Alanya: veroasioiden asianajaja ja verotusoikeus
Veroriidoissa käytettävissä oleva oikeussuojakeino riippuu suurelta osin määräajoista. Vero- tai rangaistusmääräyksen tiedoksiannosta on lain mukaan kolmekymmentä päivää aikaa pyytää sovintoa, hakea rangaistuksen alentamista tai nostaa kanne verotuomioistuimessa; perintävaiheessa maksamismääräyksestä valittamisen määräaika on puolestaan viisitoista päivää. Koska määräajat ovat lyhyitä, ilmoituksen tai maksamismääräyksen vastaanottamisen jälkeen on selvitettävä tiedoksiantopäivästä alkaen, mitä oikeussuojakeinoa käytetään.
Alanyassa toimivien yritysten lisäksi Turkissa asuu paljon ulkomaalaisia, joilla on täällä kiinteistö, jotka saavat täältä vuokratuloja tai jotka ovat Turkissa sijaitsevan jäämistön perillisiä. Näille henkilöille ovat erityisen merkityksellisiä kiinteistövero, perintö- ja lahjavero, vuokratulojen verotus sekä ulkomailla oleskelun aikana kuluvat tiedoksiannon määräajat.
Tällä sivulla kuvataan pääpiirteittäin menettely verotarkastuksesta oikeudenkäyntiin, sovinnon ja rangaistuksen alentamisen väliset erot, perintävaihe sekä ulkomaalaisia koskevat keskeiset verot. Sivulla ei esitetä vuosittain uudelleen vahvistettavia määriä ja prosenttiosuuksia. Koska jokaisen asian erityispiirteet ovat erilaiset, oikeudellinen arviointi on tehtävä konkreettisten tosiseikkojen perusteella.
Peruspalvelualueet
Verotuksen keskeiset aiheet
Saman veroriidan yhteydessä sovelletaan useita lakeja. Veron määräämiseen ja verorangaistuksen määräämiseen sovelletaan Turkin verotusmenettelylakia, näitä koskevaan kanteeseen Turkin hallintoprosessilakia ja velan perintään julkisten saatavien perintää koskevaa Turkin lakia.
Verotarkastus ja veron määrääminen
Verotarkastuksen tarkoituksena on tutkia, selvittää ja varmistaa maksettaviksi kuuluvien verojen oikeellisuus (213 Turkin verotusmenettelylain m.134). Tarkastuksesta ei tarvitse ilmoittaa etukäteen. Tarkastus voidaan tehdä milloin tahansa veron määräämisen vanhentumisajan päättymiseen saakka; aiemmin tehty tarkastus ei estä uuden tarkastuksen tekemistä (Turkin verotusmenettelylain m.138).
Tarkastuksen perusteella todetun verotusperusteen erotuksen osalta vero määrätään lisäverona; jos verotusperustetta ei voida määrittää kirjanpidon, rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen perusteella, vero määrätään viran puolesta (m.29, m.30). Ilmoituksen antamatta jättäminen määräajassa, kirjanpidon esittämättä jättäminen ja näyttö siitä, etteivät rekisterimerkinnät vastaa todellista tilannetta, kuuluvat viran puolesta määrättävän veron perusteisiin (m.30). Määrätty vero annetaan tiedoksi verotusilmoituksella. Verotusilmoituksessa ilmoitetaan veron määräämisen perusteet sekä verotuomioistuimessa nostettavan kanteen määräaika ja muoto (m.34, m.35); jos kanteen nostamisen määräaikaa ei ole ilmoitettu lainkaan, verotusilmoitus on pätemätön (m.108).
Vero vanhentuu, jos sitä ei määrätä eikä anneta verovelvolliselle tiedoksi viiden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta, jona verosaatava syntyi. Verotusperusteen arvioimista varten arviointilautakunnalle tehty hakemus pysäyttää tämän määräajan kulumisen; pysähtymisaika ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ylittää yhtä vuotta (m.114).
Veroseuraamukset, katumus ja selvityspyyntö
Kun veroa on menetetty, määrätään veronmenetyssakko, jonka suuruus vastaa menetetyn veron määrää; jos menetys on aiheutettu teolla, joka muodostaa veropetoksen, sakko määrätään kolminkertaisena (VUK m.344). Lainmukaisen määräajan jälkeen oma-aloitteisesti annetuissa veroilmoituksissa sakko määrätään viidenkymmenen prosentin suuruisena; tarkastuksen alkamisen tai asian verotuksen arviointilautakunnalle siirtämisen jälkeen annettuihin ilmoituksiin tätä säännöstä ei sovelleta. 2 elokuusta 2024' lähtien veronmenetyssakkoa korotetaan viidelläkymmenellä prosentilla, jos veroa on menetetty harjoittamalla liike-, maatalous- tai ammattitoimintaa ilmoittamatta siitä verotoimistolle (m.344). Verolakien muotoa ja menettelyä koskevien säännösten noudattamatta jättäminen on puolestaan sääntörikkomus, josta määrätään erillinen seuraamus (m.351, m.352).
Verovelvolliselle, joka ennen tarkastuksen alkamista ja ennen häntä koskevan ilmoituksen tekemistä ilmoittaa tilanteesta oma-aloitteisesti hakemuksella, ei määrätä veronmenetyssakkoa, jos hän täydentää puutteellisen ilmoituksensa viidentoista päivän kuluessa ja maksaa veron viivästyskoron suuruisine korotuksineen samassa määräajassa (katumus, m.371). Katumussäännöksiä ei sovelleta kiinteistöveroon. Jos viranomainen on ennen tarkastuksen alkamista tehnyt veron menetykseen viittaavan alustavan toteamuksen, se voi kehottaa verovelvollista antamaan selvityksen. Jos selvitystä ei pidetä riittävänä, mutta ilmoitus täydennetään kolmenkymmenen päivän kuluessa ja vero maksetaan korotuksineen, veronmenetyssakko määrätään menetetyn veron perusteella kahdenkymmenen prosentin suuruisena. Selvityspyynnön saanut verovelvollinen ei voi hyödyntää katumussäännöksiä siltä osin kuin pyyntö koskee kyseistä toteamusta (m.370).
Veronmenetyssakon määräämistä koskeva vanhentumisaika on viisi vuotta ja sääntörikkomuksesta määrättävän sakon lähtökohtaisesti kaksi vuotta; määräajat alkavat sen vuoden alusta, joka seuraa verosaamisen syntymisvuotta tai sääntörikkomuksen tekovuotta (m.374). Kuolemantapauksessa veroseuraamus raukeaa. Perittävän veroveloista puolestaan vastaavat perilliset, jotka eivät ole luopuneet perinnöstä, perintöosuuksiensa suhteessa (m.12, m.372).
Veropetokset
Kirjanpitoon ja kirjanpitomerkintöihin liittyvät laskenta- ja kirjanpitovilpit, kirjanpitokirjojen ja asiakirjojen salaaminen tai tuhoaminen sekä sisältönsä puolesta harhaanjohtavien tai väärien asiakirjojen laatiminen tai käyttäminen ovat veropetoksia, ja laissa säädetään näistä teoista vankeusrangaistus (VUK m.359). Asiakirja, joka laaditaan osoittamaan todellisuudessa olematon liiketoimi, on väärä asiakirja. Asiakirja, joka kuvaa todellista liiketointa luonteen tai määrän osalta totuudenvastaisesti, on sisältönsä puolesta harhaanjohtava asiakirja.
Jos verotarkastuksen aikana todetaan, että nämä rikokset on tehty, asiasta ilmoitetaan tasavallan pääsyyttäjänvirastolle raporttien arviointikomitean lausunnon perusteella; julkisen syytteen nostaminen edellyttää tarkastustuloksen ilmoittamista (m.367). Rikostuomioistuimen antama langettava tuomio ei estä veronmenetyksestä ja sääntöjenvastaisuuksista määrättävien seuraamusten erillistä määräämistä (m.367). Tästä syystä veroseuraamusta koskeva asia käsitellään verotuomioistuimessa ja rikossyyte erikseen rikostuomioistuimessa.
Niihin, jotka ilmoittavat tilanteesta toimivaltaisille viranomaisille katumusta koskevien ehtojen mukaisesti, ei sovelleta veropetoksia koskevia säännöksiä. Jos maksuun pantu vero, viivästyskorko ja viivästyslisä kokonaisuudessaan sekä määrättyjen seuraamusten puolet ja niitä vastaava viivästyslisä maksetaan tutkintavaiheessa, määrättävää vankeusrangaistusta alennetaan puolella; jos maksut suoritetaan syyttämisvaiheen sijaan oikeudenkäyntivaiheessa ennen tuomion antamista, alennus on kolmannes (m.359). Rikosoikeudenkäynnistä yleisesti saat lisätietoa Rikosoikeus-sivulta.
Verovirheiden oikaiseminen ja kanne veroilmoitusta vastaan
Verovirheellä tarkoitetaan sitä, että veroihin liittyvissä laskelmissa tai verotuksessa tehtyjen virheiden vuoksi veroa vaaditaan tai peritään perusteettomasti liikaa tai liian vähän. Tällaisia virheitä ovat muun muassa veron perusteen tai veron määrän virheellinen laskeminen, useamman veron periminen samasta veron perusteesta sekä veron vaatiminen muulta kuin varsinaiselta verovelvolliselta (VUK:n 116 §, 117 § ja 118 §). Verovelvollinen voi pyytää verotoimistolta kirjallisesti virheen oikaisemista (122 §).
Jos oikaisupyyntö hylätään sen jälkeen, kun määräaika kanteen nostamiselle verotuomioistuimessa on kulunut umpeen, asiassa voidaan tehdä valitusmenettelyssä hakemus Turkin valtiovarainministeriölle; kunnallisveroissa hakemus tehdään kunnanjohtajan toimistolle (VUK:n 124 §). Tämän hakemuksen hylkäämisestä voidaan nostaa kanne verotuomioistuimessa (İdari Yargılama Usulü Kanunu 37 §). Vanhentumisajan päättymisen jälkeen ilmenneitä verovirheitä ei pääsääntöisesti voida oikaista (VUK:n 126 §).
Verovelvolliset eivät pääsääntöisesti voi nostaa kannetta itse ilmoittamistaan veron perusteista eivätkä niiden perusteella määrätyistä veroista; verovirheitä koskevat säännökset säilyvät kuitenkin voimassa (VUK:n 378 §). Käytännössä verovelvolliset, jotka eivät hyväksy ilmoituksensa sisältöä, antavat veroilmoituksen varaumin. Laissa säädetään erikseen, että tällaisiin ilmoituksiin perustuvista toimista nostetut kanteet eivät automaattisesti keskeytä veron kantamista (İYUK:n 27 § / 4 §).
Vaiheittainen prosessi
Miten prosessi etenee verotarkastuksesta oikeudenkäyntiin?
Tarkastuksen aloittaminen ja pöytäkirjat
Tarkastuksen aloittamisesta ja sen kohteesta ilmoitetaan verovelvolliselle kirjallisesti (VUK m.140/1). Tarkastus suoritetaan pääsääntöisesti verovirastossa; verovelvollisen pyynnöstä ja jos työpaikka soveltuu siihen, se voidaan suorittaa myös työpaikalla. Verovelvollinen, joka ei toimita pyydettyjä kirjanpitokirjoja ja asiakirjoja ilmoitettuna aikana ilman pätevää syytä, katsotaan jättäneen ne esittämättä; pätevän syyn esittävälle annetaan asianmukainen määräaika (m.139).
Tarkastuksen periaatteena on, että täysi tarkastus saatetaan loppuun enintään vuodessa ja rajoitettu tarkastus enintään kuudessa kuukaudessa. Lisäaikaa voidaan myöntää enintään kuusi kuukautta, ja sen perustelu ilmoitetaan verovelvolliselle kirjallisesti (m.140/6). Tarkastuksen aikana laadittuihin pöytäkirjoihin merkitään myös verovelvollisen vastalauseet ja näkemykset, ja yksi kappale pöytäkirjaa jätetään verovelvolliselle (m.141). Koska pöytäkirjan havaintoja käytetään perustana myöhemmissä vaiheissa, on tärkeää, että vastalauseet kirjataan pöytäkirjaan.
Tarkastuskertomuksen ja verotusilmoituksen tiedoksianto
Verotarkastajien laatimat tarkastuskertomukset arvioidaan ennen verovirastoon lähettämistä kertomusten arviointikomissioissa siltä osin, ovatko ne verolakien ja asiaa koskevien säädösten mukaisia (VUK m.140). Kertomuksen perusteella määrätty vero annetaan tiedoksi verotusilmoituksella ja määrätty rangaistus rangaistusilmoituksella (m.34, m.366).
Tiedoksianto toimitetaan toiminnan aloittamisen yhteydessä ilmoitettuun toimipaikan osoitteeseen tai osoiterekisterijärjestelmässä olevaan asuinpaikan osoitteeseen (m.101). Sähköiseen tiedoksiantojärjestelmään kuuluville tiedoksianto katsotaan toimitetuksi sen päivän päättyessä, joka on asiakirjan järjestelmään lähettämistä seuraava viides päivä (m.107/A). Koska kaikki määräajat lasketaan tästä tiedoksiantopäivästä, sähköinen tiedoksiantolaatikko on tarkistettava säännöllisesti.
Kolmenkymmenen päivän päätösjakso: sovinto, alennus vai kanne
Tiedoksiannosta lukien kolmenkymmenen päivän kuluessa valitaan yksi kolmesta vaihtoehdosta: pyydetään veroseuraamuksista sovintoa, haetaan veron ja seuraamuksen maksamista alennettuna tai nostetaan kanne verotuomioistuimessa (VUK lisä m.1, m.376; İYUK m.7). Näitä vaihtoehtoja ei voida käyttää samanaikaisesti saman seuraamuksen osalta. Seuraamuksista, joiden osalta alennusta on hyödynnetty, ei voida tehdä sovintoa, eikä kanteen nostanut verovelvollinen voi hyödyntää alennusta (VUK lisä m.9, m.376). Seuraamuksesta, jota koskevaa sovintoa on pyydetty, kanne voidaan nostaa vain, jos sovintoa ei synny (lisä m.7).
Jos ennen verotuksen toimittamista on pyydetty sovintoa eikä tulosta ole saavutettu, uutta sovintoa ei voida enää pyytää seuraamuksen määräämisen jälkeen (lisä m.11). Tämän vuoksi voi olla tarpeen päättää noudatettavasta vaihtoehdosta jo ennen tiedoksiantoa, tarkastusvaiheessa.
Verotuomioistuin ja muutoksenhakukeinot
Kanne nostetaan verotuomioistuimessa, ja se keskeyttää automaattisesti kanteen kohteena olevien verojen ja seuraamusten perinnän (İYUK 27 §:n 4 momentti). Verotuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta valitus alueelliseen muutoksenhakutuomioistuimeen -menettelyllä kolmenkymmenen päivän kuluessa tiedoksiannosta; asioissa, joissa laissa säädettyä määrää ei ylitetä, verotuomioistuimen päätös on lopullinen. Tietyn rahamäärän ylittävissä asioissa alueellisen muutoksenhakutuomioistuimen päätökseen voidaan hakea muutosta kassaatiovalituksella Valtioneuvostossa (İYUK 45 §, 46 §). Näitä rahamääräisiä rajoja korotetaan vuosittain uudelleenarvostuskertoimen mukaisesti, ja perusteena käytetään kanteen nostamisajankohdan rajaa (İYUK liite 1 §).
Jos kanne hävitään, kanteen kohteena olevalle verolle kertyy viivästyskorkoa alkuperäisestä eräpäivästä tuomioistuimen päätöksen tiedoksiantoon saakka. Kanteen vuoksi perinnän keskeytyessä olevat verot ja seuraamukset voidaan haluttaessa maksaa osittain tai kokonaan myös kanteen ollessa vireillä (VUK 112 §).
Eri vaihtoehdot
İhbarnameen kohdistuvien muutoksenhakukeinojen erot
Sovinto ennen verotuspäätöstä
Ennen verotuspäätöstä voidaan tehdä sovinto, kun kyseessä ovat verotarkastuksen perusteella määrättävät veronmenetysseuraamukset sekä laissa säädetyn määrän ylittävät laiminlyöntiseuraamukset; tämän ulkopuolelle jäävät veropetoksen muodostaviin tekoihin liittyvät seuraamukset. Jos sovintoon päästään, pöytäkirjaan merkitystä asiasta ei voida nostaa kannetta. Jos sovintoon ei päästä, seuraamuksen määräämisen jälkeen ei voida enää vaatia uutta sovintoa (VUK Ek m.11).
Verotuksen toimittamisen jälkeinen sovinto
Vaatimus on tehtävä kolmenkymmenen päivän kuluessa ihbarname-asiakirjan tiedoksiannosta, ja se koskee ainoastaan rangaistuksia. Sovituista seikoista ei voida nostaa kannetta eikä tehdä kantelua millekään viranomaiselle. Jos sovintoa ei synny, vaatimusta ei voida esittää uudelleen; hallintoviranomaisen viimeinen tarjous voidaan hyväksyä kirjallisesti kanteen nostamiselle varatun määräajan loppuun asti (VUK Ek m.1, Ek m.6).
Rangaistuksen alentaminen
Verovelvollinen, joka kolmenkymmenen päivän kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta ilmoittaa verovirastolle maksavansa veron ja puolet seuraamuksista eräpäivänä tai vakuuden asettamalla kolmen kuukauden kuluessa eräpäivän päättymisestä, saa puolet määrätystä seuraamuksesta anteeksi. Jos maksua ei suoriteta määräajassa tai asiassa nostetaan kanne, alennusta ei myönnetä (VUK m.376). Verovelvollinen voi luopua sovintopyynnöstä ja pyytää tätä alennusta siihen asti, kunnes hän allekirjoittaa sovintopöytäkirjan (lisämääräys m.9).
Kanne verotuomioistuimessa
Verovelvolliset ja ne, joille on määrätty seuraamus, voivat nostaa kanteen verotuomioistuimessa määrättyjä veroja ja määrättyjä seuraamuksia vastaan (VUK m.377). Määräaika on kolmekymmentä päivää tiedoksiantoa seuraavasta päivästä lukien (İYUK m.7). Koska sovinto ei ole 2024'sta lähtien kattanut veron pääomaa, veron pääomaa koskevissa riita-asioissa ensisijainen keino on kanteen nostaminen.
Oikeussuojakeino
Kanne verotuomioistuimessa: määräaika, toimivalta ja perinnän keskeyttäminen
Verotuomioistuimessa kanteen nostamisen määräaika on kolmekymmentä päivää, jollei erityislaissa ole säädetty erillisestä määräajasta. Jos asiassa toimitetaan tiedoksianto, määräaika alkaa sitä seuraavasta päivästä; pidätettynä kannettavien verojen osalta määräaika alkaa maksupäivää seuraavasta päivästä ja rekisteröintiin perustuvien verojen osalta rekisteröintiä seuraavasta päivästä (Turkin hallintoprosessilaki, § 7). Vapaapäivät lasketaan määräaikaan. Jos viimeinen päivä osuu vapaapäivälle, määräaika jatkuu seuraavan työpäivän päättymiseen asti (§ 8). Verotuomioistuimet käsittelevät valtion talousarvioon, maakuntien erityishallintoihin, kuntiin ja kyliin kuuluvia veroja, maksuja ja julkisoikeudellisia maksuja sekä niiden korotuksia ja seuraamusmaksuja koskevia kanteita ja näiden saatavien perintää koskevia kanteita. Myös kunnan määräämää kiinteistöveroa koskevat riita-asiat kuuluvat tähän toimivaltaan (2576:n laki, § 6).
Toimivaltainen tuomioistuin on se verotuomioistuin, jonka alueella veron määrännyt tai seuraamuksen määrännyt viranomainen sijaitsee; maksukehotusta koskevissa kanteissa toimivaltainen on sen toimipaikan sijaintipaikan verotuomioistuin, joka on antanut maksukehotuksen (İYUK m.37). Kannekirjelmä voidaan antaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle sekä paikkakunnilla, joilla ei ole hallintotuomioistuinta tai verotuomioistuinta, ensimmäisen asteen siviilituomioistuimelle; ulkomailla se voidaan antaa Turkin konsulaatille. Kanne katsotaan vireille pannuksi sinä päivänä, jona kannekirjelmä on kirjattu (m.4, m.6).
Määrättyä veroa ja seuraamuksia koskevan kanteen nostaminen keskeyttää riidanalaisen osan perinnän automaattisesti. Sen sijaan perintätoimia, kuten maksukehotusta, koskevat kanteet sekä varaumin annettujen veroilmoitusten perusteella tehtyjä toimia koskevat kanteet eivät keskeytä perintää; näissä täytäntöönpanon keskeyttämistä on vaadittava erikseen (İYUK m.27/4). Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöksen tekeminen edellyttää, että toimi on selvästi lainvastainen ja että sen täytäntöönpanosta aiheutuisi vaikeasti korvattavaa tai korvaamatonta vahinkoa; näiden edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (m.27/2).
Jos verotuomioistuimen päätöksestä, johon voidaan hakea muutosta valituksella alueelliseen muutoksenhakutuomioistuimeen, tai alueellisen hallintotuomioistuimen päätöksestä, johon voidaan hakea muutosta kassaatiovalituksella, luovutaan muutoksenhausta, vero ja seuraamus kertyvät laissa säädetyissä suhteissa. Jos kertynyt määrä maksetaan määräajassa, siihen sovelletaan lisäksi alennusta (VUK m.379).
Sovittelu
Sovittelu: soveltamisala, hakemisen määräaika ja seuraukset
Sovittelu on hallinnon ja verovelvollisen välinen sopimus seuraamuksen määrästä. 28 heinäkuuta 2024 annetulla ja 2 elokuuta 2024 voimaan tulleella lailla 7524 tehdyn muutoksen jälkeen sovittelu koskee ainoastaan veroseuraamuksia; määrätty vero ei ole sovittelun kohteena (Turkin verotusmenettelylaki, lisäm. m. 1, lisäm. m. 7, lisäm. m. 11). Ennen muutosta haetuissa ja vielä käsittelemättömissä sovitteluissa sovelletaan aikaisempia säännöksiä (siirtymäsäännös m. 35).
Sovittelun kohteena voivat olla veronmenetykseen liittyvät seuraamukset, jotka koskevat täydennysverotuksessa, viran puolesta tai hallinnon toimittamassa verotuksessa määrättyjä veroja, sekä laissa määritellyn määrän ylittävät laiminlyönti- ja erityiset laiminlyöntiseuraamukset. Jos veronmenetys on aiheutunut teoista, jotka muodostavat veropetoksen, näihin tekoihin liittyvät seuraamukset eivät voi olla sovittelun kohteena. Sovittelu voidaan toteuttaa, kun väitetään, että veronmenetys johtuu riittämättömästä perehtymisestä lain säännöksiin tai erehdyksestä, että kyseessä on vero- tai aineellinen virhe taikka että tuomioistuinratkaisujen ja hallinnon kannan välillä on eroavuus (lisäm. 1).
Verotusmenettelyn jälkeistä sovittelua on pyydettävä kolmenkymmenen päivän kuluessa verotusilmoituksen tiedoksiannosta. Jos sovittelua ei synny tai sitä ei saada aikaan, uutta pyyntöä ei voida esittää. Pöytäkirjaan, jossa todetaan, ettei sovittelua syntynyt, merkitään hallinnon viimeinen tarjous; jos verovelvollinen ilmoittaa kirjallisesti hyväksyvänsä tämän tarjouksen ennen muutoksenhakuajan päättymistä, sovittelun katsotaan toteutuneen. Verovelvollinen voi pitää neuvotteluissa mukanaan sen ammattikunnan edustajan, johon hän kuuluu, sekä yhden ammattihenkilön (lisäm. 1).
Sovituista ja pöytäkirjaan merkityistä seikoista ei voida nostaa kannetta eikä tehdä ilmoitusta tai kantelua millekään viranomaiselle (lisäpykälä 6). Sovittelua pyydetyn seuraamuksen osalta kanne voidaan nostaa vain, jos sovintoa ei synny. Tällöin, jos kanneaika on päättynyt tai sitä on jäljellä alle viisitoista päivää, määräaika pitenee viideksitoista päiväksi pöytäkirjan tiedoksiannosta lukien (lisäpykälä 7).
Sovituista seuraamuksista ei enää tehdä uutta alennusta (lisäpykälä 9). Sellaisiin säännösten vastaisiin seuraamuksiin, jotka eivät kuulu sovittelun piiriin, koska ne eivät ylitä laissa mainittua määrää, sovelletaan alennusprosenttia 50 prosentilla korotettuna (lisäpykälä 1).
Perintävaihe
Maksukehotus, ulosmittaus, maksunlykkäys ja lakisääteisen edustajan vastuu
Vanhentuneen julkisoikeudellisen saatavan osalta velalliselle annetaan tiedoksi maksumääräys, jossa ilmoitetaan, että hänen on viidentoista päivän kuluessa maksettava velkansa tai tehtävä omaisuusilmoitus (Turkin laki julkisoikeudellisten saatavien perintämenettelystä nro 6183 m. 55). Jos vedotaan siihen, ettei velkaa ole, että se on maksettu osittain tai että se on vanhentunut, kanne on nostettava viidentoista päivän kuluessa tiedoksiannosta. Lain tekstissä toimivaltaiseksi viranomaiseksi on mainittu veroasioiden muutoksenhakulautakunta. Koska näiden lautakuntien tehtävät ovat siirtyneet verotuomioistuimille, kanne nostetaan verotuomioistuimessa (Turkin laki julkisoikeudellisten saatavien perintämenettelystä nro 6183 m. 58; Turkin laki nro 2576 m. 6, m. 15; Turkin hallintoprosessilaki m. 37).
Maksumääräystä koskevan kanteen nostaminen ei automaattisesti keskeytä perintää; täytäntöönpanon keskeyttämistä on haettava erikseen (Turkin hallintoprosessilaki m. 27/4). Velalliselta, joka ei maksa velkaansa viidentoista päivän kuluessa eikä tee omaisuusilmoitusta, voidaan vaatia painostusvankeutta siihen asti, kunnes hän tekee omaisuusilmoituksen; vankeutta voidaan määrätä vain kerran ja enintään kolmeksi kuukaudeksi (Turkin laki julkisoikeudellisten saatavien perintämenettelystä nro 6183 m. 60). Velallisen omaisuudesta, saatavista ja oikeuksista ulosmitataan ulosottovirastossa määrä, joka riittää saatavan kattamiseen (m. 62).
Jos velan maksaminen eräpäivänä tai ulosmittauksen toimittaminen saattaisi velallisen erittäin vaikeaan asemaan, velka voidaan kirjallisesta hakemuksesta ja vakuuden asettamista koskevin edellytyksin järjestellä maksuaikataulun mukaisesti siten, että siitä peritään korkoa. 4 kesäkuusta 2026' lähtien järjestelyaika on enintään seitsemänkymmentäkaksi kuukautta. Tiettyyn määrään asti vakuutta ei vaadita; tätä määrää voidaan muuttaa tasavallan presidentin päätöksellä (Turkin laki julkisoikeudellisten saatavien perintämenettelystä nro 6183 m. 48). Jos velallisen maksuaikajärjestelyä koskeva hakemus hylätään ja hän maksaa velan viranomaisen antamassa enintään kolmenkymmenen päivän määräajassa, velka katsotaan järjestellyksi siten, että korkoa peritään maksupäivään asti (m. 48).
Julkisoikeudellinen saatava vanhentuu, jollei sitä peritä viiden vuoden kuluessa eräpäivän sisältävää kalenterivuotta seuraavan vuoden alusta lukien. Maksu, ulosmittaus, maksumääräyksen tiedoksianto ja omaisuusilmoitus kaltaisineen toimenpiteineen katkaisevat vanhentumisen (Turkin laki julkisoikeudellisten saatavien perintämenettelystä nro 6183 m. 102, m. 103). Jos velallista vastaan ei voida ryhtyä perintätoimiin hänen ulkomailla oleskelunsa vuoksi, vanhentumisaika ei kulu niin kauan kuin tämä tilanne jatkuu (m. 104).
Yhtiöstä kokonaan tai osittain perimättä jääneestä tai ilmeisen perimättä jäävästä julkisoikeudellisesta saatavasta rajatun vastuun yhtiön osakkaat vastaavat suoraan pääomaosuuksiensa suhteessa. Osuuden luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat yhteisvastuussa ennen luovutusta syntyneistä veloista (6183 m.35). Oikeushenkilöltä perimättä jääneet saatavat voidaan periä myös laillisten edustajien henkilökohtaisesta omaisuudesta; tätä säännöstä sovelletaan myös ulkomaisten henkilöiden ja yhteisöjen Turkissa oleviin edustajiin (6183 toistettu m.35; VUK m.10). Muut yhtiöihin liittyvät asiat löytyvät Kauppaoikeus-sivulta.
Kansainväliset asiat
Ulkomaalaisten ja ulkomailla asuvien verotus
Henkilön, jolla on Turkissa kiinteistö, vuokratuloja tai perintöä, verovelvollisuus Turkissa riippuu suurelta osin kahdesta kysymyksestä: katsotaanko henkilön asuvan Turkissa ja sijaitseeko omaisuus Turkissa. Myös ulkomailla ollessa kuluvat tiedoksiantoajat edellyttävät erityistä huomiota.
Asettuminen ja verotus Turkissa
Henkilöt, joiden kotipaikka on Turkissa, sekä ne, jotka asuvat Turkissa kalenterivuoden aikana yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, katsotaan Turkissa asuviksi, ja heitä verotetaan kaikista Turkissa ja ulkomailla saaduista tuloista (Turkin tuloverolaki m.3, m.4). Matkan, hoidon tai levon vuoksi saapuvia ulkomaalaisia ei katsota Turkissa asuviksi, vaikka he viipyisivät yli kuusi kuukautta (m.5). Henkilöitä, joita ei katsota Turkissa asuviksi, verotetaan vain Turkissa saaduista tuloista (m.6).
Turkkiin vasta asettuneiden henkilöiden ulkomailta saamille tuloille on säädetty 2026'ssa kahdenkymmenen vuoden verovapaus; sen ehdot ja hakuaika selostetaan jäljempänä erillisessä osiossa (Turkin tuloverolain toisen kerran numeroitu pykälä m.20/D). Jos Turkki on tehnyt asianomaisen maan kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen, joka on saatettu asianmukaisesti voimaan, sopimuksella on lain voima (perustuslain m.90).
Vuokratulot ja kiinteistön myynti
Turkissa sijaitsevan asunnon vuokraamisesta saatu tulo katsotaan Turkissa saaduksi, vaikka vuokranantaja ei asuisi Turkissa, ja sitä verotetaan kiinteistöpääomatulona (GVK m.7, m.70). Asunnon vuokratulossa on vuotuinen verovapaa osuus, joka määrätään uudelleen joka vuosi. Jos verovapaan osuuden ylittävää tuloa ei ilmoiteta tai se ilmoitetaan puutteellisesti, verovapaata osuutta ei voida hyödyntää (m.21).
Kiinteistön myymisestä tai muulla tavoin luovuttamisesta viiden vuoden kuluessa hankinnasta syntynyt voitto on arvonnousuvoittoa. Perintönä tai lahjana vastikkeetta saadut kiinteistöt eivät kuulu tämän säännöksen piiriin (GVK mükerrer m.80).
Kiinteistövero sekä perintö- ja lahjavero
Turkissa sijaitsevat rakennukset ja maa-alueet ovat kiinteistöveron alaisia; veron maksaa omistaja tai, jos sellainen on, käyttöoikeuden haltija (Emlak Vergisi Kanunu m.1, m.3, m.12, m.13). Omistajan vaihtumisesta on tehtävä ilmoitus. Ilmoitus on annettava kiinteistön sijaintikunnalle muutosvuoden aikana; jos muutos tapahtuu vuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana, ilmoitus on annettava kolmen kuukauden kuluessa (m.23, m.33). Vero maksetaan kahtena yhtä suurena eränä maalis–toukokuussa sekä marraskuussa (m.30). Asunnoista, joiden arvo ylittää laissa säädetyn rajan, on lisäksi maksettava arvokiinteistöveroa; rajaa tarkistetaan vuosittain (m.42, m.44).
Turkissa sijaitseva omaisuus on perintö- ja siirtoveron alaista, vaikka vainaja olisi ulkomaalainen. Ulkomailla asuvat perilliset antavat veroilmoituksensa Turkin konsulaateille; määräaika on kuolinpaikan ja perillisen olinpaikan mukaan neljä, kuusi tai kahdeksan kuukautta. Vero maksetaan kolmessa vuodessa, kunkin vuoden touko- ja marraskuussa. Kiinteistö kirjataan perillisten nimiin odottamatta veron maksamista; kiinteistöä ei kuitenkaan voida luovuttaa, ennen kuin siihen kohdistuva vero on kokonaan maksettu tai siitä on annettu vakuus (Turkin perintö- ja siirtoverolaki m.1, m.8, m.9, m.19). Perillisen muita toimia selitetään Ulkomaalaisoikeus-sivulla.
Tiedoksianto ja määräajat ulkomailla oleskeltaessa
Ulkomailla oleville tiedoksianto voidaan toimittaa kyseisen maan toimivaltaisen viranomaisen välityksellä, ja Turkin kansalaisille myös Turkin konsulaatin välityksellä (VUK m.97). Jos tiedoksiantoa ei voida toimittaa ulkomailla, se toimitetaan kuuluttamalla. Henkilön, joka ei kuukauden kuluessa kuulutuksesta hae verovirastoon tai ilmoita osoitettaan, katsotaan saaneen tiedoksiannon kuukauden kuluttua (m.103, m.106); tiedoksiantoasiakirjan jäljennös lähetetään lisäksi postitse tunnettuun ulkomaanosoitteeseen (m.104).
1. heinäkuuta 2026 voimaan tulleen muutoksen mukaan yhteisöverovelvollisten, todellisen verotusmenettelyn mukaan verotettavien liike-, maatalous- ja ammattitulojen saajien, avointen yhtiöiden ja yksinkertaisten kommandiittiyhtiöiden sekä niiden, jotka ensimmäistä kertaa hankkivat rekisteröitävän ajoneuvon ja joiden nimiin se rekisteröidään, on käytettävä sähköistä tiedoksiantojärjestelmää. Tähän järjestelmään toimitettu tiedoksianto katsotaan tehdyksi asiakirjan toimittamispäivää seuraavan viidennen päivän päättyessä (VUK m.107/A). Tämän vuoksi valitusaika voi alkaa ja kulua umpeen henkilön ollessa ulkomailla; jos ulkomailla oleskellaan pitkään, on seurattava osoiterekisterijärjestelmässä olevaan osoitteeseen ja sähköiseen tiedoksianto-osoitteeseen saapuvia kirjeitä.
Suomeen asettuneet
Türkiye'ye asettuneiden ulkomaiset tulot: kahdenkymmenen vuoden verovapaus
Luonnollisten henkilöiden, joilla ei ole ollut Turkissa asuinpaikkaa eikä verovelvollisuutta ennen kuin heidän katsotaan asettuneen Turkkiin, Turkissa asettumista edeltävien kolmen viimeisen kalenterivuoden aikana Turkin ulkopuolella saamat tulot ja tuotot ovat tuloverosta vapaita kahdenkymmenen vuoden ajan (tuloverolain lisäpykälä 20/D). Säännös lisättiin lailla nro 7582 ja se tuli voimaan 4 kesäkuuta 2026 sovellettavaksi henkilöihin, joiden katsotaan asettuneen Turkkiin 1 tammikuuta 2026 alkaen (laki nro 7582, pykälät 4 ja 14). Soveltamisen menettelyt ja periaatteet on määritelty tuloveron yleisessä tiedotteessa nro 333.
Vapautuksessa ei tehdä eroa kansalaisuuden perusteella. Ehdot täyttävät ulkomaalaiset ja ulkomailla asumisen jälkeen Suomeen palaavat Turkin kansalaiset voivat hyödyntää sitä; yhteisöt eivät voi (tuloverolaki, lisäpykälä 20/D; tiedote, pykälä 3). Viimeisten kolmen vuoden aikana Turkissa sijaitsevasta kiinteistöstä saadun vuokratulon, pääomatulon tai arvonnousuvoiton vuoksi syntynyt verovelvollisuus ei ole este vapautukselle (tuloverolaki, lisäpykälä 20/D). Näiden kolmen tulotyypin ulkopuolella esimerkiksi palkan tai liiketulon vuoksi viimeisten kolmen vuoden aikana Turkissa verovelvollinen henkilö ei voi hyödyntää vapautusta, koska hän ei täytä laissa säädettyä ehtoa (tuloverolaki, lisäpykälä 20/D; tiedote, pykälä 3).
Türkiyeessä asuvaksi katsotaan henkilö, jonka kotipaikka on Türkiyeessä tai joka oleskelee Türkiyessä jatkuvasti yli kuusi kuukautta kalenterivuoden aikana (GVK:n 4 artikla). Kotipaikka on paikka, jossa henkilö asuu tarkoituksenaan oleskella siellä pysyvästi, eikä henkilöllä voi samanaikaisesti olla useampaa kuin yhtä kotipaikkaa (Turkin siviililain 19 artikla). Tämän vuoksi ulkomailla asuvan Turkin kansalaisen Türkiyeessä oleva osoitemerkintä ei yksinään merkitse, että hänen kotipaikkansa olisi Türkiyeessä. Matkan, hoidon tai levon vuoksi tulevia ulkomaalaisia ei katsota Türkiyeessä asuviksi, vaikka he viipyisivät siellä yli kuusi kuukautta (GVK:n 5 artikla). Tällaisen ulkomaalaisen on vapautuksesta hyötyäkseen osoitettava, että hänet katsotaan Türkiyeessä asuvaksi.
Hakemuspäivänä Türkiyeessä asuvaksi katsominen on vapautuksen edellytys (tiedonannon 3 artikla). Päivä, josta lähtien henkilön katsotaan asuvan Türkiyeessä, määrittää sekä taaksepäin tarkasteltavan kolmen vuoden ajanjakson että hakemusajan.
Vapautuksen hyödyntämiseksi verovirastolta on hankittava ”Yurt Dışından Elde Edilen Kazanç ve İratlar İçin İstisna Belgesi” (ulkomailla saatuja tuloja ja tuottoja koskeva vapautustodistus). Hakemus on tehtävä sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona henkilön katsotaan asuvan Türkiyeessä. Jos henkilön katsotaan asuvan Türkiyeessä vuoden kahden viimeisen kuukauden aikana, hakemus on tehtävä seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Verovirasto antaa todistuksen tarkistettuaan viimeisten kolmen vuoden kotipaikka- ja verovelvollisuustilanteen sekä sen, onko hakemus tehty määräajassa; määräajan jälkeen hakevalle henkilölle todistusta ei anneta (tiedonannon 3 artikla, 4 artikla).
Vapautus koskee ainoastaan Türkiyeessä hankittujen tulojen ja tuottojen ulkopuolella saatuja tuloja ja tuottoja. Türkiyeessä saaduista tuloista, kuten Türkiyeessä sijaitsevan asunnon vuokratuloista tai Türkiyeessä annetusta palvelusta saatavasta vastikkeesta, johtuvat verovelvollisuudet säilyvät. Vapautuksen piiriin kuuluvista tuloista ei anneta veroilmoitusta, eikä niitä sisällytetä muista tuloista annettavaan veroilmoitukseen. Näihin tuloihin liittyviä menoja ei oteta huomioon veronalaista tuloa laskettaessa, eikä ulkomailla maksettuja veroja voida vähentää Türkiyeessä maksettavasta verosta (GVK:n toistetun 20/D artikla; tiedonannon 3 artikla).
Jos edellytysten puuttuminen havaitaan myöhemmin, perimättä jäänyt vero katsotaan menetetyksi. Tällöin vapautustodistus peruutetaan ja vero peritään veronmenetysseuraamuksen määräämisen sekä viivästyskoron kera (GVK mükerrer m.20/D; Tebliğ m.5). Henkilön lähtömaan verosäännöt on lisäksi arvioitava erikseen kyseisen maan oikeuden mukaan.
Arviointiperusteet
Vero-oikeuden arviointikriteerit
Veroriidoissa noudatettava menettely määräytyy asian ominaispiirteiden mukaan. Alustavassa arvioinnissa voidaan tarkastella yhdessä tarkastuskertomusta ja pöytäkirjoja, verotusilmoituksen tiedoksiantopäivää ja -tapaa, seuraamuksen lajia, sitä, kuuluuko asia sovintomenettelyn piiriin, sekä sitä, onko perintävaiheeseen jo siirrytty.
Tarkastusvaiheessa pöytäkirjat ja verotuksen toimittamista edeltävä sovinto; ilmoitusvaiheessa kolmenkymmenen päivän määräajassa tehtävä sovinto, veroseuraamuksen alentaminen tai kanteen nostaminen; perintävaiheessa maksamismääräystä koskeva viidentoista päivän määräaika, maksulykkäys ja lakimääräisen edustajan vastuu; ulkomaalaisten ja Turkkiin äskettäin muuttaneiden osalta asettumispäivä, kahdenkymmenen vuoden vapautusta koskeva hakuaika ja ulkomailla toimitetut tiedoksiannot arvioidaan tapauskohtaisesti.
Toimiston toiminta-aloihin kuuluvat verotarkastukset, vero- ja veroseuraamusilmoitukset, sovinto sekä julkisten saatavien perinnästä johtuvat riidat. Voit pyytää tapaamista ottamalla yhteyttä yhteystietosivun kautta.
Usein kysytyt kysymykset
Usein kysytyt kysymykset
Sain verotuspäätöksen tiedoksi. Kuinka pitkä määräaika minulla on?
Kolmekymmentä päivää tiedoksiantoa seuraavasta päivästä lukien. Verotuomioistuimessa nostettava kanne, verotuksen jälkeistä sovintomenettelyä koskeva pyyntö ja rangaistuksen alentamista koskeva hakemus on tehtävä tämän määräajan kuluessa (İYUK m.7; VUK:n lisäartikla 1, m.376). Sähköisessä tiedoksiannossa tiedoksianto katsotaan toimitetuksi sen järjestelmään toimittamista seuraavan viidennen päivän päättyessä (VUK m.107/A).
Voidaanko sovintomenettelyssä alentaa myös itse verovelkaa?
Ei. 2 elokuuta 2024 lähtien sovintomenettely kattaa ainoastaan veronmenetyksestä määrätyt seuraamukset ja laissa säädetyn määrän ylittävät menettelyvirhemaksut; itse vero ei kuulu sovintomenettelyn piiriin (VUK:n lisäartikla 1).
Voiko pyytää sekä sovintoa että seuraamuksen alentamista?
Samaa rangaistusta koskevia molempia ei sovelleta yhdessä. Rangaistuksiin, joihin sovelletaan alennusta, ei tehdä sovittelua, eikä soviteltuihin rangaistuksiin sovelleta muuta alennusta. Verovelvollinen voi luopua sovittelupyynnöstä ja pyytää alennusta siihen asti, kunnes hän allekirjoittaa sovittelupöytäkirjan (VUK:n lisäartikla 9).
Jos nostan kanteen, onko vero maksettava nyt?
Määrättyä veroa ja veroseuraamusta koskeva kanne keskeyttää automaattisesti kanteen kohteena olevan osan perinnän (İYUK m.27/4). Jos kanne hylätään, verolle kertyy viivästyskorkoa eräpäivästä päätöksen tiedoksiantoon asti; perinnän keskeytynyt määrä voidaan haluttaessa maksaa myös kanteen ollessa vireillä (VUK m.112).
Sain maksumääräyksen. Mitä minun pitäisi tehdä?
Maksumääräyksen tiedoksiannosta lukien viidentoista päivän kuluessa velka maksetaan tai annetaan varallisuusilmoitus (6183 m.55). Jos velkaa ei ole, se on maksettu osittain tai se on vanhentunut, saman viidentoista päivän kuluessa nostetaan kanne verotuomioistuimessa. Tämä kanne ei automaattisesti keskeytä perintää (6183 m.58; İYUK m.27/4).
Voidaanko yhtiön verovelkaa vaatia yhtiön osakkailta tai johtajalta?
Yhtiöltä perimättä jääneestä tai perimättä jääväksi todetusta julkisoikeudellisesta saatavasta osakeyhtiön osakkaat vastaavat pääomaosuuksiensa suhteessa (6183 m.35). Saatavat, joita ei voida periä oikeushenkilön varoista, voidaan periä myös lakimääräisten edustajien henkilökohtaisesta omaisuudesta (6183 mükerrer m.35; VUK m.10).
Asun ulkomailla. Joudunko maksamaan veroa Turkissa sijaitsevasta asunnostani?
Turkissa sijaitseva rakennus on kiinteistöveron alainen riippumatta omistajan kansalaisuudesta tai asuinpaikasta (Turkin kiinteistöverolaki §1, §3). Jos asunto annetaan vuokralle, vuokratulo katsotaan Turkissa saaduksi ja sitä verotetaan Turkissa (Turkin tuloverolaki §6, §7).
Tämän sivun kuvaukset ovat luonteeltaan yleistä tiedotusta, eivätkä ne ole oikeudellista lausuntoa tai neuvontaa. Koska kunkin konkreettisen tapauksen olosuhteet ovat erilaiset, oikeudellinen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.
Sivulla olevat tiedot on julkaistu Turkin asianajajaliiton mainontakiellosta annetun asetuksen puitteissa, ilman erikoistumismerkitystä, tarkoituksena antaa tietoa toimiston toimialoista; tarkoituksena ei ole hankkia toimeksiantoja.
Tämän sivun katselu tai yhteydenotto sivulla olevien linkkien ja Yhteystiedot-tietojen kautta ei tarkoita, että asianajajan ja hakijan välille olisi syntynyt toimeksiantosuhde, eikä sitä, että asia olisi otettu vastaan.
Sivun tiedot ja määräajat on laadittu 11. marraskuuta 2026 voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Koska lainsäädäntö voi muuttua, määräaika on joka tapauksessa laskettava ajantasaisen lain sanamuodon mukaan.
Veroriidoissa noudatettava oikeudellinen menettely voi vaihdella sen mukaan, missä vaiheessa riita-asia on – tarkastus-, ilmoitus- tai perintävaiheessa – sekä seuraamuksen lajin ja tiedoksiannon tavan mukaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että asian kaikki osa-alueet arvioidaan heti prosessin alussa, määräajat määritetään oikein ja tarvittavat toimenpiteet suoritetaan määräajassa.
Merve Kartal Kurtman
Asianajaja