Alanya – avioeroasianajaja ja perheoikeus
Avioeroprosessi ei tarkoita ainoastaan avioliiton päättymistä. Myös lapsen huolto, elatusapu, lapsen tapaamisoikeus, aviovarallisuusjärjestelmän selvittäminen ja perheen yhteinen asunto voivat vaikuttaa suoraan osapuolten tulevaisuuteen. Siksi prosessin alussa tehtävät toimet ja esitettävät vaatimukset on tärkeää arvioida tapauksen konkreettisten olosuhteiden mukaan.
Alanya-alueella asuu Turkin kansalaisten lisäksi myös monien eri maiden kansalaisia, minkä vuoksi perheoikeudellisissa riidoissa ulkomaalaisuusliityntä nousee usein esiin. Ulkomaalaiset puolisot, ulkomailla solmitut avioliitot, eri maissa asuvat lapset, ulkomaisten tuomioistuinten päätökset sekä ulkomailla sijaitseva omaisuus ovat asioita, joita on arvioitava erikseen tässä yhteydessä.
Tällä sivulla kuvataan yleisellä tasolla avioeroon ja perheoikeuteen liittyviä usein esiintyviä riitoja, avioeroprosessin keskeisiä vaiheita sekä ulkomaihin liittyviä perheoikeudellisia kysymyksiä. Koska jokaisen riidan erityispiirteet ovat erilaiset, oikeudellinen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.
Keskeiset palvelualueet
Perheoikeuden keskeiset riita-asiat
Perheoikeudesta johtuvat riita-asiat eivät useinkaan ole täysin toisistaan riippumattomia. Avioeroasian yhteydessä voi tulla esille esimerkiksi huoltajuutta, elatusapua ja vahingonkorvausta koskevia vaatimuksia; jotkin asiat, kuten aviovarallisuusjärjestelmän selvittäminen, voidaan käsitellä erikseen.
Sopimusperusteinen avioero
Sopimusavioeroon vaaditaan, että avioliitto on kestänyt vähintään yhden vuoden ja että puolisot hakevat avioeroa yhdessä tai toinen puoliso hyväksyy toisen puolison nostaman kanteen. Tuomarin on kuultava osapuolia henkilökohtaisesti ja vakuututtava siitä, että heidän avioeroa koskeva tahtonsa on ilmaistu vapaasti. Lisäksi tuomarin on hyväksyttävä osapuolten järjestelyt avioeron taloudellisista seurauksista sekä mahdollisten lasten tilanteesta. Laki antaa tuomarille myös oikeuden tehdä tähän sopimukseen tarpeellisiksi katsomansa muutokset; jos osapuolet hyväksyvät nämä muutokset, avioero tuomitaan. Sopimusavioerossa ei sovelleta yleistä sääntöä, jonka mukaan osapuolten tunnustus ei sido tuomaria.
Osapuolten yksimielisyys esitetään tuomioistuimelle kirjallisella sopimusavioeroprotokollalla. On tärkeää, että protokollassa määrätään selkeästi esimerkiksi elatusavusta, korvauksista, huoltajuudesta ja lapsen tapaamisoikeudesta. Sopimusavioeroprotokollan laatimisesta saat yksityiskohtaista tietoa aihetta käsittelevästä kirjoituksestamme.
Omaisuusjärjestelmän selvittäminen ja omaisuutta koskevat riidat voidaan järjestää erikseen myös protokollassa, mutta näitä asioita ei ole välttämätöntä ratkaista kaikissa tapauksissa lopullisesti sopimusavioeron yhteydessä. Tapauksen luonteen mukaan omaisuusjärjestelmää koskevat vaatimukset voidaan arvioida erikseen.
Riitainen avioero
Kun puolisot eivät pääse sopimukseen avioerosta tai sen seurauksista, kyseeseen tulee riitainen avioerokanne. Lain mukainen yleinen avioeroperuste on se, että avioliitto on perusteiltaan järkkynyt siinä määrin, ettei yhteiselämän jatkamista voida kohtuudella edellyttää. Kun kanne perustuu tähän perusteeseen ja kantajan syy on painavampi, vastaajalla on oikeus vastustaa avioeroa. Jos vastustus kuitenkin merkitsee oikeuden väärinkäyttöä eikä avioliiton jatkamisesta ole vastaajan ja lasten kannalta suojelun arvoista etua, avioero voidaan määrätä.
Avioeroperusteet on lueteltu laissa tyhjentävästi, ja osa niistä on sidottu preklusiivisiin määräaikoihin. Aviorikoksen, henkeen kohdistuvan tahallisen teon sekä erittäin huonon tai vakavasti kunniaa loukkaavan käytöksen tapauksissa kanneoikeus menetetään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun peruste on tullut tietoon, ja joka tapauksessa viiden vuoden kuluttua teosta; anteeksi antaneella puolisolla ei ole kanneoikeutta. Rikoksen tekemisen ja kunniattoman elämän viettämisen perusteella kanne voidaan nostaa milloin tahansa. Hylkäämisen eli puolison yhteisestä kodista lähtemisen osalta laki edellyttää erityistä menettelyä: eron on täytynyt kestää vähintään kuusi kuukautta ja jatkua edelleen, ja tuomarin tai notaarin antaman kehotuksen on täytynyt jäädä tuloksettomaksi. Kehotuksessa lähteneelle puolisolle ilmoitetaan, että hänen on palattava yhteiseen kotiin kahden kuukauden kuluessa. Mielisairauden perusteella avioero edellyttää, että virallisella terveyslautakunnan lausunnolla on todettu, ettei sairauden paraneminen ole mahdollista.
Laki säätää myös perusteesta, joka koskee tosiasiallista eroa hylätyn kanteen jälkeen, ja tätä säännöstä on muutettu 14 marraskuuta 2024 annetulla muutoksella: jos jonkin avioeroperusteen nojalla nostettu kanne on hylätty ja tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta on kulunut yksi vuosi, ja yhteistä elämää ei ole mistä tahansa syystä voitu rakentaa uudelleen, avioliiton katsotaan järkkyneen perusteiltaan ja avioero määrätään toisen puolison vaatimuksesta. Ennen muutosta tämä määräaika oli kolme vuotta; vanhoissa lähteissä mainittu kolmen vuoden määräaika ei ole enää ajantasainen.
Riitaisissa avioerokanteissa arvioidaan yhdessä osapuolten väitteet ja puolustukset, heidän esittämänsä todisteet sekä yksittäisen tapauksen erityispiirteet. Syyllisyyskysymys voi olla merkityksellinen erityisesti aineellisten ja aineettomien vahingonkorvausten sekä esimerkiksi köyhyyselatusavun (yoksulluk nafakası) kaltaisten vaatimusten kannalta.
Perheen koti
Puolisoiden yhteisen elämän kotina toimiva perheen koti on erityisesti suojattu Turkin siviililain (Türk Medeni Kanunu) nojalla. Vaikka perheen koti olisi rekisteröity vain toisen puolison nimiin, laissa säädetään kolmesta erillisestä kiellosta: puoliso ei saa ilman toisen puolison nimenomaista suostumusta irtisanoa perheen kotia koskevaa vuokrasopimusta, luovuttaa perheen kotia tai rajoittaa siihen kohdistuvia oikeuksia. Puoliso, joka ei pysty saamaan suostumusta tai jolle suostumusta ei ilman perusteltua syytä anneta, voi pyytää tuomioistuimen puuttumista asiaan. Jos toinen puoliso on hankkinut perheen kodin vuokraamalla, myös sopimuksen ulkopuolinen puoliso tulee sopimuksen osapuoleksi ilmoittamalla siitä vuokranantajalle, ja ilmoituksen tehnyt puoliso vastaa yhteisvastuullisesti toisen puolison kanssa.
Puoliso, joka ei omista perheen kodiksi osoitettua kiinteistöä, voi pyytää tapuviranomaiselta asuntoa koskevan tarvittavan merkinnän tekemistä Turkin kiinteistörekisteriin (tapu kütüğü); merkintä tekee kiinteistön perheen kodin aseman näkyväksi myös kolmansille osapuolille.
Laissa säädetään lisäksi suojasta, joka ei rajoitu perheen kotiin. Siltä osin kuin perheen taloudellisen varallisuuden suojaaminen tai avioliitosta johtuvan taloudellisen velvoitteen täyttäminen sitä edellyttää, tuomari voi toisen puolison pyynnöstä määrätä, että hänen määrittelemiään varallisuuseriä koskeviin määräämistoimiin voidaan ryhtyä vain toisen puolison suostumuksella; jos hän poistaa kiinteistöä koskevan määräämisvallan, hän määrää viran puolesta asian merkitsemisestä Turkin kiinteistörekisteriin (tapu kütüğü).
Jos toinen puolisoista kuolee, syntyy erillinen mahdollisuus: eloon jäänyt puoliso voi voidakseen jatkaa entistä elämäntapaansa vaatia, että hänelle myönnetään kuolleen puolison omistamaan ja puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon joko käyttöoikeus (intifa) tai asumisoikeus siten, että oikeuden arvo vähennetään hänen katılma alacağı -saatavastaan ja tarvittaessa täydennetään maksettavalla määrällä. Samoin edellytyksin hän voi vaatia omistusoikeutta asuntoirtaimistoon.
Lapsen syntyperä ja isyyskanteet
Lapsen syntyperän kiistäminen, isyyskanne, tunnustaminen ja tunnustamisen kumoaminen ovat tärkeitä perheoikeuden osa-alueita. Näissä kanteissa voidaan biologisen suhteen selvittämiseksi käyttää muun muassa geneettistä tutkimusta koskevaa näyttöä. Tämän alan määräajat ovat lyhyitä, ja osa niistä on muuttunut äskettäin. Lapsen syntyperän kiistämistä koskevassa kanteessa kanneoikeutta laajennettiin 7 marraskuun 2024 päivänä tehdyllä muutoksella, jonka mukaan kanteen voi aviomiehen lisäksi nostaa myös äiti ja lapsi. Määräajan osalta aviomiehen on nostettava kanne vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hän sai tietää lapsen syntymästä ja siitä, ettei hän ole lapsen isä, tai siitä, että äidillä oli hedelmöittymisen aikaan sukupuolisuhde toisen miehen kanssa. Äidin on nostettava kanne viimeistään vuoden kuluessa lapsen syntymästä, ja lapsen viimeistään vuoden kuluessa täysi-ikäiseksi tulemisesta. Jos viivästykselle on hyväksyttävä syy, yhden vuoden määräaika alkaa kulua sinä päivänä, jona kyseinen syy lakkaa. Isyyskanteessa äidin kanneoikeus raukeaa, kun lapsen syntymästä on kulunut vuosi. Sen sijaan perustuslakituomioistuin on kumonnut säännöksen, jossa lapsen kanneoikeudelle asetettiin määräaika, eikä säännöstä ole säädetty uudelleen.
Vaihe vaiheelta
Miten avioeroprosessi etenee?
Arviointi ennen oikeudenkäyntiä
Avioeroprosessin alussa arvioidaan yhdessä avioliiton kulku, osapuolten vaatimukset, mahdollisten lasten tilanne sekä olemassa olevat asiakirjat. Tässä vaiheessa on tärkeää selvittää, onko avioero mahdollista toteuttaa yhteisellä sopimuksella, mihin oikeudelliseen perusteeseen tukeudutaan, jos nostetaan riitainen avioerokanne, mitä vaatimuksia esitetään ja mikä tuomioistuin on toimivaltainen.
Avioero- tai asumuseroa koskevissa kanteissa toimivaltainen tuomioistuin on pääsääntöisesti sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa jommallakummalla puolisoista on asuinpaikka, tai sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa puolisot ovat ennen kanteen nostamista viimeksi asuneet yhdessä vähintään kuuden kuukauden ajan.
Tässä vaiheessa määritetään myös, tarvitaanko ennen oikeudenkäyntiä jotakin toimenpidettä. Laissa on rajatusti lueteltu ne riita-asiat, joissa sovittelijaan on otettava yhteyttä ennen kanteen nostamista, jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi: vuokrasuhteesta johtuvat riita-asiat, irtaimen ja kiinteän omaisuuden jakaminen ja yhteisomistuksen purkaminen, asunto-osakeomistuksesta johtuvat riita-asiat sekä naapuruussuhteisiin liittyvät oikeudet. Avioerokanne ei sisälly tähän luetteloon, joten avioerokanteen nostaminen ei edellytä yhteydenottoa sovittelijaan etukäteen.
Kannekirjelmä ja turvaamistoimia koskevat vaatimukset
Kannekirjelmässä on tärkeää, että avioeron peruste ja sen yhteydessä esitettävät vaatimukset tuodaan esiin selkeästi ja oikeudellisesti asianmukaisesti. Kun avioero- tai asumuseroa koskeva kanne on nostettu, tuomari määrää viran puolesta oikeudenkäynnin ajaksi tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti puolisoiden asumista ja elatusta, puolisoiden omaisuuden hallinnointia sekä lasten hoitoa ja suojelua. Laissa näitä toimenpiteitä ei ole jätetty tuomarin harkinnan varaan, vaan niiden määrääminen kuuluu hänen tehtäviinsä; lisäksi laissa ei edellytetä, että niitä pyydettäisiin erikseen. Myös puolisoiden omaisuuden hallinnointi mainitaan nimenomaisesti näiden toimenpiteiden joukossa.
Perheväkivallan, uhkausten tai vastaavien riskien tilanteissa voidaan erikseen harkita 6284 lain mukaisia suojaavia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.
Todisteiden kerääminen ja istunnot
Riitautetuissa avioeroasioissa kerätään osapuolten väitteitä ja puolustuksia tukevat todisteet. Todistajalausunnot, kirjalliset asiakirjat, viralliset rekisterit sekä muut, asian olosuhteiden mukaan merkitykselliset todisteet voidaan ottaa huomioon. Lasten tilannetta koskevissa riidoissa voidaan myös tehdä sosiaalinen selvitys tai pyytää asiantuntija-arvio.
Todisteiden hankkiminen lainmukaisella tavalla on tärkeää. Laki ei tässä kohdassa jätä harkinnanvaraa: tuomioistuin ei voi ottaa lainvastaisesti hankittuja todisteita huomioon jonkin seikan näyttämisessä. Tämä ei ole mahdollisuus vaan lakisääteinen kielto; tällaisen todisteen hankkiminen voi lisäksi aiheuttaa siviili- ja rikosoikeudellisen vastuun. Siksi esimerkiksi puolison tietämättä tehdyt ääni- tai kuvatallenteet tai viestien luvaton kopiointi eivät voi muodostaa tuomion perustaa, vaikka tällainen aineisto esitettäisiin oikeudenkäyntiasiakirjoissa.
Päätös ja muutoksenhakukeinot
Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomioistuin ratkaisee avioerovaatimuksen lisäksi myös asianmukaisesti esitetyt liitännäisvaatimukset. Ratkaisuun voidaan hakea muutosta laissa säädetyin edellytyksin ja määräajoissa istinaf-muutoksenhaulla ja edellytysten täyttyessä temyiz-muutoksenhaulla. Avioeropäätöksen lainvoimaiseksi tuleminen on merkityksellistä avioliiton oikeudellisen päättymisen ja siihen liittyvien tiettyjen seurausten syntymisen kannalta.
Laki sääntelee nimenomaisesti kolmea näistä seurauksista. Eronnut nainen säilyttää avioliiton myötä saavuttamansa henkilökohtaisen oikeudellisen asemansa, mutta ottaa uudelleen käyttöönsä ennen avioliittoa käyttämänsä sukunimen; jos hän oli ennen avioliittoa leski, hän voi pyytää tuomioistuimelta lupaa käyttää naimattomana käyttämäänsä sukunimeä. Jos hän osoittaa, että hänellä on etu käyttää entisen aviomiehensä sukunimeä eikä siitä aiheudu miehelle haittaa, tuomioistuin voi hänen pyynnöstään sallia tämän sukunimen käytön. Perintöoikeuden osalta eronneet puolisot eivät tässä ominaisuudessa voi olla toistensa lakimääräisiä perillisiä, ja he menettävät ennen avioeroa tehdyillä kuolemanvaraismääräyksillä heille annetut oikeudet, jollei määräyksestä muuta ilmene. Naisen osalta säädetään avioliiton päättymisestä alkavasta kolmensadan päivän odotusajasta. Odotusaika päättyy synnytykseen. Jos osoitetaan, ettei nainen ole edellisestä avioliitostaan raskaana, tai jos avioliittonsa päättäneet puolisot haluavat avioitua uudelleen keskenään, tuomioistuin poistaa odotusajan.
Kaksi eri tapaa
Sopimusperusteisen ja riitaisen avioeron erot
Sopimusperusteinen avioero
Sovintoon perustuvan ja riitaisen avioeron keskeinen ero on siinä, ovatko osapuolet yksimielisiä avioerosta ja sen seurauksista. Sovintoon perustuvassa avioerossa osapuolilla on yhteinen tahto avioeroon, ja he sopivat avioeron taloudellisista seurauksista sekä mahdollisten lasten tilanteesta. Laissa asetettujen edellytysten täyttyessä menettely voi kestää lyhyemmän ajan kuin riitainen avioeromenettely.
Tuomari ei kuitenkaan ole velvollinen hyväksymään automaattisesti osapuolten laatimaa pöytäkirjaa. Erityisesti lapsia koskevissa järjestelyissä lapsen etu on ratkaiseva. Tuomari voi esittää tarpeellisiksi katsomansa muutokset osapuolten hyväksyttäväksi.
Riitainen avioero
Riitaisessa avioerossa avioeron peruste, osapuolten syyllisyys ja muut esitetyt vaatimukset tutkitaan oikeudenkäynnin yhteydessä. Koska prosessiin voi liittyä todistajien kuuleminen, todisteiden kerääminen, tarvittaessa asiantuntijalausunnot sekä tiedoksiantomenettelyt, käsittely voi kestää pidempään. Kummankaan asiatyypin osalta ei ole mahdollista ennakoida varmaa lopputulosta tai kestoa; oikeudenkäynnin kulku vaihtelee asian erityispiirteiden mukaan.
Syyllisyyden toteaminen ei riitaisessa asiassa ole ainoastaan perustelun osatekijä; laki liittää siihen kolme erillistä seurausta. Aineellinen vahingonkorvaus antaa syyttömälle tai vähemmän syylliselle osapuolelle mahdollisuuden vaatia korvausta syylliseltä osapuolelta. Köyhyyseläkkeen eli elatusavun osalta edellytetään, ettei vaatimuksen esittävä puoliso ole syyllisempi. Omaisuusjärjestelmän selvittämisessä puolisolla on pääsääntöisesti oikeus puoleen nettojäännöksestä; kuitenkin jos avioero johtuu aviorikoksesta tai toisen puolison henkeen kohdistuneesta tahallisesta teosta, tuomari voi kohtuuden perusteella päättää, että syyllisen puolison osuutta nettojäännöksestä alennetaan tai se poistetaan.
Vahingonkorvaus ja vanhentuminen
Avioeron taloudelliset seuraukset eivät rajoitu pelkkään elatusapuun; laissa säädetään kahdesta erillisestä vahingonkorvauslajista, joiden edellytykset ovat erilaiset. Taloudellisen vahingonkorvauksen osalta osapuoli, joka ei ole syyllinen tai on vähemmän syyllinen ja jonka nykyiset tai odotettavissa olevat edut ovat avioeron vuoksi kärsineet, voi vaatia syylliseltä osapuolelta kohtuullista taloudellista vahingonkorvausta. Henkinen vahingonkorvaus puolestaan tarkoittaa sitä, että osapuoli, jonka persoonallisuusoikeutta on avioeroon johtaneiden tapahtumien vuoksi loukattu, voi vaatia syylliseltä toiselta osapuolelta kohtuullisen rahamäärän maksamista. Toisin sanoen taloudellisen vahingonkorvauksen arviointiperusteita ovat etujen kärsiminen ja osapuolten syyllisyyden vertailu, kun taas henkisen vahingonkorvauksen arviointiperusteena on persoonallisuusoikeuden loukkaaminen.
Näihin vaatimuksiin sovelletaan määräaikaa, ja määräaika alkaa kulua vasta avioerokanteen käsittelyn jälkeen: avioeron vuoksi päättyneestä avioliitosta johtuvat kanneoikeudet vanhentuvat, kun avioerotuomion lainvoimaiseksi tulosta on kulunut yksi vuosi. Siksi on selvitettävä hyvissä ajoin, esitetäänkö vahingonkorvausvaatimus yhdessä avioerokanteen kanssa vai erillisellä kanteella.
Muutoksenhakukeinot, määräajat ja istuntojen välinen aika
Muutoksenhakuajat ovat lyhyitä. İstinaf-muutoksenhakukeinon käyttöön on turvauduttava kahden viikon kuluessa, ja määräaika alkaa kulua siitä, kun tuomio on asianmukaisesti annettu tiedoksi kullekin asianosaiselle. Bölge adliye mahkemesin siviilijaostojen muutoksenhakukelpoisiin lopullisiin ratkaisuihin voidaan hakea muutosta myös temyiz-menettelyssä kahden viikon kuluessa tiedoksiannosta. Laissa luetellaan erikseen, mitkä ratkaisut eivät ole temyiz-menettelyssä muutoksenhakukelpoisia. Siksi se, mitä muutoksenhakukeinoa kunkin ratkaisun osalta voidaan käyttää, määritetään erikseen jokaisessa asiassa.
Oikeudenkäynnin pitkittymisen osalta 2026 vuonna säädettiin myös uusi säännös: 31 heinäkuuta 2026 voimaan tulleen sääntelyn mukaan istuntojen välinen aika ei saa olla pidempi kuin kolme kuukautta. Laissa säädetään myös tästä poikkeuksesta: jos asiantuntijatutkimus pitkittyy asian laadun vuoksi tai jos tutkintatoimia on suoritettava tuomioistuimen toimeksiannosta toisessa tuomioistuimessa, tuomari voi perustelut ilmoittaen määrätä pidemmän määräajan.
Lapsikeskeinen lähestymistapa
Lapsen huolto ja tapaamisoikeus
Turkin siviililaki säätää, että lapsen etu, erityisesti terveyden, koulutuksen ja moraalin kannalta, on asetettava etusijalle järjestettäessä henkilökohtaista suhdetta lapsen ja sen puolison välillä, jolle huoltajuutta ei ole annettu. Käytännössä usein käytetty "lapsen paras" -kriteeri ei kuitenkaan johdu lain sanamuodosta, vaan Turkin osapuolena olevasta lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta sekä perustuslain 90. pykälän viimeisestä momentista. Tässä yhteydessä arvioidaan, missä järjestelyssä lapsen fyysiset, emotionaaliset, sosiaaliset ja koulutukselliset tarpeet voidaan parhaiten turvata.
Tuomioistuin voi ottaa yhdessä huomioon lapsen nykyisen asuin- ja elämäntilanteen, suhteen vanhempiin, vanhempien mahdollisuudet huolehtia lapsesta sekä muut kyseisen tapauksen olosuhteet. Jos lapsen ikä ja kypsyystaso sen mahdollistavat, hänen mielipidettään voidaan kuulla, ja asiassa voidaan myös pyytää asiantuntija-arviota.
Yhteisen huoltajuuden osalta lähde on ilmoitettava oikein. Turkin siviililain sanamuodon mukaan huoltajuus avioeron yhteydessä kuuluu sille osapuolelle, jonka luokse lapsi on määrätty asumaan, eikä laissa säädetä "yhteisestä huoltajuudesta" nimisenä oikeudellisena instituutiona. Mahdollisuus määrätä yhteisestä huoltajuudesta on hyväksytty tuomioistuinratkaisuissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 numerolla yksilöidyn lisäpöytäkirjan 5. artiklan perusteella. Toisin sanoen tämän mahdollisuuden lähde ei ole laki vaan oikeuskäytäntö, ja se, hyväksytäänkö mahdollisuus yksittäistapauksessa, arvioidaan erikseen. Kummallakin vanhemmalla on oikeus vaatia asianmukaisen henkilökohtaisen suhteen järjestämistä lapseen, joka ei ole hänen huoltajuudessaan tai jota ei ole uskottu hänelle. Tuomioistuin määrää myös avioerosta tai asumuserosta päättäessään vanhempien oikeuksista ja heidän henkilökohtaisista suhteistaan lapseen. Harkintavalta koskee siis järjestelyn laajuutta, ei sitä, tehdäänkö järjestely. Lain mukaan tuomioistuimen on lisäksi ilmoitettava päätöksessään, että jos henkilökohtaista suhdetta koskevan järjestelyn vaatimuksia ei noudateta, huoltajuutta voidaan muuttaa, edellyttäen ettei muutos ole lapsen edun vastainen. Vanhempien asuminen eri kaupungeissa tai maissa sekä lapsen kouluvaihe ja ikä voivat vaikuttaa järjestelyn laajuuteen.
Lapsen luovutusta sekä lapsen ja vanhemman henkilökohtaisen suhteen järjestämistä koskevien tuomioiden ja turvaamistoimipäätösten täytäntöönpanosta vastaavat nykyään ulosottotoimistojen sijaan oikeudellisen tuen ja uhripalvelujen yksiköt; jos niitä ei ole, tehtävästä vastaavat tähän määrättyjen siviilituomioistuinten kirjaamot.
Jos olosuhteet myöhemmin muuttuvat olennaisesti, voidaan vaatia huoltajuus- tai tapaamisoikeusjärjestelyn muuttamista.
Taloudelliset järjestelyt
Elatusapulajit ja elatusapuvaatimukset
Avioero- ja perheoikeudellisissa riidoissa elatusapuun sovelletaan erilaisia edellytyksiä elatusavun tyypin mukaan. Laissa säädetään erikseen tilanteesta, jossa rahallista tukea voidaan vaatia, vaikka avioeroasiaa ei olisi pantu vireille: puolisolla, jonka henkilökohtainen koskemattomuus, taloudellinen turvallisuus tai perheen rauha on yhteisen elämän vuoksi vakavasti vaarantunut, on oikeus asua erillään. Jos yhdessä asumisen keskeyttämiseen on perusteltu syy, tuomioistuin määrää toisen puolison toiselle maksettavasta rahallisesta tuesta, asunnon ja irtaimiston käytöstä sekä puolisoiden omaisuuden hallinnosta toisen puolison vaatimuksesta.
Väliaikainen elatusapu (tedbir nafakası)Tulee kyseeseen avioero- tai asumuseroasian käsittelyn aikana puolisoiden toimeentuloa sekä lasten hoitoa ja suojelua koskevana väliaikaisena toimenpiteenä. Tuomioistuin määrää näistä toimenpiteistä viran puolesta; erillistä vaatimusta ei edellytetä.
Lapsen elatusapu (iştirak nafakası)Tarkoittaa sitä, että vanhempi, jonka huoltoon lasta ei ole uskottu, osallistuu lapsen hoito-, koulutus- ja muihin kustannuksiin. Isän ja äidin elatusvelvollisuus jatkuu, kunnes lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Jos lapsi on täysi-ikäinen mutta hänen koulutuksensa jatkuu, vanhemmat ovat koulutuksen päättymiseen asti velvollisia huolehtimaan lapsesta siinä määrin kuin heiltä voidaan olosuhteet ja tilanteen huomioon ottaen kohtuudella edellyttää.
Köyhyyselatusapu (yoksulluk nafakası)Osapuoli, joka avioeron vuoksi joutuisi köyhyyteen, voi vaatia toiselta osapuolelta taloudellisten mahdollisuuksien mukaisesti elatusapua toistaiseksi, jos hänen oma syyllisyytensä ei ole suurempi. Laissa täsmennetään tässä kaksi seikkaa: elatusapu määrätään toistaiseksi, eikä elatusapuvelvollisen syyllisyyttä edellytetä.
Elatusapu sukulaisilleKyse ei ole avioeroon liittyvästä elatusaputyypistä. Lain mukaan jokainen on velvollinen antamaan elatusapua ylenevää ja alenevaa polvea oleville sukulaisilleen sekä sisaruksilleen, jos nämä ilman apua joutuisivat köyhyyteen. Sisarusten elatusvelvollisuus edellyttää kuitenkin, että he ovat varakkaita. Kanne nostetaan perimysjärjestys huomioon ottaen.
Elatusavun määrää määritettäessä otetaan huomioon elatusavun tyyppi, osapuolten taloudellinen ja sosiaalinen tilanne, heidän tarpeensa, lapsen kulut sekä tapauksen muut erityispiirteet. Lapsen elatusavun osalta laki asettaa lisäksi seuraavan kriteerin: määrä määritetään lapsen tarpeiden sekä vanhempien elinolosuhteiden ja maksukyvyn perusteella, ja myös lapsen tulot otetaan huomioon. Elatusapu maksetaan kuukausittain etukäteen. Laissa säädetään myös maksutavasta: aineellinen vahingonkorvaus ja elatusapu köyhyyden perusteella voidaan määrätä maksettaviksi kertasuorituksena tai olosuhteiden niin vaatiessa toistuvina suorituksina. Aineetonta vahingonkorvausta ei sen sijaan voida määrätä maksettavaksi toistuvina suorituksina.
Päättymisen osalta laissa tehdään kaksijakoinen erottelu. Aineellinen vahingonkorvaus tai elatusapu, joka on määrätty maksettavaksi toistuvina suorituksina, lakkaa automaattisesti, jos elatusavunsaaja avioituu uudelleen tai toinen osapuolista kuolee. Jos elatusavunsaaja sen sijaan elää ilman avioliittoa avioliitonomaisessa suhteessa, hänen köyhyytensä poistuu tai hän viettää kunniatonta elämää, elatusapu lakkaa vasta tuomioistuimen päätöksellä eikä automaattisesti. Jos osapuolten taloudellinen tilanne muuttuu tai kohtuussyyt sitä edellyttävät, toistuvien suoritusten määrää voidaan korottaa tai alentaa. Avioeron jälkeen nostettavissa elatusapukanteissa toimivaltainen tuomioistuin on elatusavunsaajan asuinpaikan tuomioistuin.
Varallisuus ja ositus
Omaisuusjärjestelmän selvittäminen ja omaisuuden jako
Puolisoiden välisen omaisuusjärjestelmän selvittäminen on tekninen ala, jota on arvioitava erillään itse avioerosta. 1 tammikuuta 2002 alkaen lakisääteinen omaisuusjärjestelmä on hankitun omaisuuden jakamiseen perustuva järjestelmä. Avioliiton solmimisajankohta, omaisuuden hankinta-ajankohta ja se, ovatko puolisot valinneet jonkin muun omaisuusjärjestelmän, voivat kuitenkin vaikuttaa lopputulokseen.
Avioliiton aikana työn vastikkeena saaduilla tuloilla hankitut varallisuuserät sekä perintönä tai lahjana saadut taikka yksinomaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut omaisuuserät eivät kuulu saman oikeudellisen järjestelmän piiriin. Se, että kiinteistö, ajoneuvo tai muu varallisuuserä on rekisteröity vain toisen puolison nimiin, ei yksinään ole ratkaisevaa omaisuusjärjestelmän selvittämisen kannalta. Huomioon otetaan useita seikkoja, erityisesti omaisuuden hankinta-ajankohta ja rahoituslähde.
Järjestelmän ytimen muodostavat kolme sääntöä, jotka vaikuttavat suoraan lopputulokseen. Ensimmäinen on todistustaakkaa koskeva sääntö: se, joka väittää tietyn omaisuuserän kuuluvan toiselle puolisoista, on velvollinen todistamaan väitteensä; omaisuus, jonka kuulumista kummallekaan puolisolle ei voida todistaa, katsotaan yhteisomistuksessa olevaksi, ja puolison kaiken omaisuuden katsotaan olevan hankittua omaisuutta, kunnes toisin todistetaan. Toinen koskee hankitun omaisuuden alaa: työn vastikkeena saadut hankinnat, sosiaaliturva- tai sosiaaliavustuslaitosten suorittamat maksut, työkyvyn menettämisen johdosta maksetut korvaukset, hankitun omaisuuden sijaan tulleet arvot sekä henkilökohtaisen omaisuuden tuotot ovat hankittua omaisuutta. Kolmas koskee jako-osuutta: kummallakin puolisolla tai hänen perillisillään on oikeus puoleen toisen puolison nettojäännösarvosta, ja saatavat kuitataan keskenään. Laissa säädetään myös poikkeuksesta tähän osuuteen: jos avioero on tuomittu aviorikoksen tai toisen puolison henkeen kohdistuneen tahallisen teon perusteella, tuomari voi kohtuuden perusteella alentaa syyllisen puolison osuutta nettojäännösarvosta tai poistaa sen kokonaan.
Lisäksi jos toinen puoliso on osallistunut toiselle puolisolle kuuluvan omaisuuden hankkimiseen, parantamiseen tai säilyttämiseen ilman vastiketta tai saamatta asianmukaista vastiketta, hänellä on omaisuusjärjestelmän selvityksen yhteydessä oikeus saada omaisuuden selvityksen aikana syntyneestä arvonnoususta suoritusta osallistumisensa suhteessa. Tämä saatava lasketaan omaisuuden selvityshetken arvon perusteella. Myös päättymisajankohta on säännelty erikseen, ja se on yksi käytännössä useimmin sekoitetuista kohdista: jos tuomioistuin päättää omaisuusjärjestelmän päättämisestä avioeron perusteella, omaisuusjärjestelmä päättyy takautuvasti kanteen nostamispäivänä eikä tuomion lainvoimaiseksi tulopäivänä.
Omaisuusjärjestelmän selvittämisessä merkityksellisiä voivat olla esimerkiksi tapu-rekisterimerkinnät, pankkitilitapahtumat, luottotiedot, myyntiasiakirjat ja maksutositteet. Omaisuusjärjestelmän selvittämistä koskevat vaatimukset voidaan esittää erillään avioerokanteesta. Jos vaatimukset on esitetty yhdessä avioerokanteen kanssa, avioerotuomion lainvoimaiseksi tuleminen on omaisuusjärjestelmän selvittämisen kannalta merkityksellistä.
Ulkomaankytkentäisissä avioliitoissa aviovarallisuusjärjestelmään sovellettava laki on määritettävä lisäksi MÖHUK-säännösten nojalla. Laissa puolisoille annetaan tietyin rajoituksin mahdollisuus valita sovellettava laki, ja myös kiinteistöjen selvittämiseen sovelletaan erityisiä lainvalintasääntöjä.
Kansainväliset toimeksiannot
Ulkomaalaiset puolisot ja kansainvälisiä yhteyksiä sisältävät avioerot
Se, että toinen tai molemmat puolisoista ovat ulkomaan kansalaisia, ei yksinään tarkoita, ettei Turkissa voitaisi nostaa avioerokannetta. Kansainvälisen liittymän sisältävissä asioissa on kuitenkin erikseen tutkittava Turkin tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta sekä riitaan sovellettava laki. Alanyan kaltaisilla paikkakunnilla, joissa ulkomaan kansalaiset puolisot ja ulkomailla asuvat osapuolet ovat keskittyneet, tämä selvitys tehdään prosessin alussa, koska sovellettavan lain määrittäminen sekä ulkomaisten asiakirjojen ja tiedoksiantojen käsittely tulevat tällöin arvioitaviksi yhdessä.
MÖHUK:n nojalla avioerossa ja asumuserossa sovelletaan ensisijaisesti puolisoiden yhteistä kansallista lakia; jos puolisoilla on eri kansalaisuudet, sovelletaan heidän yhteisen vakinaisen asuinpaikkansa lakia, ja jos tällaista asuinpaikkaa ei ole, sovelletaan Turkin lakia. Aviovarallisuusjärjestelmän osalta sovelletaan kuitenkin avioerosta poikkeavia liittymäsääntöjä.
Ulkomailla annetut avioeropäätökset
Ulkomailla annetun avioeropäätöksen oikeusvaikutusten saamiseksi Turkissa noudatettava menettely voi vaihdella päätöksen luonteen ja yksittäisen tapauksen erityispiirteiden mukaan. Ulkomaisen tuomioistuimen päätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista Turkissa voidaan edellytysten täyttyessä hakea tunnustamis- tai täytäntöönpanomenettelyssä.
Lisäksi Väestöpalvelulain 5490 27/A §:n nojalla tietyt ulkomaisten oikeus- tai hallintoviranomaisten antamat avioliiton päättymistä koskevat päätökset voidaan tarvittavien edellytysten täyttyessä merkitä hallinnollisesti perherekisteriin.
Sen, mikä menettely on asianmukainen, on perustuttava ulkomaisen päätöksen sisältöön, lainvoimaisuuteen, siihen, koskeeko päätös ainoastaan siviilisäätyä vai myös elatusapua, huoltajuutta tai muita seurauksia, sekä muihin edellytyksiin.
Ulkomailta toimitettavat asiakirjat ja tiedoksianto
Perheoikeuteen liittyvissä riita-asioissa, joissa on ulkomaanyhteyksiä, myös asiakirjojen hankinta ja tiedoksiantomenettelyt ovat tärkeitä. Ulkomailla laadittujen asiakirjojen osalta asiakirjan tyypistä, laatimisvaltiosta ja sovellettavista kansainvälisistä sopimuksista riippuen voidaan tarvita apostille-todistus, konsulivahvistus, käännös tai muita vahvistamistoimia.
Ulkomailla asuville osapuolille toimitettavat tiedoksiannot toteutetaan asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten ja lainsäädännön säännösten mukaisesti, joten menettely voi poiketa kansallisen lainsäädännön mukaisesta tavanomaisesta tiedoksiannosta. Oikeudenkäynneissä, joissa on osapuolia, jotka eivät puhu turkkia, voi olla tarpeen käyttää tulkkia.
Ulkomailla laadittavien valtakirjojen muotovaatimuksia arvioitaessa on myös otettava huomioon laatimisvaltio ja toimenpide, jota varten valtakirja laaditaan. On kuitenkin huomattava, että erityisesti sellaisissa menettelyissä, joissa tuomarin on henkilökohtaisesti kuultava osapuolia, kuten sopimusperusteisessa avioerossa, pelkän valtakirjan laatiminen ei poista henkilökohtaisen osallistumisen vaatimusta.
Kansainvälinen huoltajuus ja lasten oleskelu ulkomailla
Tapauksissa, joissa lapsi asuu toisessa maassa tai toinen osapuoli on vienyt hänet toiseen maahan, huoltajuutta ja henkilökohtaista yhteydenpitoa koskevat kysymykset voivat saada kansainvälisoikeudellisen ulottuvuuden. Lapsen tavanomainen asuinpaikka, asianomaisten valtioiden välillä voimassa olevat kansainväliset sopimukset ja yksittäisen tapauksen erityispiirteet ovat merkityksellisiä. Kansainvälistä lapsikaappausta koskevissa väitteissä voivat lisäksi tulla kyseeseen erityismenettelyt, jotka perustuvat asiaankuuluviin, Turkin ratifioimiin sopimuksiin ja lakiin numero 5717.
Arviointiperusteet
Perheoikeusprosessin arviointiperusteet
Perheoikeudellisissa riita-asioissa noudatettava menettely määräytyy asian ominaisuuksien mukaan. Alustavassa arvioinnissa voidaan yhdessä tarkastella osapuolten vaatimuksia, olemassa olevia asiakirjoja, mahdollisten lasten tilannetta ja riidan ulkomaista liittymää.
Arvioidaan tapauskohtaisesti, käsitelläänkö avioeroasia sovinnollisena vai riitaisena, mitä väliaikaisia toimenpiteitä oikeudenkäynnin aikana voidaan vaatia sekä missä vaiheessa huoltoa ja elatusta koskevat vaatimukset ja aviovarallisuusjärjestelmää koskevat kysymykset on esitettävä.
Asioissa, joissa osapuolina on ulkomaan kansalaisia, sovellettavan lain määrittäminen, ulkomaisten asiakirjojen käyttäminen, kansainvälinen tiedoksianto sekä ulkomaisten tuomioiden vaikutusten toteutuminen Turkissa edellyttävät erityistä huomiota.
Toimiston palvelualueisiin kuuluvat perheoikeudesta johtuvat riita-asiat. Voitte ottaa yhteyttä yhteystiedot-sivun kautta tiedustellaksenne tapaamista.
Usein kysyttyä
Usein kysytyt kysymykset
Mitä edellytyksiä yhteisellä suostumuksella tapahtuvalle avioerolle on?
Avioliiton on täytynyt kestää vähintään yhden vuoden, ja puolisoiden on haettava avioeroa yhdessä tai toisen puolison nostama avioerokanne on toisen puolison hyväksyttävä. Osapuolten on sovittava avioeron taloudellisista seurauksista sekä mahdollisten lasten tilanteesta, ja tuomarin on kuultava osapuolia henkilökohtaisesti ja todettava järjestely asianmukaiseksi.
Kuinka kauan riitainen avioeroasia kestää?
Jokaisen asian osalta ei ole mahdollista antaa täsmällistä määräaikaa. Oikeudenkäynnin kestoon voivat vaikuttaa esimerkiksi todisteiden laajuus, todistajien kuuleminen, asiantuntijatutkimukset, tiedoksiantomenettelyt, toisen osapuolen oleskelu ulkomailla ja tuomioistuimen työmäärä. Tästä huolimatta 31 heinäkuuta 2026 voimaan tullut sääntely on asettanut istuntojen väliselle ajalle ylärajan: istuntojen välinen aika ei saa olla pidempi kuin kolme kuukautta. Jos asiantuntijatutkimus pitkittyy tai tutkinta toimitetaan toiselle tuomioistuimelle esitetyn oikeusapupyynnön perusteella, tuomari voi tällaisessa välttämättömässä tapauksessa määrätä pidemmän ajan ja ilmoittaa perustelunsa.
Mitä perusteita huoltajuuspäätöstä tehtäessä otetaan huomioon?
Lain sanamuodon mukaan ratkaisevana perusteena on lapsen etujen, erityisesti terveyteen, koulutukseen ja moraaliin liittyvien etujen, asettaminen etusijalle. Käytännössä tähän perusteeseen viitataan myös ilmauksella ”lapsen etu”, ja sen perustana on lapsen oikeuksista tehty yleissopimus. Lapsen ikä ja kehitys, koulutus- ja sosiaalinen ympäristö, nykyinen hoitojärjestely, suhde vanhempiin sekä vanhempien mahdollisuudet huolehtia lapsesta arvioidaan yhdessä kyseisen yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella.
Voiko avioeroasian käsittelyn aikana vaatia elatusapua?
Kyllä. Laki ei edellytä tässä asiassa vaatimusta: kun avioero- tai asumuseroasia tulee vireille, tuomari määrää oikeudenkäynnin ajaksi omasta aloitteestaan tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti puolisoiden asumista ja toimeentuloa, puolisoiden omaisuuden hallintoa sekä lasten hoitoa ja suojelua; myös väliaikainen elatusapu (tedbir nafakası) kuuluu näihin toimenpiteisiin. Toimenpiteiden laajuutta ja määrää arvioidaan osapuolten taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen sekä yksittäisen tapauksen erityispiirteiden mukaan.
Onko ulkomailla annettu avioeropäätös pätevä Turkissa?
Menettely, jolla ulkomainen päätös saa oikeusvaikutuksia Turkissa, vaihtelee päätöksen sisällön ja edellytysten mukaan. Kyseeseen voi tulla tunnustamis- tai täytäntöönpanokanne (tanıma veya tenfiz davası), ja jos edellytykset täyttyvät, voidaan arvioida myös hallinnollista rekisteröintimenettelyä lain 5490 27/A §:n nojalla.
Voinko vaatia vahingonkorvausta avioeron yhteydessä?
Laissa säädetään kahdesta erillisestä vahingonkorvauslajista. Syytön tai vähemmän syyllinen puoliso voi vaatia aineellista vahingonkorvausta syylliseltä puolisolta, jos hänen nykyiset tai odotettavissa olevat etunsa ovat kärsineet avioeron vuoksi. Aineetonta vahingonkorvausta voi puolestaan vaatia puoliso, jonka persoonallisuutta koskevaa oikeutta on loukattu avioeroon johtaneiden tapahtumien vuoksi, toiselta syylliseltä puolisolta. Aineellinen vahingonkorvaus ja elatusapu voidaan määrätä maksettaviksi kertasuorituksena tai jatkuvina suorituksina, mutta aineetonta vahingonkorvausta ei voida määrätä maksettavaksi jatkuvina suorituksina. Avioliiton päättymisestä avioeron vuoksi johtuvat kanneoikeudet vanhentuvat, kun avioerotuomion lainvoimaisuudesta on kulunut yksi vuosi.
Milloin avio-omaisuusjärjestelmän selvittämistä vaaditaan ja miten omaisuus jaetaan?
Lakisääteinen omaisuusjärjestelmä on 1 tammikuuta 2002 alkaen hankittuun omaisuuteen osallistumiseen perustuva järjestelmä. Jos omaisuusjärjestelmä päätetään lopettaa avioeron vuoksi, se päättyy kanteen vireillepanopäivästä lukien, ei päätöksen lainvoimaisuuspäivästä. Jaossa pääsääntönä on, että kummallakin puolisolla tai hänen perillisillään on oikeus puoleen toisen puolison jäännösarvosta; saamiset kuitataan keskenään. Puolison koko omaisuutta pidetään hankittuna omaisuutena, kunnes toisin osoitetaan, ja myös henkilökohtaisen omaisuuden tuotot ovat hankittua omaisuutta. Jos toinen puoliso on vastikkeetta osallistunut toiselle puolisolle kuuluvan omaisuuden hankintaan, parantamiseen tai säilyttämiseen, syntyy lisäksi oikeus arvonnousuosuutta koskevaan saatavaan. Selvittämistä koskevia vaatimuksia voidaan esittää myös erillään avioerokanteesta.
Tämän sivun kuvaukset ovat yleistä tiedotusta eivätkä ole oikeudellista näkemystä tai neuvontaa. Koska yksittäisten tapausten olosuhteet vaihtelevat, oikeudellinen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.
Sivulla olevat tiedot on julkaistu Turkin asianajajaliiton mainontaa koskevan asetuksen mukaisesti tiedottamiseksi toimiston toiminta-aloista ilman, että niiden on tarkoitus merkitä erikoistumista; niiden tarkoituksena ei ole hankkia toimeksiantoja.
Tämän sivun katselu tai yhteydenotto sivulla olevien linkkien tai yhteystietojen kautta ei tarkoita, että asianajajan ja yhteydenottajan välille on syntynyt toimeksiantosuhde tai että toimeksianto olisi otettu vastaan.
Sivun tiedot ja määräajat on laadittu 6 syyskuuta 2026 voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Koska lainsäädäntö voi muuttua, määräajat on aina laskettava ajantasaisen lain tekstin perusteella.
Perheoikeudellisissa riita-asioissa noudatettava oikeudellinen menettely voi vaihdella osapuolten vaatimusten, käytettävissä olevien todisteiden, lasten tilanteen ja riidan luonteen mukaan. Siksi on tärkeää, että asiaa arvioidaan heti alussa kaikilta osin, oikeudet ja velvollisuudet määritetään oikein ja tarvittavat toimenpiteet suoritetaan määräajassa.
Merve Kartal
Asianajaja