ole siviilituomaria sitovaa vaikutusta. Sitä, ovatko rikostuomioistuimen lainvoimaiset tosiseikkoja koskevat toteamukset siviilituomaria sitovia, ei ole säännelty laissa, vaan asia on muotoutunut oikeuskäytännössä. Vapauttava tuomio ei yksinään poista vahingonkorvausvaatimusta.
Sovittelulla on suora vaikutus tähän vahingonkorvausreittiin, ja se on uhrin kannalta ratkaiseva: jos sovintoon päästään, tutkinnan kohteena olevasta rikoksesta johtuvaa vahingonkorvauskannetta ei voida nostaa, lukuun ottamatta vahinkoja, joita ei voitu todeta sovinnon tekohetkellä tai jotka ovat ilmenneet sovinnon jälkeen. Jo nostetusta kanteesta katsotaan myös luovutun. Toisin sanoen sovintoasiakirjassa sovitun suorituksen laajuus määrittää myös myöhemmin esitettävän vahingonkorvausvaatimuksen rajat. Siksi sovintotarjousta arvioitaessa on otettava huomioon paitsi rikosprosessiin liittyvä lopputulos myös se, onko koko vahinko kirjattu asiakirjaan.
Asianomistajan ilmoituksesta luopuminen johtaa asian raukeamiseen rikoksissa, joiden syytteeseenpano edellyttää ilmoitusta, jollei laissa toisin säädetä. Ratkaisun lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen tapahtuva luopuminen ei kuitenkaan estä rangaistuksen täytäntöönpanoa. Rikoksissa, joiden syytteeseenpano ei edellytä ilmoitusta, luopuminen ei lopeta asian käsittelyä; tällaisissa asioissa arvioidaan lisäksi erikseen rikoksen uhrin lausunnon perusteella, onko vahinko korvattu, laissa säädettyjen rangaistuksen lieventämis- ja lykkäämisjärjestelyjen kannalta.
Tuomio ja sen jälkeen
Muutoksenhakukeinot, seuraamukset ja rangaistusten täytäntöönpano
Muutoksenhakukeinoihin sovellettavat määräajat ovat lyhyitä, ja jos muutoksenhakua ei panna vireille määräajassa, tuomio tulee lainvoimaiseksi. Valitus ja kassaatiovalitus on tehtävä kahden viikon kuluessa siitä päivästä, jona tuomio perusteluineen on annettu tiedoksi; tuomarin päätöksiä ja laissa määriteltyjä tuomioistuimen päätöksiä koskeva vastalause on tehtävä kahden viikon kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Jos asiassa annetaan langettava tuomio, määrätyn rangaistuksen luonne ja sen täytäntöönpanotapa on arvioitava erikseen. Enintään vuoden pituinen vankeusrangaistus on lyhyt vankeusrangaistus. Lyhyt vankeusrangaistus voidaan rikoksentekijän persoonallisuuden, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen, oikeudenkäynnin aikana osoittaman katumuksen sekä rikoksen tekemiseen liittyvien erityispiirteiden perusteella muuntaa joksikin laissa luetelluista vaihtoehtoisista seuraamuksista. Laki edellyttää muuntamista joissakin tapauksissa ja estää sen joissakin tapauksissa sakkorangaistukseksi muuntamisen.
Enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen tuomitun henkilön rangaistus voidaan myös määrätä ehdolliseksi; tämä enimmäisraja on kolme vuotta sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät teon tekohetkellä olleet täyttäneet kahdeksaatoista vuotta tai jotka olivat täyttäneet kuusikymmentäviisi vuotta. Ehdollisen rangaistuksen edellytyksenä on, ettei henkilöä ole aiemmin tuomittu tahallisesta rikoksesta yli kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen ja että tuomioistuimelle muodostuu käsitys siitä, ettei hän syyllisty uudelleen rikokseen. Ehdollisen rangaistuksen yhteydessä määrätään koeaika; jos koeajan kuluessa toimitaan asianmukaisesti, rangaistus katsotaan suoritetuksi.
Tuomion julistamisen lykkääminen tarkoittaa sitä, että jos edellytykset täyttyvät, tuomioistuin ei julista muodostamaansa tuomiota, vaan asettaa vastaajan määräajaksi valvontaan. Tämä päätös tulee kyseeseen, jos oikeudenkäynnin päätteeksi määrätty rangaistus on enintään kahden vuoden vankeusrangaistus tai sakkorangaistus; lisäksi edellytetään, ettei vastaajaa ole aiemmin tuomittu tahallisesta rikoksesta, että tuomioistuimelle muodostuu käsitys siitä, ettei hän syyllisty uudelleen rikokseen ja että uhrille tai yleisölle aiheutettu vahinko on kokonaisuudessaan korvattu palauttamalla ennalleen, saattamalla asia rikosta edeltäneeseen tilaan tai maksamalla korvaus. Tätä instituutiota sääntelevät momentit on kirjoitettu uudelleen 16 heinäkuuta 2026 annetulla muutoksella; samojen momenttien osalta perustuslakituomioistuimen 10 heinäkuuta 2025 päivätty kumoamispäätös on annettu siten, että se tulee voimaan 30 syyskuuta 2026. Koska näiden kahden sääntelyn yhteisvaikutus on kiistanalainen, on voimassa olevan lain tekstin perusteella erikseen määritettävä, missä muodossa instituutiota sovelletaan kyseisen asian ajankohtana. Jos päätös tehdään, viiden vuoden valvonta-aika alkaa kulua; jos tämä aika kuluu velvoitteiden mukaisesti, asia määrätään raukeamaan, mutta jos henkilö syyllistyy tahalliseen uuteen rikokseen tai rikkoo velvoitteita, tuomio julistetaan. Päätöksestä voidaan pääsääntöisesti valittaa. Lain mukaan tätä instituutiota ei sovelleta kidutus- ja pahoinpitelyrikoksiin eikä sellaisiin virkamiehen tehtäviensä vuoksi tekemiin rikoksiin, joita voidaan pitää huonona kohteluna. Koska nämä säännökset on äskettäin uudistettu, vanhemmissa lähteissä olevat selitykset eivät välttämättä vastaa nykytilannetta.
Täytäntöönpanovaiheessa tulevat kyseeseen muun muassa ehdonalainen vapauttaminen, rangaistuksen täytäntöönpano valvotun vapauden toimenpidettä soveltaen sekä täytäntöönpanon lykkääminen. Jotta tuomittu voi päästä ehdonalaiseen vapauteen, hänen on vietettävä rangaistuksensa täytäntöönpanolaitoksessa moitteettomasti. Laki edellyttää, että ankarimmin määräaikaiseen elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomitut suorittavat rangaistuksestaan kolmekymmentä vuotta, elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomitut kaksikymmentäneljä vuotta ja muihin määräaikaisiin vankeusrangaistuksiin tuomitut puolet rangaistuksestaan täytäntöönpanolaitoksessa; lisäksi se säätää tiettyjen rikosryhmien osalta korkeammista osuuksista. Näiden instituutioiden soveltamisedellytykset vaihtelevat rikostyypin, rangaistuksen pituuden ja tuomitun tilanteen mukaan; laki säätää joidenkin rikosten osalta ankarammista edellytyksistä ja on lisäksi säätänyt väliaikaisilla säännöksillä rikoksen tekoajankohdan perusteella erilaisista järjestelmistä.
Kansainväliset toimeksiannot
Kansainvälisen liittymän sisältävät rikosasiat
Epäillyn, vastaajan tai uhrin ulkomaan kansalaisuus taikka se, että joku osapuolista oleskelee ulkomailla, edellyttää rikosprosessissa lisätakeita ja erillisiä menettelyvaiheita. Jos nämä vaiheet jätetään tekemättä, se vaikuttaa sekä puolustautumisoikeuteen että prosessin etenemiseen. Turkin alueella tehtyihin rikoksiin sovelletaan Turkin lakeja; rikos katsotaan tehdyksi Turkissa, jos teko on osittain tai kokonaan tehty Turkissa taikka jos seuraus on toteutunut Turkissa.
Tulkkaus, tiedoksiannot ja puolustautumisoikeus
Epäillylle, vastaajalle, uhrille tai todistajalle, joka ei osaa turkin kieltä niin hyvin, että voisi ilmaista itseään, määrätään tulkki; oikeudenkäynnin syytettä ja puolustusta koskevat keskeiset kohdat välitetään tulkin avulla. Tämän tulkin kuluja ei lueta oikeudenkäyntikuluiksi, vaan ne maksetaan valtion varoista. Lisäksi vastaaja voi antaa suullisen puolustuksensa sen jälkeen, kun syytekirjelmä on selostettu ja pääasiaa koskeva lausunto on annettu, jollakin muulla kielellä, jonka hän ilmoittaa hallitsevansa paremmin; tällöin vastaaja valitsee tulkin, eikä tämän tulkin kuluja makseta valtion varoista.
Kiinniotetun tai pidätetyn ulkomaalaisen tilanteesta ilmoitetaan hänen kansalaisuusvaltionsa konsulaatille, ellei hän vastusta ilmoittamista kirjallisesti. Konsulivirkamiehillä on oikeus vierailla pidätettyjen tai vangittujen kansalaistensa luona, tavata heitä ja huolehtia heidän edustamisestaan tuomioistuimissa; tämä oikeus on turvattu myös kansainvälisellä sopimuksella.
Oikeus puolustusavustajan apuun on voimassa kansalaisuudesta riippumatta.
Ulkomaille lähtö, poissaolo ja tiedoksianto
Yksi tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättävistä valvontatoimenpiteistä on kielto poistua maasta; laissa mainitaan lisäksi velvollisuus olla poistumatta tietyltä asuinalueelta ja olla menemättä määrättyihin paikkoihin tai alueille. Jos epäilty tai syytetty ei asu maassa, tämä toimenpide vaikuttaa merkittävästi asian käytännön etenemiseen. Oikeudellisen valvonnan määräämistä koskeviin päätöksiin voidaan hakea muutosta. Lisäksi sen jatkamisen tarpeellisuus arvioidaan uudelleen määräajoin, ja laissa säädetään oikeudellisen valvonnan enimmäiskestoista.
Jos syytetty oleskelee ulkomailla, hänen kuulustelemisensa voi lain edellytysten täyttyessä tulla kyseeseen oikeusapupyynnön kautta; laki rajaa tämän menettelyn ulkopuolelle rikokset, joista säädetty vähimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta vankeutta. Kuulustelu ääni- ja kuvayhteyden välityksellä on laissa säädetty Turkissa oleskelevan syytetyn osalta. Ulkomailla oleskeleville tiedoksianto toimitetaan pääsääntöisesti kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen välityksellä; suora tiedoksianto Turkin suurlähetystön tai konsulaatin välityksellä on mahdollista, jos vastaanottaja on Turkin kansalainen. Tämä vaihe pidentää tosiasiallisesti käsittelyaikoja.
Henkilöön, johon ei saada yhteyttä ja joka oleskelee ulkomailla, voidaan soveltaa paossa olevaa syytettyä koskevia säännöksiä. Paossa olevaa syytettyä vastaan voidaan käydä rikosoikeudenkäynti; jos häntä ei kuitenkaan ole aiemmin kuulusteltu, hänen tuomitsemistaan tai rangaistuksen määräämättä jättämistä koskevaa päätöstä ei voida tehdä. Jos asiassa järjestetään istunto eikä syytetyllä ole puolustajaa, pyydetään asianajajaliittoa määräämään hänelle puolustaja.
Tuomion vaikutukset oleskeluun ja maahantuloon
Turkin rikoslain mukaan rikoksensa vuoksi vankeusrangaistukseen tuomitun ulkomaalaisen tilanne ilmoitetaan viipymättä sisäministeriölle arvioitavaksi karkottamistoimenpiteiden osalta sen jälkeen, kun on päätetty rangaistuksen täytäntöönpanosta valvotun vapauttamistoimenpiteen avulla tai ehdonalaisesta vapauttamisesta, ja joka tapauksessa rangaistuksen täytäntöönpanon päätyttyä.
Tämän vuoksi rikosasia sekä oleskelulupaa, karkottamista ja maahantulokieltoa koskevat hallinnolliset menettelyt on arvioitava yhdessä. Näihin kahteen menettelyyn sovelletaan eri menettelysääntöjä, ja niissä on eri muutoksenhakukeinot; rikosasiassa saavutettu lopputulos ei automaattisesti johda samaan lopputulokseen hallinnollisessa menettelyssä. Ulkomaalaisista ja kansainvälisestä suojelusta annettu laki kuitenkin säätää, että karkottamispäätös on tehtävä henkilöistä, joiden arvioidaan olevan Turkin rikoslain asiaa koskevan pykälän nojalla karkotettavia; laissa säädetään myös tilanteista, joissa karkottamispäätöstä ei tehdä.
Karkottamispäätöksestä voidaan nostaa kanne hallintotuomioistuimessa seitsemän päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta; asiassa annettu päätös on lopullinen. Kanteen nostamiselle varatun määräajan kuluessa ja oikeudenkäynnin päättymiseen saakka ulkomaalaista ei karkoteta. Karkotetuilta ulkomaalaisilta kielletään pääsy Turkkiin. Maahantulokiellon kesto on enintään viisi vuotta; jos yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, kestoa voidaan pidentää enintään kymmenellä vuodella. Lain mukaan maahantulokieltopäätöstä ei välttämättä tehdä ulkomaalaiselle, joka hakee oma-aloitteista poistumista viisumin tai oleskeluluvan voimassaolon päätyttyä ja maksaa hallinnolliset sakot, eikä ulkomaalaiselle, joka on kutsuttu poistumaan Turkista ja poistuu määräajassa.
Luovutus ja alueellinen soveltaminen
Henkilön luovuttamisesta vieraalle valtiolle säädetään erillisessä laissa. Turkin kansalaisia ei lähtökohtaisesti luovuteta; luovutuspyynnöstä päättää sen paikkakunnan raskas rikostuomioistuin, jossa henkilö oleskelee. Laissa säädetään lisäksi, ettei luovutusmenettelyssä olevaa ulkomaalaista saa karkottaa kuulematta ensin keskusviranomaista.
Myös prosessin käänteinen suunta on säännelty samassa laissa. Jotta esitutkinta tai rikosoikeudenkäynti voidaan saattaa päätökseen taikka annettu lainvoimainen tuomio panna täytäntöön, oikeusviranomaiset voivat pyytää sellaisen henkilön luovuttamista Turkkiin, joka oleskelee ulkomailla ja josta on annettu pidätysmääräys tai tehty vangitsemispäätös. Tätä pyyntöä koskee laissa säädetty kynnys: luovutusta voidaan pyytää rikoksesta, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta; lainvoimaisten tuomioiden osalta tuomitun vankeusrangaistuksen on oltava vähintään neljä kuukautta. Jos henkilöä epäillään useista rikoksista, rikokset voidaan tietyin edellytyksin sisällyttää samaan luovutuspyyntöön, vaikka joidenkin rikosten rangaistus jäisi näiden aikarajojen alle. Pyynnön lähettäminen ulkovaltiolle edellyttää keskusviranomaisen hyväksyntää; lain mukaan pyyntö voidaan hylätä jo ennen sen lähettämistä, jos luovutuksen edellytykset eivät täyty, jos täytäntöönpanon keston kannalta henkilön edun ja yleisen edun välillä on ilmeinen epäsuhta taikka jos kansallinen turvallisuus tai kansainväliset suhteet voivat vaarantua.
Arviointiperusteet
Rikosprosessin arviointiperusteet
Rikosasioissa noudatettava menettely määräytyy väitetyn teon luonteen, prosessin vaiheen ja asiakirja-aineistoon sisältyvien todisteiden tilanteen mukaan. Alkuarvioinnissa voidaan tarkastella yhdessä esitutkintanumeroa, mahdollisia pöytäkirjoja, tiedoksi annettuja asiakirjoja sekä kulumaan alkaneita määräaikoja.
Epäillyn ja syytetyn osalta lausunnon antamisen ja kuulustelun vaiheet, suojelutoimenpiteitä koskevat oikeussuojakeinot sekä muutoksenhakumääräajat; rikoksesta vahinkoa kärsineen osalta rikosilmoituksen tekemisen määräaika, todisteiden säilyttäminen ja asianomistajana oikeudenkäyntiin osallistuminen arvioidaan tapauskohtaisesti.
Tapauksissa, joissa osapuolena on ulkomaalainen epäilty, syytetty tai uhri, tulkin määräämisellä ja konsulille tehtävällä ilmoituksella, maasta poistumista koskevilla velvoitteilla, tiedoksiannolla ulkomaille sekä tuomion hallinnollisilla seurauksilla on erityinen merkitys.
Toimiston toimialoihin kuuluvat rikosoikeudelliset asiat. Tapaamispyynnön voitte esittää yhteystietosivun kautta.
Usein kysyttyä
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka kauan pidätettyä henkilöä voidaan pitää säilössä?
Säilössäoloaika ei saa ylittää 24:ää tuntia kiinniottamishetkestä lukien, lukuun ottamatta sitä välttämätöntä aikaa, joka tarvitaan henkilön toimittamiseen kiinniottopaikasta lähimmän tuomarin tai tuomioistuimen eteen; tämä välttämätön aika saa olla enintään 12 tuntia. Yhdessä tehtyjen rikosten tapauksessa tasavallan syyttäjä voi määrätä kirjallisesti säilössäoloajan jatkamisesta enintään kolmeksi päiväksi siten, että jatkoaika saa kerrallaan olla enintään yhden päivän, jos näytön keräämisessä on vaikeuksia tai epäiltyjä on paljon. Jatkamismääräys on annettava pidätetylle viipymättä tiedoksi. Jos pidätettyä henkilöä ei vapauteta, hänet on viimeistään näiden määräaikojen päättyessä tuotava rikosasioiden rauhantuomarin (sulh ceza hâkimi) eteen kuulusteltavaksi. Kiinniotosta, säilöön ottamisesta ja säilössäoloajan jatkamisesta annetusta kirjallisesta määräyksestä voidaan vapauttamisen saamiseksi tehdä hakemus rikosasioiden rauhantuomarille (sulh ceza hâkimi).
Minut on kutsuttu kuulusteltavaksi. Voinko antaa lausuman ilman avustajaa?
Puolustusavustajan käyttö on oikeus, ja tästä muistutetaan ennen kuulustelua. Henkilölle, joka ilmoittaa, ettei hän pysty valitsemaan puolustusavustajaa, määrätään hänen pyynnöstään puolustusavustaja asianajajaliiton toimesta. Pyyntöä puolustusavustajan määräämiseksi ei kuitenkaan edellytetä, jos puolustusavustajaa vailla oleva epäilty tai vastaaja on lapsi, puolustautumaan kykenemätön vammansa vuoksi taikka kuuro ja mykkä, tai jos rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus on yli viisi vuotta vankeutta. Lisäksi poliisin ilman puolustusavustajaa hankkimaa lausumaa ei voida käyttää tuomion perusteena, ellei sitä ole vahvistettu tuomarin tai tuomioistuimen edessä.
Jos perun rikosilmoitukseni, raukeaako asia?
Tämä riippuu siitä, onko rikos asianomistajan ilmoituksesta syytteeseen pantava. Rikoksissa, joiden syytteeseenpano edellyttää asianomistajan ilmoitusta, asianomistajan luopuminen ilmoituksestaan johtaa asian raukeamiseen, ellei laissa toisin säädetä. Rikoksissa, joiden syytteeseenpano ei edellytä asianomistajan ilmoitusta, luopuminen ei kuitenkaan päätä asian käsittelyä. Tällaisissa asioissa arvioidaan erikseen uhrin lausuman perusteella, onko vahinko korvattu, sekä laissa säädettyjen rangaistuksen lieventämistä ja lykkäämistä koskevien säännösten soveltamisen kannalta. Tuomion tultua lainvoimaiseksi tehty luopuminen ei estä rangaistuksen täytäntöönpanoa.
Onko minun hyväksyttävä sovintotarjous?
Sovitteluehdotuksen hyväksyminen tai hylkääminen on vapaaehtoista; ehdotuksen hylkääminen johtaa siihen, että esitutkinta jatkuu tavanomaisesti. Jos päätöstä ei ilmoiteta seitsemän päivän kuluessa ehdotuksen tekemisestä, ehdotus katsotaan hylätyksi. Jos sovinto syntyy ja suoritus täytetään kerralla, esitutkintavaiheessa päätetään syyttämättä jättämisestä ja oikeudenkäyntivaiheessa asian käsittely lopetetaan. Jos suoritusta lykätään myöhempään ajankohtaan, se sovitaan maksettavaksi erissä tai se on jatkuvaluonteinen, päätetään syytteen nostamisen lykkäämisestä ja oikeudenkäyntivaiheessa asian käsittely keskeytetään. Kun sovinto on saavutettu, saman rikoksen perusteella ei voida nostaa vahingonkorvauskannetta lukuun ottamatta vahinkoja, joita ei voitu todeta sovinnon tekemisen hetkellä tai jotka ilmenevät myöhemmin; jo nostetusta kanteesta katsotaan myös luovutun. Sovittelumenettely on mahdollinen ainoastaan laissa säädettyjen rikosten osalta; seksuaalista koskemattomuutta loukkaavat rikokset, toistuva vainoaminen ja kunnianloukkaus eivät kuulu sen piiriin. Laki on lisäksi ulottanut sovittelun piiriin rikokset, joista seuraa enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus tai sakkorangaistus, edellyttäen, että rikoksen uhri tai rikoksesta vahinkoa kärsinyt on luonnollinen henkilö tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö ja että kyse on rikosprosessissa olevasta lapsesta.
Sovelletaanko tuomion julistamisen lykkäämistä edelleen?
Sitä sovelletaan tällä hetkellä; instituution tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Instituutiota sääntelevät säännökset on kirjoitettu uudelleen 16 heinäkuuta 2026 tehdyllä muutoksella, ja perustuslakituomioistuimen samojen säännösten osalta 10 heinäkuuta 2025 antama kumoamispäätös on annettu siten, että se tulee voimaan 30 syyskuuta 2026. Koska näiden kahden sääntelyn yhteisvaikutus on kiistanalainen, päätöspäivänä voimassa ollut lain teksti on tarkistettava erikseen. Voimassa olevan sääntelyn mukaan päätös voidaan antaa, jos tuomittu rangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta tai sakkorangaistus, syytettyä ei ole aiemmin tuomittu tahallisesta rikoksesta, voidaan perustellusti katsoa, ettei hän syyllisty uudelleen rikokseen ja uhrille tai yleisölle aiheutunut vahinko on korvattu kokonaan. Päätöksen jälkeen sovelletaan viiden vuoden valvonta-aikaa; jos aika kuluu velvoitteiden mukaisesti, asiassa päätetään asian raukeamisesta. Kidutus- ja kärsimysrikokset sekä rikokset, jotka virkamies on tehnyt tehtävänsä vuoksi ja joita voidaan pitää huonona kohteluna, eivät kuulu tämän instituution piiriin. Edellytysten täyttyminen on arvioitava erikseen kyseisen asian olosuhteiden perusteella.
Kovuşturmaya yer olmadığına on päätetty. Mitä voin tehdä?
Syyttämättä jättämistä koskevasta päätöksestä voidaan tehdä vastalause kahden viikon kuluessa päätöksen tiedoksiannosta sen rauhantuomioistuimen rikosasioita käsittelevälle jaostolle (sulh ceza hâkimliği), joka sijaitsee siinä paikassa, jossa päätöksen tehneen tasavallan syyttäjän toimialueen raskaita rikosasioita käsittelevä tuomioistuin (ağır ceza mahkemesi) sijaitsee. Jos vastalause hyväksytään, tasavallan syyttäjä laatii syytekirjelmän ja toimittaa sen tuomioistuimelle. Jos vastalause hylätään, samasta teosta voidaan nostaa julkinen syyte vain, jos saadaan uutta näyttöä, joka synnyttää riittävän epäilyn julkisen syytteen nostamista varten, ja rauhantuomioistuin tekee asiasta päätöksen.
Mitä oikeuksia ulkomaalaisella on Turkin rikosprosessissa?
Epäillylle, syytetylle, uhrille tai todistajalle, joka ei osaa turkkia riittävästi voidakseen ilmaista itseään, määrätään tulkki. Tämän tulkin kulut eivät ole oikeudenkäyntikuluja, vaan ne maksetaan valtion varoista. Jos syytetty sen sijaan ilmoittaa haluavansa esittää suullisen puolustuksensa toisella kielellä, jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään paremmin, sen jälkeen kun syytekirjelmä on selitetty ja pääasiaa koskeva lausunto on annettu, hän valitsee itse tulkin, eikä tämän tulkin kuluja makseta valtion varoista. Jos kiinniotettu tai pidätetty ulkomaalainen ei vastusta sitä kirjallisesti, hänen tilanteestaan ilmoitetaan hänen kansalaisuusvaltionsa konsulaatille. Oikeus puolustajan apuun on voimassa kansalaisuudesta riippumatta. Lisäksi vankeusrangaistukseen tuomitsemisella voi olla erillisiä seurauksia karkottamista ja oleskelulupaa koskevissa hallinnollisissa menettelyissä; nämä menettelyt etenevät erillään rikosasiasta, ja niihin sovelletaan omia hakemus- ja muutoksenhakuaikojaan.
Tämän sivun tiedot ovat yleisluonteisia ja tarkoitettu ainoastaan tiedoksi, eivätkä ne muodosta oikeudellista lausuntoa tai neuvontaa. Koska kunkin yksittäistapauksen olosuhteet poikkeavat toisistaan, oikeudellinen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.
Sivulla olevat tiedot on julkaistu Turkin asianajajaliittojen liiton mainontakieltosäännösten mukaisesti toimiston toimialoista tiedottamiseksi ilman, että tällä tarkoitetaan erityisosaamista; tarkoituksena ei ole hankkia toimeksiantoja.
Tämän sivun tarkasteleminen tai yhteydenotto sivulla olevien linkkien ja yhteystietojen kautta ei tarkoita, että asianajajan ja yhteydenottajan välille olisi syntynyt toimeksiantosuhde tai että toimeksianto olisi hyväksytty.
Sivulla olevat tiedot ja määräajat on laadittu 4 syyskuuta 2026 voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Koska lainsäädäntö voi muuttua, määräajat on aina laskettava ajantasaisen lain tekstin perusteella.
Rikosprosessissa kunkin asian olosuhteet, väitetty teko, todisteet ja oikeudenkäynnin vaihe voivat poiketa toisistaan. Tästä syystä on tärkeää, että asia arvioidaan kokonaisuutena prosessin alusta alkaen, menettelyyn liittyviä määräaikoja seurataan ja puolustautumisoikeuksia käytetään tehokkaasti.
Merve Kartal
Asianajaja