Alanya: kauppaoikeuden asianajaja ja kauppaoikeus
Kauppaoikeus sääntelee kaupallista yritystoimintaa ja kauppiaiden välisiä suhteita sille ominaisin säännöin. Sama teko voi kuulua erilaiseen oikeudelliseen sääntelyyn, kun toinen osapuoli on kauppias: ilmoituksen muoto, korkokanta, todistuskeino ja toimivaltainen tuomioistuin voivat olla erilaiset.
Se, katsotaanko riita kaupalliseksi, vaikuttaa suoraan lopputulokseen. Kaupalliset riita-asiat käsitellään kauppatuomioistuimessa kanteen arvosta riippumatta, ja toimivaltaa koskevat säännöt kuuluvat julkiseen järjestykseen. Rahamääräistä saatavaa, vahingonkorvausta, vastustamisen kumoamista, kielteistä vahvistamista tai palauttamista koskevissa kanteissa sovitteluun on haettava ennen kanteen nostamista, sillä sovitteluyrityksen toteuttaminen on kanteen nostamisen edellytys. Jos tätä edellytystä ei täytetä, kanne hylätään prosessuaalisin perustein.
Kaupallisissa riita-asioissa määräajat ovat lyhyitä, ja osa niistä on oikeudenmenetystä aiheuttavia määräaikoja. Kaupallisessa myynnissä virheestä ilmoittamiseen sovellettava määräaika lasketaan päivissä. Yhtiökokouksen päätöksen kumoamista koskeva laissa säädetty kolmen kuukauden määräaika on oikeudenmenetykseen johtava määräaika, kun taas sopimattomassa kilpailussa sovelletaan samanaikaisesti tiedonsaantiin perustuvaa määräaikaa ja tekoon perustuvaa ehdotonta enimmäismääräaikaa. Siksi on tärkeää selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, onko riita kaupallinen ja mitä määräaikaa kyseiseen asiaan sovelletaan.
Keskeiset palvelualueet
Kauppaoikeuden keskeiset riita-asiat
Suurin osa kaupallisista riidoista ei johdu yksittäisestä säännöksestä, vaan sääntöjen kokonaisuudesta, joka perustuu suhteen kaupalliseen luonteeseen. Kun osapuolet ovat elinkeinonharjoittajia, samaan saatavaan sovelletaan erilaista korkojärjestelmää, erilaista tiedoksianto- tai ilmoitusmuotoa ja erilaista todistelujärjestelmää.
Kaupalliset sopimukset ja kaupallinen kauppa
Laki edellyttää, että jokainen elinkeinonharjoittaja toimii kaikissa elinkeinotoimintaansa liittyvissä toimissaan huolellisen ja harkitsevan liikemiehen tavoin. Kriteeriä arvioidaan siten, että elinkeinonharjoittajalta edellytetään keskimääräistä henkilöä suurempaa huolellisuutta. Vaikka laki ei liitä tähän kriteeriin erityistä seuraamusta, se otetaan käytännössä huomioon arvioitaessa elinkeinonharjoittajan huolellisuutta ja tuottamusta sekä tulkittaessa sopimusehtoja.
Kauppiaiden välisissä tavarakaupoissa virhettä koskevat ilmoitusajat poikkeavat yleisistä säännöksistä, ja ne lasketaan päivinä. Jos virhe on toimitushetkellä selvästi havaittavissa, ostajan on ilmoitettava siitä kahden päivän kuluessa myyjälle. Jos virhe ei ole selvästi havaittavissa, ostajan on kahdeksan päivän kuluessa tavaran vastaanottamisesta tarkastettava se tai tarkastutettava se; jos tarkastuksessa ilmenee virhe, myös ilmoitus on tehtävä tämän määräajan kuluessa. Toisin sanoen kahdeksan päivän määräaika ei ala virheen ilmenemisestä vaan toimituksesta. Sellaisten virheiden osalta, joita ei voida havaita tavanomaisessa tarkastuksessa, sovelletaan erillistä järjestelmää: kun virheen olemassaolo havaitaan myöhemmin, siitä on ilmoitettava välittömästi. Jos tarkastus- ja ilmoitusvelvollisuutta ei täytetä, tavara katsotaan hyväksytyksi. Jos myyjä on kuitenkin salannut virheen törkeällä tuottamuksella, ei voida hyväksyä väitettä siitä, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa tai että kahden vuoden vanhentumisaika on kulunut. Kun ostaja on kuluttaja, tätä kahden ja kahdeksan päivän ilmoitusjärjestelmää ei sovelleta, vaan sovelletaan kuluttajalainsäädännön omia määräaikoja ja todistelua koskevia sääntöjä.
Kauppiaiden välillä ilmoitukset ja huomautukset, jotka koskevat vastapuolen saattamista maksuviivästyksen sijaan maksuvelvollisuuden laiminlyönnin aiheuttamaan viivästykseen, sopimuksen irtisanomista tai sopimuksesta vetäytymistä, on lain mukaan tehtävä jollakin laissa luetelluista tavoista: notaarin välityksellä, kirjattuna kirjeenä, sähkeenä tai turvallista sähköistä allekirjoitusta käyttäen rekisteröidyn sähköpostin järjestelmän kautta. Koska laki ei mainitse muita menetelmiä, tavallisen sähköpostin tai tekstiviestin välityksellä tehtyjen ilmoitusten lainmukaisuus on kiistanalaista; siksi ilmoitukset on suositeltavaa tehdä jollakin laissa luetelluista tavoista. Säännöstä sovelletaan ilmoituksiin, jotka koskevat mainittuja kolmea toimenpidettä, sekä suhteisiin, joissa molemmat osapuolet ovat kauppiaita; muihin ilmoituksiin ja tapauksiin, joissa toinen osapuoli ei ole kauppias, sovelletaan yleisiä säännöksiä.
Kaupalliset saatavat ja juokseva tili
Kaupallisten saatavien perinnässä velkojalla on käytettävissään maksumuistutus, sovittelu, kanne ja ulosottomenettely. Se, mikä näistä valitaan, määräytyy saatavan perustana olevan asiakirjan ja suhteen luonteen mukaan. Lasku, liikekirjanpidon merkinnät ja juoksevan tilin tiliote otetaan tässä arvioinnissa huomioon yhdessä.
Laskun vastaanottajan katsotaan hyväksyneen laskun sisällön, ellei hän vastusta sitä kahdeksan päivän kuluessa vastaanottopäivästä. Tämä seuraus koskee laskun sisältöä; se ei tarkoita, että lasku yksinään perustaisi velan tai sopimuksen olemassaolon. Laki ei edellytä vastustukselta tiettyä muotoa. Vastustuksen tekemisen ja sen ajankohdan myöhemmän todentamisen kannalta on kuitenkin tärkeää käyttää kirjallisia keinoja, joiden päivämäärä voidaan todentaa. Samaa kahdeksan päivän määräaikaa sovelletaan vahvistuskirjeisiin, joilla vahvistetaan suullisesti tai sähköisesti tehtyjen sopimusten sisältö.
Juoksevan tilin sopimus ei ole pätevä, ellei sitä ole tehty kirjallisesti. Koska tilille kirjatut saatava- ja velkaerät muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, kumpaakaan osapuolta ei pidetä velkojana tai velallisena ennen tilin päättämistä. Tilijakson lopussa jakson tili suljetaan ja erotus määritetään. Ellei tilijaksosta ole sovittu, kunkin kalenterivuoden viimeistä päivää pidetään tilin päättämispäivänä. Saldon osoittavan otteen vastaanottaneen osapuolen katsotaan hyväksyneen saldon, ellei hän vastusta sitä yhden kuukauden kuluessa vastaanottopäivästä notaarin välityksellä, kirjatulla kirjeellä, sähkeellä tai turvallisen sähköisen allekirjoituksen sisältävällä kirjallisella ilmoituksella. Kuten edellä todetaan, laki edellyttää tässä, toisin kuin laskun vastustamisessa, tiettyä muotoa. Juoksevan tilin selvittämistä, hyväksyttyä tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettua saldoa, korkosaatavia, tilin virheitä ja erehdyksiä, tilin ulkopuolelle jätettäviksi kuuluvia tai aiheettomasti tilille kirjattuja eriä sekä toistuvia kirjauksia koskevat kanteet vanhentuvat, kun juoksevan tilin sopimuksen päättymisestä on kulunut viisi vuotta. Korkoja koskee myös erityissäännös: saatavasarakkeeseen merkityille määrille kertyy korkoa niiden kirjaamispäivästä ja saldolle siitä päivästä, jona saldo määritetään ja kirjataan. Saldon osalta ei saa soveltaa menettelyä, joka voisi johtaa koron korolle laskemiseen, eikä tällaisesta menettelystä voida sopia. Osapuolet voivat kuitenkin sopimuksella määrätä korkojen lisäämisestä pääomaan, tilijaksoista sekä koron ja palkkioiden määristä sillä edellytyksellä, että jaksot ovat vähintään kolme kuukautta.
Jokaisen kauppiaan on säilytettävä liikekirjanpitonsa, inventaarionsa, avaavat ja välitaseensa, tilinpäätöksensä, vuosikertomuksensa, vastaanottamansa liikekirjeet, lähettämiensä liikekirjeiden jäljennökset sekä kirjanpitomerkintöjen perusteena olevat asiakirjat järjestettynä. Näitä asiakirjoja säilytetään kymmenen vuotta, ja määräaika alkaa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen merkintä tehtiin, taulukko laadittiin tai kirjeenvaihto käytiin. Liikekirjeellä tarkoitetaan kaikkea kirjeenvaihtoa, joka koskee kaupallista liiketointa. Muut asiakirjat kuin avaavat ja välitaseet sekä tilinpäätökset voidaan säilyttää kuva- tai tietovälineillä, jos niiden sisältö vastaa alkuperäisiä asiakirjoja ja asiakirjoihin voidaan koko säilytysajan tutustua milloin tahansa. Jos kirjanpito tai asiakirjat häviävät tuhoutumisen tai varkauden vuoksi lakisääteisen säilytysajan kuluessa, yrityksen sijaintipaikan toimivaltaiselta tuomioistuimelta voidaan pyytää todistus asiakirjojen häviämisestä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun häviämisestä saatiin tieto.
Yhtiö- ja osakasriidat
Yhtiön osakkaiden väliset riidat keskittyvät osakkeiden luovutukseen, voitonjakoon, yhtiökokouksen päätösten pätevyyteen, tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuteen, yhtiöstä eroamiseen ja erottamiseen sekä yhtiön purkamiseen.
Lain, yhtiöjärjestyksen tai hyvän tavan vastaisia yhtiökokouksen päätöksiä koskeva kumoamiskanne on nostettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekopäivästä yhtiön kotipaikan ensimmäisen asteen kauppatuomioistuimessa. Tämä määräaika on laissa säädetty preklusiiviseksi määräajaksi. Kanteen voi nostaa osakkeenomistaja, joka oli läsnä kokouksessa, äänesti vastaan ja merkitsi vastalauseensa pöytäkirjaan. Lisäksi osakkeenomistajat, jotka väittävät, että esimerkiksi kokouskutsun toimittamatta jättäminen asianmukaisella tavalla, esityslistan puutteellinen ilmoittaminen, toimivallattomien henkilöiden osallistuminen kokoukseen ja äänestäminen taikka osallistumis- ja äänestysoikeuden perusteeton estäminen on vaikuttanut päätökseen, voivat nostaa kanteen riippumatta siitä, olivatko he läsnä kokouksessa tai äänestivätkö he vastaan. Myös hallitus sekä hallituksen jäsenet, joille päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi henkilökohtaisen vastuun, voivat olla kantajina.
Päätösten osalta, jotka poistavat tai rajoittavat osakkeenomistajan luovuttamattomia oikeuksia, rajoittavat tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia lain salliman määrän ulkopuolelle taikka rikkovat yhtiön perusrakennetta tai pääoman suojaa koskevia säännöksiä, tulee kyseeseen pätemättömyys (butlan); lain mukaiset pätemättömyysperusteet eivät ole tyhjentäviä, eikä näille kanteille ole säädetty preklusiivista määräaikaa. On myös otettava huomioon, että tuomioistuin voi yhtiön vaatimuksesta vaatia kantajilta vakuutta ja että vilpillisessä mielessä nostetuissa kumoamis- tai pätemättömyyskanteissa kantajat voivat joutua vastuuseen yhtiölle aiheutuneesta vahingosta.
Arvopaperit ja kaupalliset riita-asiat
Laissa luetellaan yksitellen ne seikat, jotka vekselin, velkakirjan ja shekin on sisällettävä, eikä asiakirjaa, josta jokin näistä seikoista puuttuu, pidetä vekselinä, velkakirjana tai shekkinä, lukuun ottamatta laissa säädettyjä poikkeuksia. Laki kuitenkin täydentää tietyt puutteet olettaman perusteella: asiakirjan, jonka eräpäivää ei ole merkitty, katsotaan olevan maksettava esittämisestä, ja asiakirjan, jonka laatimispaikkaa ei ole merkitty, katsotaan olevan laadittu laatijan nimen yhteydessä mainitussa paikassa. Ulkomaisen pankin painamissa shekeissä sarjanumeron tai QR-koodin puuttuminen ei myöskään vaikuta asiakirjan pätevyyteen. Toisin sanoen kaikki puutteet eivät johda siihen, että asiakirja menettäisi kambiositoumuksen luonteensa.
Jos asiakirja ei täytä kambiositoumuksen tunnusmerkkejä, kambiositoumuksiin sovellettavaa ulosottomenettelyä ei voida käyttää; ulosottotuomioistuin voi ottaa tämän viran puolesta huomioon ja peruuttaa täytäntöönpanon. Tällöin saatavaa vaaditaan yleisten säännösten nojalla. Jos asiakirjan allekirjoitus on tunnustettu tai asiakirja sisältää notaarin vahvistaman velan tunnustamisen, se voi toimia perusteena yleisessä ulosottomenettelyssä. Menetetty pääasiallinen etu ei kuitenkaan ole käytettävä täytäntöönpanomenettely, vaan kambio-oikeudelle ominainen vastaväitteiden rajoitus: oikeuskirjallisuudessa ja käytännössä katsotaan, että kun asiakirja menettää kambiositoumuksen luonteensa, perustana olevasta oikeussuhteesta johtuvat vastaväitteet voidaan esittää.
Laissa on erityinen säännös avoimesta asiakirjasta: jos kokonaan täyttämättä allekirjoitettu asiakirja täytetään liikkeeseen laskemisen jälkeen osapuolten välisen sopimuksen vastaisesti, laatija ei voi vedota tähän vilpittömässä mielessä olevaa haltijaa vastaan. Sama sääntö koskee myös velkakirjoja. Siksi on tärkeää, että allekirjoitettu asiakirja täytetään kokonaisuudessaan.
Kıymetli evraktan doğan istemler, genel hükümlerden farklı ve kısa zamanaşımı sürelerine tabidir; süre senedin türüne, talebin yöneltildiği borçluya ve talebin niteliğine göre değişir. Näiden määräaikojen vertailutaulukko on usein kysyttyjen kysymysten osiossa.
Kaupalliset riita-asiat käsitellään kauppatuomioistuimessa riidan arvosta riippumatta, ja toimivaltaa koskevat säännöt kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin. Sen määrittämiseksi, onko riita-asia kaupallinen, sovelletaan kahta kriteeriä: kaupallisiksi riita-asioiksi katsotaan yhtäältä riita-asiat, jotka johtuvat seikoista, jotka liittyvät kummankin osapuolen elinkeinotoimintaan, ja toisaalta riita-asiat, jotka johtuvat seikoista, jotka laki tai lainsäädäntö, johon laissa viitataan, määrittelee kaupallisiksi, riippumatta siitä, ovatko osapuolet elinkeinonharjoittajia. Laissa säädetään jälkimmäiseen ryhmään kuuluva poikkeus: maksumääräystä, talletusta sekä sellaisten henkisen omaisuuden oikeuksien käyttöä koskevat riita-asiat, jotka eivät liity mihinkään elinkeinotoimintaan, eivät ole kaupallisia riita-asioita. Tuomiopiireissä, joissa ei ole kauppatuomioistuinta, se, ettei kaupallisessa riita-asiassa ole vedottu toimivaltaa koskevaan sääntöön, ei edellytä toimivallan puuttumista koskevan päätöksen antamista, vaan yleinen alioikeus jatkaa asian käsittelyä. Kauppatuomioistuimessa tietyt kanteet ja asiat käsittelee puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä koostuva kokoonpano. Tähän kuuluvat riidat, joiden arvo ylittää laissa säädetyn rahamääräisen rajan. Riidan arvosta riippumatta kokoonpanossa käsiteltäviin asioihin kuuluvat konkurssi, konkurssin kumoaminen ja päättäminen, konkordaatti ja uudelleenjärjestely; yhtiö- ja osuuskuntalainsäädännöstä johtuvat kanteet yhtiökokouksen päätösten kumoamisesta ja mitättömyydestä, vastuukanteet hallinto- ja valvontaelimiä vastaan, toimielinten erottaminen ja väliaikaisten toimielinten nimittäminen, purkamista, selvitystilaan asettamista ja selvitystilaa koskevat kanteet; välimiesmenettelyä koskevat väitteet, välimiesten valinta ja esteellisyyttä koskevat vaatimukset sekä ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat kanteet. Muut kuin nämä laissa luetellut kanteet ja asiat käsittelee yksi tuomioistuimen tuomareista. Tätä rahamääräistä rajaa korotetaan kunkin kalenterivuoden alussa uudelleenarvostusprosentin mukaisesti.
Vaihe vaiheelta
Miten menettely etenee kaupallisessa riita-asiassa?
Suhteen luonteen määrittäminen
Ensimmäinen vaihe on sen määrittäminen, onko riita luonteeltaan kaupallinen. Tämä määrittely vaikuttaa paitsi toimivaltaiseen tuomioistuimeen myös sovellettavaan korkokantaan, ilmoituksen muotoon, virheestä ilmoittamisen määräaikoihin sekä siihen, onko sovittelu oikeudenkäynnin edellytys.
Tässä vaiheessa tarkastellaan yhdessä sopimustekstiä, laskuja, kaupankäyntiä koskevia kirjanpitomerkintöjä, keskinäisen tilin tiliotteita, kaupparekisterimerkintöjä ja mahdollista kirjeenvaihtoa. Lisäksi arvioidaan erikseen, ovatko osapuolet elinkeinonharjoittajia ja katsotaanko suhde kaupalliseksi kummankin osapuolen osalta.
Kaupallisissa asioissa korkokannasta voidaan sopia vapaasti; jos sopimuksessa ei ole sovittu korkokannasta, sovelletaan lakisääteistä korkoa. Lakisääteinen korko lasketaan keskuspankin edellisen vuoden 31 joulukuuta lyhytaikaisissa luottotoimissa soveltaman uudelleendiskonttokoron kahdeksankymmenen prosentin mukaan; jos tämä korko poikkeaa vähintään viisi prosenttiyksikköä 30 kesäkuuta edellisen vuoden 31 joulukuuta sovelletusta korosta, vuoden jälkipuoliskolla sovelletaan 30 kesäkuuta määritetyn koron kahdeksaakymmentä prosenttia. Jos keskuspankin edellisen vuoden 31 joulukuuta lyhytaikaisille ennakoille soveltama korko ylittää tämän määrän, kaupallisissa asioissa voidaan vaatia viivästyskorkoa tällä korolla, vaikka osapuolten välillä ei olisi sopimusta; jos viivästyskorosta ei ole sovittu ja sopimuskorko ylittää tämän määrän, viivästyskorko ei saa olla sopimuskorkoa alempi. Ellei toisin ole sovittu, kaupallisen velan korko alkaa kertyä eräpäivästä tai, jos eräpäivää ei ole määritetty, ilmoituksen päivästä. Koron lisäämisestä pääomaan ja koron laskemisesta korolle voidaan sopia ainoastaan keskinäisissä tileissä sekä lainasopimuksissa, jotka ovat kummankin osapuolen osalta kaupallisia, vähintään kolmen kuukauden välein; tätä ehtoa ei sovelleta sopimuksen osapuoliin, jotka eivät ole elinkeinonharjoittajia. Tämän rajoituksen ja kuluttajansuojaa koskevien säännösten vastaisesti peritty korko vailla oikeusvaikutuksia. Koska korot voivat muuttua vuoden aikana, laskenta on tehtävä ajantasaisten korkojen perusteella.
Virallinen ilmoitus ja sovittelu
Kauppasuhteissa vastapuoli on saatettava maksuviivästykseen, sopimus on purettava tai sopimuksesta on vetäydyttävä laissa säädetyllä tavalla; koska muotovirheellisen virallisen ilmoituksen oikeusvaikutukset ovat kiistanalaisia, on tärkeää dokumentoida sekä ilmoituksen lähettämiseen käytetty kanava että sen tiedoksianto.
Osassa kauppaoikeudellisista riita-asioista sovittelijan puoleen kääntyminen on kanteen nostamisen edellytys. Tämä edellytys koskee rahamääräisiä saatava-, vahingonkorvaus-, vastustamisen kumoamista koskevia, negatiivisia vahvistus- ja palautuskanteita; jos edellytystä ei ole täytetty ennen kanteen nostamista, kanne hylätään prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi ilman asiaratkaisua. Muut kuin edellä mainitut viisi kauppaoikeudellista kannelajia — esimerkiksi yhtiökokouksen päätöksen kumoamista tai purkamista koskevat kanteet — sekä vaatimukset, joiden kohteena ei ole rahamäärä, eivät kuulu tämän velvoitteen piiriin. Jos osapuolten välillä on välityssopimus, sovittelua koskevia prosessinedellytyssäännöksiä ei myöskään sovelleta. Turvaamistoimia, kuten turvaamistoimena määrättyä takavarikkoa ja väliaikaista määräystä, koskevien hakemusten osalta sovittelumenettelyn päättymistä ei tarvitse odottaa; näiden päätösten tekemisen jälkeen kanteen nostamisen määräajat eivät kulu sovittelumenettelyn aikana. Kauppaoikeudellisissa riidoissa sovittelijan on saatettava asia päätökseen kuuden viikon kuluessa nimittämisestä, ja pakottavissa tapauksissa määräaikaa voidaan pidentää enintään kahdella viikolla.
Jos sovinto saavutetaan, sovintoasiakirjasta tulee tuomion veroinen asiakirja kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Ensimmäinen on tuomioistuimelta haettava täytäntöönpanokelpoisuusmerkintä. Toinen on asiakirjan allekirjoittaminen yhdessä, paitsi tapauksissa, joissa laissa edellytetään merkinnän hakemista; kauppaoikeudellisissa riidoissa asianajajien ja sovittelijan yhdessä allekirjoittama asiakirja saa tuomion veroisen aseman ilman merkintää. Koska sovintoon pääsemisen jälkeen sovituista seikoista ei voida nostaa erillistä kannetta, on ennen allekirjoittamista arvioitava, mitä eriä asiakirja kattaa.
Oikeudenkäynti- tai täytäntöönpanomenettely
Saatavan perusteena olevasta asiakirjasta riippuen käytetään ulosottomenettelyä tai nostetaan kanne. Jos saatavasta on olemassa kambiyo-senedi eli vaihtovelkasitoumus, käytetään kyseiselle asiakirjalle tarkoitettua erityistä täytäntöönpanomenettelyä. Jos saatavasta on tuomioistuimen päätös tai tuomion luonteinen täytäntöönpanokelpoinen asiakirja, käytetään tuomioon perustuvaa täytäntöönpanomenettelyä (ilamlı takip). Jos kumpaakaan ei ole, sovelletaan yleistä ulosmittausmenettelyä (genel haciz yolu).
Rahasaatavissa velkoja voi pyytää velallisen omaisuuden turvaamistoimenpiteenä väliaikaista ulosmittausta, jos saatavaa ei ole turvattu panttioikeudella ja se on erääntynyt; tällöin hänen ei tarvitse osoittaa erikseen vaaran olemassaoloa. Erääntymättömien saatavien osalta väliaikaista ulosmittausta voidaan pyytää vain laissa säädetyissä tapauksissa — jos velallisella ei ole tiettyä asuinpaikkaa taikka jos on olemassa omaisuuden kätkemisen, pakenemisen tai vilpillisen oikeustoimen vaara. Väliaikaisesta ulosmittauksesta päätöksen saanut velkoja on velvollinen pyytämään päätöksen täytäntöönpanoa kymmenen päivän kuluessa päätöksen antamisesta sekä tekemään täytäntöönpanohakemuksen tai nostamaan kanteen seitsemän päivän kuluessa ulosmittauksen toimittamisesta. Riidan kohteena olevan omaisuuden tai oikeuden osalta väliaikaista turvaamistoimea voidaan pyytää, jos on syytä pelätä, että oikeuden toteuttaminen vaikeutuu tai käy mahdottomaksi nykytilan muutoksen vuoksi taikka että viivästyksestä aiheutuu haittaa. Hakijan on osoitettava vaatimuksensa perusteet likimääräisesti, ja ennen kanteen nostamista määrättyä turvaamistoimea koskeva pääkanne on nostettava kahden viikon kuluessa siitä päivästä, jona täytäntöönpanoa on pyydetty.
Kaupallisissa riita-asioissa todistelussa käytettäviä keinoja ovat kaupankäyntiä koskevat kirjanpitokirjat, laskut ja kaupallinen kirjeenvaihto, ja laki asettaa niiden todistusarvolle tiettyjä edellytyksiä. Jotta kirjanpitokirjat voidaan hyväksyä todisteeksi, ne on pidettävä lain mukaisesti täydellisinä ja asianmukaisesti, niille on oltava tehty avaus- ja päätösvahvistukset, ja niiden merkintöjen on oltava keskenään yhdenmukaisia. Vaikka nämä edellytykset täyttyisivät, kirjanpitokirjat voivat olla omistajansa ja tämän oikeusseuraajien hyväksi todisteena vain, jos lisäksi vastapuolen samojen edellytysten mukaisesti pidettyjen kirjanpitokirjojen merkinnät eivät ole ristiriidassa niiden kanssa, vastapuoli ei esitä kaupankäyntiä koskevia kirjanpitokirjojaan tai kirjanpitomerkintöjen vastakohtaa ei ole osoitettu asiakirjalla tai muulla ratkaisevalla näytöllä. Jos vastapuolen samojen edellytysten mukaisesti pidetyissä kirjanpitokirjoissa ei sitä vastoin ole kyseisestä seikasta lainkaan merkintää, kirjanpitokirjoja ei voida käyttää niiden omistajan hyväksi. Kirjanpitokirjojen omistajalle edullisia ja epäedullisia merkintöjä ei myöskään voida erottaa toisistaan. Kirjanpitokirjat, joilta puuttuu avaus- tai päätösvahvistus tai joiden merkinnät eivät ole keskenään yhdenmukaisia, ovat puolestaan omistajansa vahingoksi todisteena.
Päätös, muutoksenhakukeinot ja ulosotto
Ensimmäisen oikeusasteen päätöksiin kohdistuvan istinaf-muutoksenhaun määräaika on pääsääntöisesti kaksi viikkoa, ja määräaika alkaa kulua päätöksen asianmukaisesta tiedoksiannosta; muutoksenhakuajan erityissäännökset on otettava huomioon; alueellisen muutoksenhakutuomioistuimen päätöksiin kohdistuvan temyiz-muutoksenhaun määräaika on niin ikään tiedoksiannosta kaksi viikkoa. Istinaf- ja temyiz-muutoksenhaussa otetaan lisäksi huomioon rahamääräiset rajat: laissa säädettyjä määriä korotetaan kunkin kalenterivuoden alusta alkaen uudelleenarvostusprosentin mukaisesti, ja näitä rajoja sovellettaessa otetaan huomioon kanteen nostamispäivän määrä. Aineetonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa annettuihin päätöksiin voidaan kuitenkin hakea istinaf-muutosta määrästä tai arvosta riippumatta. Kun alueellinen muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy istinaf-muutoksenhaun osittain tai kokonaan ja antaa asiassa uuden asiaratkaisun, temyiz-muutoksenhakukelpoisuus määräytyy erillisen perusteen mukaan 2026 tehdyllä lainmuutoksella; tällöin edellytetään, että päätöksen hyväksytyn tai hylätyn osan määrä ylittää istinaf-muutoksenhaun lopullisuusrajan, jollei laissa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.
Päätöksen täytäntöönpanovaiheessa perintä-, ulosmittaus- ja myyntitoimet toteutetaan ulosottolainsäädännön sääntöjen mukaisesti. Jos vastapuolena on yhtiö, yhtiön taloudellinen tilanne, se, onko yhtiö selvitystilassa, sekä sen ylivelkaantuneisuus vaikuttavat suoraan perintämahdollisuuksiin.
Vastuu riippuu yhtiömuodosta
Yhtiötyypit ja vastuu
Anonim şirket
Anonim şirket vastaa veloistaan ainoastaan varallisuudellaan; osakkeenomistajat puolestaan vastaavat ainoastaan merkitsemästään pääomaosuudesta ja yhtiötä kohtaan. Tämä viimeinen ilmaus on ratkaiseva: osakkeenomistajan vastuun kohteena on yhtiö, eikä yhtiön velkoja voi vedota suoraan osakkeenomistajan vastuuseen.
Laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta osakkeenomistajalle ei voida yhtiöjärjestyksessä asettaa muita velvoitteita kuin osakkeen merkintähinnan tai osakkeen nimellisarvon ylittävän preemion suorittaminen. Jos osakkeiden luovutus edellyttää yhtiön hyväksyntää, yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä tiettyinä ajankohtina toistuvista, muista kuin rahamääräisistä oheisvelvoitteista.
Tämä rajoitetun vastuun sääntö koskee yksityisoikeudellisia velkoja. Julkisoikeudellisiin saataviin ja hallituksen jäsenten vastuuseen sovelletaan erillisiä järjestelmiä, joita käsitellään jäljempänä. Hallituksen luovuttamattomiin ja peruuttamattomiin tehtäviin kuuluu ylivelkaisuustilanteesta ilmoittaminen tuomioistuimelle.
Limited-yhtiö
Limited-yhtiö vastaa veloistaan ja sitoumuksistaan ainoastaan varallisuudellaan. Osakkaat eivät vastaa yhtiön veloista, vaan heidän on ainoastaan maksettava sitoutumansa yhtiön pääomaosuudet sekä täytettävä yhtiösopimuksessa määrätyt lisämaksu- ja oheissuoritusvelvoitteet. Laissa nämä kaksi velvoitetta mainitaan samassa virkkeessä; lisämaksu ei ole poikkeus, vaan osa osakkaan velvoitteiden kokonaisuutta.
Lisämaksuvelvollisuus voidaan yhtiösopimuksessa määrätä tietyksi, yhtiön pääomaosuuteen perustuvaksi rahamääräksi, ja tämä määrä ei saa ylittää pääomaosuuden nimellisarvon kaksinkertaista määrää. Velvollisuutta voidaan vaatia vain, jos pääoma ja lakisääteiset vararahastot eivät yhteensä riitä kattamaan tappiota, yhtiö ei voi jatkaa toimintaansa asianmukaisesti ilman näitä keinoja taikka yhtiösopimuksessa määritelty omien varojen tarvetta aiheuttava tilanne on toteutunut; velvollisuus erääntyy konkurssin alkaessa. Jos yhtiö asetetaan konkurssiin kahden vuoden kuluessa siitä, kun osakkaan eroaminen on rekisteröity, myös entiseltä osakkaalta voidaan vaatia lisämaksuvelvollisuuden täyttämistä. Yhtiökokouksen päätökset, joilla määrätään olemassa olevista lisämaksu- tai lisäsuoritusvelvollisuuksista tai lisätään niitä, voidaan tehdä ainoastaan kaikkien asianomaisten osakkaiden suostumuksella.
Julkisoikeudellisten saatavien osalta rajavastuuyhtiön osakkaan asema on säännelty eri tavoin kuin osakeyhtiön osakkeenomistajan; tätä eroa käsitellään tarkemmin jäljempänä.
Luonnollinen henkilö elinkeinonharjoittajana
Luonnollinen henkilö, joka harjoittaa liiketoimintaa omissa nimissään, on kauppias, ja hän on konkurssikelpoinen kaikista veloistaan. Koska yrityksellä ei ole oikeushenkilöllisyyttä, kauppias vastaa liiketoiminnan veloista henkilökohtaisella omaisuudellaan.
Kauppiaaksi katsominen ei rajoitu liiketoiminnan tosiasialliseen harjoittamiseen: henkilöä, joka on perustanut ja avannut liiketoiminnan ja ilmoittanut siitä tai rekisteröinyt sen kaupparekisteriin, pidetään kauppiaana, vaikka hän ei olisi tosiasiallisesti aloittanut toimintaa. Kauppiaana pidetään myös henkilöä, joka harjoittaa liiketoimintaa lain tai tuomioistuimen päätöksen vastaisen kiellon vastaisesti tai ilman tarvittavaa lupaa. Päämääränsä saavuttamiseksi liiketoimintaa harjoittavia säätiöitä ja yhdistyksiä pidetään myös kauppiaina. Sitä vastoin yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka käyttävät yli puolet tuloistaan julkisen tehtävän luonteisiin tehtäviin, ei pidetä kauppiaina, vaikka ne harjoittaisivatkin liiketoimintaa.
Kauppiaan, joka on lopettanut kaupankäynnin, osalta konkurssimenettelyyn hakeutuminen ei sulkeudu välittömästi; konkurssiin perustuvaa täytäntöönpanoa voidaan jatkaa yhden vuoden ajan ilmoituksesta.
Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö
Avoimen yhtiön yhtiömiehet vastaavat yhtiön veloista ja sitoumuksista yhteisvastuullisesti ja koko omaisuudellaan; yhtiöön myöhemmin liittyvä henkilö vastaa näistä veloista samalla tavalla yhdessä muiden yhtiömiesten kanssa, vaikka velat olisivat syntyneet ennen hänen liittymistään, eivätkä näiden sääntöjen vastaiset sopimusehdot ole voimassa kolmansiin osapuoliin nähden.
Vastuu on kuitenkin porrastettu: yhtiön veloista ja sitoumuksista ensisijaisesti vastaa yhtiö; jotta yhtiömiestä vastaan voidaan nostaa kanne tai käynnistää täytäntöönpanomenettely, yhtiötä vastaan toimitetun ulosoton on oltava tuloksetonta tai yhtiön on lakannut olemasta mistä tahansa syystä. Pelkästään yhtiötä vastaan annettua tuomiota ei myöskään voida panna täytäntöön yhtiömiehiä vastaan, elleivät nämä edellytykset täyty.
Kommandiittiyhtiössä yhden tai useamman yhtiömiehen vastuuta ei ole rajoitettu (vastuunalainen yhtiömies), kun taas muiden yhtiömiesten vastuu on rajoitettu tiettyyn pääomapanokseen (äänetön yhtiömies); vastuunalaisten yhtiömiesten on oltava luonnollisia henkilöitä, ja oikeushenkilöt voivat olla ainoastaan äänettömiä yhtiömiehiä. Äänetön yhtiömies vastaa enintään maksamatta olevan pääomapanoksensa määrään asti, eivätkä yhtiön velkojat voi kääntyä äänettömän yhtiömiehen puoleen, ellei yhtiö ole lakannut olemasta tai ulosotto ole ollut tuloksetonta. Tästä rajoituksesta on laissa säädettyjä poikkeuksia: äänetön yhtiömies, jonka nimi sisältyy yhtiön toiminimeen, sekä äänetön yhtiömies, joka toimii yhtiön puolesta ilmoittamatta selvästi toimivansa kauppaedustajana tai kauppa-asiamiehenä, katsotaan kolmansiin osapuoliin nähden vastuunalaiseksi yhtiömieheksi.
Jos kollektiiviyhtiö joutuu konkurssiin, yhtiön velkojat voivat hakea suoritusta yhtiön varoista vasta saatuaan saatavansa kokonaisuudessaan. Jos yhtiö ei joudu konkurssiin mutta yksi yhtiömiehistä joutuu konkurssiin, yhtiön velkojat hyväksytään saataviensa koko määrään yhtiömiehen konkurssipesään.
Yhtiön osalta
Yhtiösuhteet, hallinto ja rakenteelliset muutokset
Yhtiön osakkuus ei ainoastaan aiheuta pääomapanosvelvollisuutta, vaan siihen liittyy myös laissa säädettyjä oikeuksia, joista osa on määräaikaisia, sekä täytettäviä velvollisuuksia. Jos näitä oikeuksia ei käytetä määräajassa, myöhemmin esitettävien vaatimusten mahdollisuudet rajoittuvat merkittävästi.
Tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuden osalta laissa säädetään osakkeenomistajan ja hallituksen jäsenen oikeuksista erikseen. Osakkeenomistajan oikeuden osalta tilinpäätös, hallituksen vuosikertomus, tilintarkastuskertomukset ja voitonjakoehdotus on pidettävä osakkeenomistajien tarkasteltavina yhtiön pääkonttorissa ja sivukonttoreissa vähintään viisitoista päivää ennen yhtiökokousta; osakkeenomistaja voi yhtiökokouksessa pyytää hallitukselta tietoja yhtiön toiminnasta sekä tilintarkastajilta tietoja tarkastuksen suorittamistavasta ja sen tuloksista. Tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä ainoastaan sillä perusteella, että liikesalaisuuksia paljastuisi tai että muut suojeltavat yhtiön edut voisivat vaarantua. Tätä oikeutta ei voida poistaa eikä rajoittaa yhtiöjärjestyksellä tai yhtiön toimielimen päätöksellä; osakkeenomistaja, jonka tietopyyntö on jätetty huomiotta tai hylätty perusteettomasti, voi saattaa asian ensimmäisen asteen kauppatuomioistuimen käsiteltäväksi kymmenen päivän kuluessa hylkäämisestä. Limited-yhtiössä osakkaan tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta säädetään erillisessä pykälässä.
Hallituksen jäsenen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta säädetään erillisessä säännöksessä: kukin jäsen voi pyytää tietoja ja esittää kysymyksiä yhtiön kaikista asioista ja toimista, suorittaa tarkastuksia, eikä näitä oikeuksia voida rajoittaa eikä poistaa. Saman pykälän viimeiseen momenttiin 2024 vuonna lisätyillä lauseilla on hallituksen koolle kutsumismenettely järjestetty uudelleen: jäsenten enemmistön kirjallisesta pyynnöstä puheenjohtajan on kutsuttava hallitus koolle viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta; jos kutsua ei tehdä tässä määräajassa tai jos puheenjohtajaan tai varapuheenjohtajaan ei saada yhteyttä, pyynnön esittäjät voivat kutsua hallituksen itse koolle.
Hallituksen tehtävänjaosta säädetään erillisessä pykälässä; hallitus valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja vähintään yhden varapuheenjohtajan toimimaan puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa poissa. Tähän säännökseen 2024 vuonna tehdyllä muutoksella on poistettu ilmaisu "joka vuosi", joten puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa ei enää tarvitse valita uudelleen joka vuosi. Hallituksen kokous- ja päätösvaltaisuudesta säädetään toisessa pykälässä: ellei yhtiöjärjestyksessä ole määrätty ankarammista vaatimuksista, hallitus kokoontuu, kun jäsenten kokonaismäärän enemmistö on läsnä, ja tekee päätöksensä kokouksessa läsnä olevien jäsenten enemmistöllä.
Osakkeiden luovutukseen sovelletaan yhtiötyypistä riippuen erilaisia edellytyksiä. Anonim-yhtiössä nimelle rekisteröidyt osakkeet voidaan, ellei laissa tai yhtiöjärjestyksessä toisin säädetä, luovuttaa ilman rajoituksia; yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että luovutus edellyttää yhtiön hyväksyntää, ja osakkeet, joiden kauppahintaa ei ole maksettu kokonaan voidaan lain mukaan luovuttaa ainoastaan yhtiön hyväksynnällä. Ennen hyväksynnän antamista osakkeiden omistusoikeus ja kaikki osakkeisiin liittyvät oikeudet säilyvät luovuttajalla; jos yhtiö ei ole kieltäytynyt hyväksynnästä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se sai hyväksyntää koskevan pyynnön, tai jos kieltäytyminen on perusteeton, hyväksynnän katsotaan tulleen annetuksi. Limited-yhtiössä osakepääomaosuuden luovutus ja luovutusvelvoitteen synnyttävät toimet on tehtävä kirjallisesti, ja osapuolten allekirjoitukset on vahvistettava notaarilla; ellei yhtiösopimuksessa toisin määrätä, luovutus edellyttää yhtiökokouksen hyväksyntää ja luovutus tulee voimaan tällä hyväksynnällä. Ellei yhtiösopimuksessa toisin määrätä, yhtiökokous voi kieltäytyä hyväksynnästä ilman perusteluja; jos se ei kieltäydy kolmen kuukauden kuluessa hakemuksesta, hyväksynnän katsotaan tulleen annetuksi. Jos luovutus on kielletty tai hyväksyntä on evätty, osakkaan oikeus erota yhtiöstä painavasta syystä säilyy. Osuuksien siirtymisen rekisteröimiseksi johtajat hakevat merkintää kaupparekisteriin; jos hakemusta ei tehdä kolmenkymmenen päivän kuluessa, lähtenyt osakas voi hakea nimensä poistamista rekisteristä.
Yhtiösopimuksessa voidaan antaa osakkaille oikeus erota yhtiöstä; lisäksi jokainen osakas voi nostaa kanteen yhtiöstä eroamisensa ratkaisemiseksi, jos siihen on olemassa perusteltu syy. Kun osakas haluaa erota, muut osakkaat voivat liittyä eroamiseen yhden kuukauden kuluessa siitä, kun tieto on tullut heidän tietoonsa. Erottamisen osalta yhtiösopimuksessa voidaan määrätä perusteet, joiden nojalla osakas voidaan erottaa yhtiökokouksen päätöksellä, ja osakas voi nostaa päätöksen kumoamista koskevan kanteen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun erottamispäätös on annettu hänelle tiedoksi notaarin välityksellä. Yhtiön vaatimuksesta osakas voidaan myös erottaa tuomioistuimen päätöksellä perustellusta syystä. Perustuslakituomioistuimen 25/12/2025 antamalla päätöksellä on kumottu kahden osakkaan osakeyhtiöiden osalta säännökset, joiden mukaan tuomioistuimelta hakeminen osakkaan erottamiseksi perustellusta syystä kuului yhtiökokouksen siirtämättömään toimivaltaan ja joiden mukaan tästä päätöksestä edellytettiin määräenemmistöä; tästä syystä kahden osakkaan yhtiöissä noudatettavan menettelyn osalta ajantasainen lainteksti on tarkistettava erikseen. Laissa ei säädetä erillisestä määräajasta yhtiöstä eroamista tai osakkaan erottamista koskeville kanteille. Eroavalla osakkaalla on oikeus vaatia osuutensa todellista arvoa vastaavaa erokorvausta. Korvaus erääntyy, kun yhtiö voi määrätä käytettävissä olevasta omasta pääomasta, osuudet ovat luovutettavissa tai osakepääomaa on alennettu, ja maksamatta oleva osa muodostaa yhtiöltä olevan saatavan, joka on etuoikeusjärjestyksessä kaikkien velkojien jälkeen.
Laki myöntää vähemmistöoikeuksia osakkeenomistajille, jotka edustavat tiettyä osuutta osakepääomasta. Oikeus vaatia yhtiökokouksen koollekutsumista ja asian ottamista esityslistalle kuuluu osakkeenomistajille, jotka edustavat vähintään kymmenesosaa osakepääomasta ja julkisissa yhtiöissä kahdeskymmenesosaa osakepääomasta. Vaatimus on tehtävä notaarin välityksellä, ja jos hallitus hyväksyy vaatimuksen, yhtiökokous on kutsuttava koolle siten, että se pidetään viimeistään neljänkymmenenviiden päivän kuluessa. Jos vaatimus hylätään tai siihen ei anneta myönteistä vastausta seitsemän työpäivän kuluessa, samat osakkeenomistajat voivat kääntyä ensimmäisen oikeusasteen kauppatuomioistuimen puoleen, ja tuomioistuimen päätös on lopullinen. Näihin samoihin osuuksiin oikeutetut osakkeenomistajat voivat myös vaatia tilinpäätöksen käsittelyn lykkäämistä yhdellä kuukaudella. Erityistä tarkastusta koskeva menettely on kaksivaiheinen: jokainen osakkeenomistaja, joka on aiemmin käyttänyt tiedonsaanti- tai tarkastusoikeuttaan, voi vaatia yhtiökokoukselta, että tietyt tapahtumat selvitetään erityisessä tarkastuksessa, vaikka asiaa ei olisi mainittu esityslistalla. Jos yhtiökokous hylkää vaatimuksen, osakkeenomistajat, jotka edustavat edellä mainittuja osuuksia, tai osakkeenomistajat, joiden osakkeiden yhteenlaskettu nimellisarvo on vähintään miljoona Turkin liiraa, voivat kolmen kuukauden kuluessa vaatia tuomioistuimelta erityisen tarkastajan määräämistä. Yhtiökokouksen koollekutsumista ja asian esityslistalle ottamista koskevan oikeuden osalta tätä osuutta voidaan yhtiöjärjestyksessä alentaa niiden osakkeenomistajien hyväksi, joilla on pienempi osuus osakepääomasta. Lisäksi samat osuudet omistavat osakkeenomistajat voivat perustellun syyn vallitessa nostaa kanteen yhtiön purkamisesta. Tuomioistuin voi purkamisen sijasta määrätä, että kantajina olevien osakkeenomistajien osakkeet lunastetaan niiden todelliseen arvoon ja osakkeenomistajat erotetaan yhtiöstä, tai se voi määrätä muusta tilanteeseen soveltuvasta ratkaisusta.
Hallituksen jäsenet ja johtamiseen osallistuvat kolmannet henkilöt ovat velvollisia hoitamaan tehtävänsä huolellisen johtajan huolellisuudella ja valvomaan yhtiön etua rehellisyyden periaatteita noudattaen. Perustajat, hallituksen jäsenet, johtajat ja selvitysmiehet ovat vastuussa yhtiölle, osakkeenomistajille ja yhtiön velkojille aiheuttamastaan vahingosta, jos he rikkovat tuottamuksellisesti laista tai yhtiöjärjestyksestä johtuvia velvollisuuksiaan. Osakkeenomistajat voivat kuitenkin vaatia vahingonkorvausta maksettavaksi ainoastaan yhtiölle, ja yhtiön velkojat voivat esittää tämän vaatimuksen ainoastaan yhtiön konkurssin yhteydessä. Tuottamuksen näyttötaakka on kantajalla. Lain alkuperäisessä sanamuodossa todettiin, että vastuuhenkilöt ovat vastuussa, ”elleivät he osoita, ettei heillä ole tuottamusta”; tämä ilmaisu poistettiin tekstistä 2012 vuonna tehdyllä muutoksella, ja samalla muutoksella lisättiin edellytys, jonka mukaan velvollisuuden rikkomisen on tapahduttava tuottamuksellisesti. Ketään ei voida saattaa vastuuseen hänen määräysvaltansa ulkopuolella olevista lain tai yhtiöjärjestyksen vastaisuuksista taikka väärinkäytöksistä, eikä tästä vastuusta vapautumista voida tehdä tyhjäksi vetoamalla valvonta- ja huolellisuusvelvollisuuteen. Elimet, jotka siirtävät tehtävän tai toimivallan lain nojalla, eivät ole vastuussa siirronsaajan toimista ja päätöksistä, paitsi jos osoitetaan, etteivät ne ole noudattaneet kohtuullista huolellisuutta siirronsaajaa valitessaan. Vahingonkorvausvaatimus vanhenee kahden vuoden kuluttua siitä, kun kantaja sai tiedon vahingosta ja vastuuhenkilöstä, ja joka tapauksessa viiden vuoden kuluttua vahingon aiheuttaneen teon tapahtumisesta; jos teko on rangaistava ja siihen sovelletaan Turkin rikoslain mukaan pidempää rikosasian vanhentumisaikaa, tätä aikaa sovelletaan myös vahingonkorvauskanteeseen. Rajatun vastuun yhtiössä johtajat ja johtamiseen osallistuvat henkilöt ovat velvollisia hoitamaan tehtävänsä kaikkea asianmukaista huolellisuutta noudattaen; jos yhtiö on maksukyvytön, tilanteesta ilmoittaminen tuomioistuimelle kuuluu johtajien siirtämättömiin tehtäviin, ja vastuun osalta sovelletaan osakeyhtiöitä koskevia säännöksiä.
Julkisten saatavien osalta osakkaan ja johtajan asema on säännelty eri tavalla kuin yksityisoikeudellisten velkojen osalta. Rajatun vastuun yhtiön osakkaat ovat suoraan vastuussa yhtiöltä kokonaan tai osittain perimättä jäävistä tai ilmeisen perimiskelvottomista julkisista saatavista pääomaosuuksiensa suhteessa, ja heihin kohdistetaan tämän lain mukaiset perintätoimet; jos osakas luovuttaa pääomaosuutensa, luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti ennen luovutusta syntyneistä julkisista saatavista. Osakeyhtiön osakkeenomistajasta ei ole tällaista säännöstä; juuri tässä on sääntelyn ero. Lakisääteisten edustajien vastuu ei kuitenkaan riipu yhtiömuodosta: oikeushenkilön varoista kokonaan tai osittain perimättä jäävät tai ilmeisen perimiskelvottomat julkiset saatavat peritään lakisääteisten edustajien henkilökohtaisesta omaisuudesta. Se, että oikeushenkilö on asetettu selvitystilaan tai selvitetty, ei poista lakisääteisen edustajan vastuuta selvitystilaan asettamista edeltäviltä ajanjaksoilta; maksun suorittanut edustaja voi kohdistaa takautumisvaatimuksen varsinaiseen julkisen saatavan velalliseen. Verovelkoihin sovelletaan lisäksi Turkin verotusmenettelylakia koskevia säännöksiä.
Yhtiön taloudellisen tilanteen heikkeneminen on säännelty portaittain. Jos viimeisimmän vuositaseen mukaan pääoman ja lakisääteisten vararahastojen yhteismäärästä on tappion vuoksi puolet jäänyt kattamatta, hallitus kutsuu yhtiökokouksen välittömästi koolle ja esittää harkitsemansa korjaavat toimenpiteet. Jos tämä yhteismäärä nousee kahteen kolmasosaan, välittömästi koolle kutsuttu yhtiökokous päättää joko tyytyä pääoman kolmannekseen tai täydentää pääomaa; jos se ei tee kumpaakaan päätöstä, yhtiö purkautuu automaattisesti. Tässä vaiheessa sovellettavat puitteet on määritelty tarkemmin kyseisessä tiedonannossa, ja tiedonanto lisää laissa säädettyihin kahteen vaihtoehtoon kolmannen: yhtiökokous voi päättää pääoman alentamisesta, pääoman täydentämisestä tai pääoman korottamisesta. Pääomaa voidaan alentaa vähimmäispääomaan asti sillä edellytyksellä, että pääoman ja lakisääteisten vararahastojen yhteismäärästä vähintään puolet säilytetään omassa pääomassa. Jos mistään näistä toimenpiteistä ei päätetä, yhtiö purkautuu automaattisesti ja selvitysmenettely toimitetaan yleisten säännösten mukaisesti.
Ylivelkaisuus puolestaan on tila, jossa yhtiön varat eivät riitä kattamaan sen velkoja. Jos ilmenee epäilyttäviä merkkejä, hallitus laatii välitaseen, jossa varat esitetään sekä toiminnan jatkuvuuden periaatteen mukaisesti että todennäköisten myyntihintojen perusteella. Jos tällöin käy ilmi, etteivät varat riitä kattamaan saatavia, hallituksen on ilmoitettava asiasta ensimmäisen asteen kaupalliselle tuomioistuimelle ja haettava yhtiön konkurssiin asettamista. Konkurssiin asettamista ei kuitenkaan määrätä, jos ennen konkurssipäätöksen tekemistä yhtiön vajauksen kattamiseen ja ylivelkaisuuden poistamiseen riittävien saatavien velkojat ovat kirjallisesti hyväksyneet saataviensa etuoikeusjärjestyksen asettamisen kaikkien muiden velkojien saatavien jälkeen ja jos tuomioistuimen määräämät asiantuntijat ovat vahvistaneet tämän ilmoituksen asianmukaisuuden, totuudenmukaisuuden ja pätevyyden. Hallitus tai kuka tahansa velkoja voi konkurssihakemuksen yhteydessä tai konkurssimenettelyn aikana hakea myös konkordatoa. Kyseisessä tiedonannossa näiden säännösten soveltamisalaan on määritelty kuuluviksi osakeyhtiöt, rajavastuuyhtiöt ja osakepääomaan jaetut kommandiittiyhtiöt.
Tähän laskelmaan liittyy käytännössä ratkaiseva poikkeus: kyseisen tiedonannon väliaikaisen säännöksen mukaan 1 tammikuuta 2027 saakka pääoman menetyksen tai ylivelkaisuuden laskelmissa voidaan jättää huomiotta kaikki vielä täyttämättömistä ulkomaanvaluutan määräisistä velvoitteista johtuvat kurssitappiot sekä 2020 ja 2021 vuosina kertyneistä vuokrasopimuksista johtuvien menojen, poistojen ja henkilöstökulujen yhteismäärästä puolet. Poikkeus ei ole pakollinen vaan valinnainen; näitä määriä ei kirjata tilinpäätökseen, vaan ne esitetään tiedoksi liitetiedoissa. Tämä säännös voi vaikuttaa suoraan ylivelkaisuuden toteamiseen yrityksissä, jotka ovat ottaneet lainaa ulkomaanvaluutassa.
Pääoman määrään liittyy lisäksi erillinen ja määräaikainen velvollisuus. 2024 vuonna lisätyllä väliaikaisella säännöksellä on säädetty, että osakeyhtiöiden (anonim şirket) ja rajavastuuyhtiöiden (limited şirket), joiden pääoma on laissa säädettyä vähimmäismäärää pienempi, on korotettava pääomansa tähän määrään 31 joulukuuta 2026 mennessä; muussa tapauksessa niiden katsotaan purkautuneen. Tätä tarkoitusta varten pidettävissä yhtiökokouksissa ei edellytetä päätösvaltaisuutta, päätökset tehdään kokouksessa edustettujen äänten enemmistöllä, eikä näiden päätösten estämiseksi voida käyttää etuoikeutta. Asianomaiselle ministeriölle on annettu toimivalta pidentää määräaikaa enintään kahdesti, vuodeksi kerrallaan.
Kauppayhtiöiden sulautuminen, jakautuminen ja yhtiömuodon muuttaminen säännellään erikseen omassa luvussaan. Yhtiömuodon muutoksessa uuteen muotoon muutettu yhtiö on entisen yhtiön oikeudellinen jatkaja, ja osakkaiden yhtiöosuudet ja oikeudet säilyvät; se, mistä muodosta mihin muotoon voidaan siirtyä, on lueteltu laissa rajoitetusti. Sulautumisessa sulautuvan yhtiön osakkailla on oikeus saada vastaanottavan yhtiön osakkeita, joiden arvo vastaa heidän nykyisiä yhtiöosuuksiaan ja oikeuksiaan; lisäksi voidaan määrätä maksettavaksi tasoitusmaksu edellyttäen, että se ei ylitä jaettavien osakkeiden käypien arvojen kymmenesosaa. Jos vastaanottava yhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön äänioikeutta tuottavat osakkeet tai vähintään yhdeksänkymmentä prosenttia äänioikeutta tuottavista osakkeista ja laissa säädetyt edellytykset täyttyvät, sulautuminen voidaan toteuttaa kevennetyssä menettelyssä; tällöin sulautumisraportin laatiminen ja sulautumissopimuksen hyväksyttäminen yhtiökokouksella eivät välttämättä ole pakollisia.
Velkojien suojaamiseksi laki asettaa konkreettiset määräajat. Sulautumisessa velkojat, jotka esittävät vaatimuksen kolmen kuukauden kuluessa sulautumisen tultua lainvoimaiseksi, saavat saatavansa vakuutetuiksi; yhtiöt ilmoittavat velkojilleen oikeuksistaan kuulutuksella, joka julkaistaan kolme kertaa seitsemän päivän välein Turkin kaupparekisterilehdessä, sekä lisäksi ilmoituksella, joka julkaistaan yhtiöiden verkkosivustoilla. Sulautuvan yhtiön veloista ennen sulautumista vastuussa olleiden osakkaiden vastuu jatkuu myös sulautumisen jälkeen, ja nämä vaatimukset vanhentuvat kolmen vuoden kuluttua sulautumispäätöksen julkaisemisesta. Jakautumisessa velkojat kutsutaan samalla tavalla kuulutuksella, ja niiden velkojien saatavat, jotka esittävät vaatimuksen kolmen kuukauden kuluessa kuulutusten julkaisemisesta, vakuutetaan; jos yhtiö, jolle velka on osoitettu, ei suorita sitä, muut jakautumiseen osallistuvat yhtiöt ovat vastuussa toissijaisesti yhteisvastuullisesti. Väitteellä, että yhtiöosuuksia ei ole suojattu asianmukaisesti tai että eroamiskorvaus on määritetty epäasianmukaisesti, tasinkorahan määräämistä koskeva kanne voidaan nostaa kahden kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta Turkin kaupparekisterilehdessä; tämä kanne ei vaikuta päätöksen pätevyyteen, ja oikeudenkäyntikulut vastaa vastaanottava yhtiö. Osakkaat, jotka eivät ole äänestäneet päätöksen puolesta ja ovat merkitty pöytäkirjaan, voivat nostaa kumoamiskanteen saman kahden kuukauden määräajan kuluessa; jos toimissa on puutteita, tuomioistuin antaa osapuolille määräajan niiden korjaamiseen. Kaikki henkilöt, jotka ovat jollakin tavalla osallistuneet toimiin, ovat vastuussa yhtiöille, osakkeille ja velkojille huolimattomuudellaan aiheuttamistaan vahingoista. Myös tapaukset, joissa elinkeinotoiminta sulautuu kauppayhtiöön tai muuttuu kauppayhtiöksi sekä kauppayhtiön muuttaminen elinkeinotoiminnaksi, on säännelty erikseen. Yhtiön, joka on kärsinyt pääoman menetyksen tai on velkainen, voidaan sulauttaa yhtiöön, jolla on vapaasti käytettävissä olevaa omaa pääomaa määrän, joka kattaa menetetyn pääoman, kuten myös asiaa koskevassa tiedonannossa on säädetty.
Kilpailun rajat
Sopimaton kilpailu ja kauppanimi
Laki määrittelee vilpillistä kilpailua koskevien säännöstensä tavoitteeksi "kaikkien osapuolten edun mukaisen rehellisen ja vääristymättömän kilpailun turvaamisen". Lisäksi se säätää yleisen kieltosäännön: kilpailijoiden välisiin tai tavarantoimittajien ja asiakkaiden välisiin suhteisiin vaikuttavat harhaanjohtavat tai rehellisyysperiaatteen vastaiset menettelyt ja kaupalliset käytännöt ovat vilpillisiä ja lainvastaisia. Tämä säännös osoittaa, että suojeltu etu ei rajoitu ainoastaan kilpailijan etuun.
Laki luettelee vilpillisen kilpailun tapaukset kuudessa kohdassa ja esimerkinomaisesti; sanamuotonsa mukaan ne ovat "vilpillisen kilpailun tapauksista pääasiallisimmat". Kohdat ovat: rehellisyysperiaatteen vastainen mainonta ja myyntimenetelmät sekä muut lainvastaiset menettelyt — mukaan lukien halventaminen, itseään koskeva totuudenvastainen tai harhaanjohtava ilmoitus, sekaannusta aiheuttavat toimenpiteet ja lainvastainen vertaileva mainonta, yhteensä kaksitoista alakohtaa; sopimuksen rikkomiseen tai päättämiseen yllyttäminen; toisten liiketoiminnan tuotteiden tai tuotosten luvaton hyödyntäminen; tuotanto- ja liikesalaisuuksien lainvastainen paljastaminen; liiketoiminnan ehtojen noudattamatta jättäminen; rehellisyysperiaatteen vastaisten liiketoiminnan ehtojen käyttäminen. Koska luettelo on esimerkinomainen, myös sellainen menettely, jota ei mainita luettelossa, voi yleissäännön nojalla muodostaa vilpillisen kilpailun.
Toinen kohta kattaa kolme ilmenemismuotoa: asiakkaiden saaminen rikkomaan voimassa olevia sopimuksiaan; kolmansien osapuolten työntekijöiden tai asiamiesten saaminen rikkomaan velvollisuuksiaan tarjoamalla heille etuja, joihin heillä ei ole oikeutta; sekä työntekijöiden saaminen paljastamaan työnantajiensa tuotanto- ja liikesalaisuuksia.
Henkilö, jonka taloudelliset edut ovat vilpillisen kilpailun vuoksi vahingoittuneet tai joka voi joutua tällaisen vaaran kohteeksi, voi vaatia sen toteamista, onko teko lainvastainen, vilpillisen kilpailun kieltämistä sekä vilpillisen kilpailun seurauksena syntyneen tosiasiallisen tilanteen poistamista — mukaan lukien väärien tai harhaanjohtavien ilmoitusten oikaiseminen ja, jos se on loukkauksen estämiseksi välttämätöntä, välineiden ja tavaroiden hävittäminen —, jos tuottamus on olemassa, aineellista vahingonkorvausta ja laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä aineetonta vahingonkorvausta. Toteamista, kieltämistä ja tosiasiallisen tilanteen poistamista koskevat kanteet voidaan nostaa ilman tuottamusta; aineellinen vahingonkorvaus edellyttää tuottamusta, ja aineeton vahingonkorvaus lisäksi sitä, että persoonallisuusoikeutta on loukattu. Aineellisena vahingonkorvauksena tuomari voi tuomita myös sen edun vastineen, jonka vastaajan katsotaan voineen saada vilpillisen kilpailun seurauksena.
Laki on kanteen nostamisoikeuden osalta säätänyt kolme ryhmää. Asiakkaat, joiden taloudelliset edut ovat vahingoittuneet, voivat myös nostaa samat kanteet, mutta he eivät voi vaatia ajoneuvojen ja tavaroiden hävittämistä. Kauppa- ja teollisuuskamarit, käsityöläiskamarit, pörssit sekä muut ammatilliset ja taloudelliset yhteenliittymät, jotka sääntöjensä mukaan ovat toimivaltaisia suojelemaan jäsentensä taloudellisia etuja, sekä kansalaisjärjestöt ja julkisoikeudelliset laitokset, jotka sääntöjensä mukaan suojelevat kuluttajien taloudellisia etuja, voivat nostaa kanteet tilanteen toteamiseksi, menettelyn kieltämiseksi ja loukkauksen seurauksena syntyneen aineellisen tilanteen poistamiseksi; ne eivät voi vaatia vahingonkorvausta. Jos vilpillisen kilpailun teko on työntekijän tai muun työntekijän toimesta tämän hoitaessa työtehtäviään, nämä kolme kannetta voidaan nostaa myös työnantajaa vastaan; vahingonkorvauksen osalta sovelletaan yleisiä säännöksiä.
Laki säätää kanteen nostamisen määräajasta kaksi määräaikaa samanaikaisesti: asianosaisella, jolla on kanneoikeus, on yksi vuosi siitä päivästä, jona hän sai tiedon näiden oikeuksien syntymisestä ja joka tapauksessa kolme vuotta niiden syntymisestä. Laki luonnehtii näitä määräaikoja vanhentumisajoiksi; määräaikaa ei näin ollen oteta tuomioistuimessa huomioon viran puolesta, ellei vastaaja vetoa siihen väitteenä. Laki säätää kuitenkin tärkeästä pidennyksestä: jos vilpillisen kilpailun teko on samalla Turkin rikoslain mukaan rikos, johon sovelletaan pidempää syyteoikeuden vanhentumisaikaa, tätä pidempää määräaikaa sovelletaan myös siviilikanteisiin. Lisäksi on otettava huomioon, että kauppaoikeudellisissa laeissa säädettyjä vanhentumisaikoja ei ellei laissa toisin säädetä voida muuttaa sopimuksella.
Vilpillinen kilpailu ei aiheuta ainoastaan siviilioikeudellista vastuuta. Se, joka tahallaan tekee jonkin laissa luetelluista vilpillisen kilpailun teoista, tuomitaan, jollei teko samalla täytä ankarammin rangaistavan muun rikoksen tunnusmerkistöä, yhden siviilikanteen nostamiseen oikeutetun henkilön tekemän rikosilmoituksen perusteella enintään kahden vuoden vankeuteen tai sakkoon. Jos teko on tehty oikeushenkilön liiketoimintaa hoidettaessa, rangaistussäännöstä sovelletaan oikeushenkilön puolesta toimineen tai toimimaan velvollisen toimielimen jäseniin tai osakkaisiin.
Kauppanimen osalta laki säätää erillisestä suojasta: asianmukaisesti rekisteröidyn ja kuulutetun kauppanimen käyttöoikeus kuuluu yksinomaan sen haltijalle. Jos toinen käyttää nimeä kaupallisen rehellisyyden vastaisesti, oikeudenhaltija voi vaatia tilanteen toteamista, käytön kieltämistä, jos väärin käytetty nimi on rekisteröity, sen muuttamista lainmukaiseksi tai poistamista rekisteristä, loukkauksen seurauksena syntyneen aineellisen tilanteen poistamista, tarvittaessa loukkauksessa käytettyjen välineiden ja asiaan liittyvien tavaroiden hävittämistä sekä jos vahinkoa on syntynyt aineellista ja aineetonta vahingonkorvausta moitittavuuden asteen mukaan. Aineellisena vahingonkorvauksena tuomioistuin voi myös määrätä maksettavaksi loukkauksen seurauksena mahdollisesti saadun hyödyn määrän. Laki on liittänyt tuottamuksen edellytyksen ainoastaan vahingonkorvaukseen; oikeuskirjallisuudessa katsotaan, että muut kuin vahingonkorvausvaatimukset voidaan esittää ilman tuottamuksen osoittamista. Tuomioistuin voi kanteen voittaneen asianosaisen vaatimuksesta myös määrätä tuomion julkaistavaksi sanomalehdessä. Myös yritysnimet kuuluvat samojen suojasäännösten piiriin edellyttäen, että ne rekisteröidään.
Tämä toiminimeen liittyvä suoja on erillinen tavaramerkkilainsäädännön mukaisesta suojasta, ja molemmat suojamuodot voivat tulla kyseeseen samassa tapauksessa. Teollisoikeudellinen lainsäädäntö edellyttää, että toisen toiminimen sisältävä tavaramerkkihakemus hylätään oikeudenhaltijan vastustuksen perusteella; toisaalta merkin käyttäminen toiminimenä tai liikkeen nimenä kuuluu myös niihin käyttötapoihin, jotka rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi kieltää. Sama teko voi lisäksi tulla arvioitavaksi sopimatonta kilpailua koskevien säännösten nojalla.
Matkailu- ja kiinteistötoiminnan kannalta vilkkailla alueilla, kuten Alanyassa, tähän aihepiiriin liittyvät tavanomaiset riidat koskevat liikkeen nimiä, markkinointimateriaaleja ja verkkosisältöjä. Tällaisessa riidassa on arvioitava yhdessä sekä sopimatonta kilpailua koskevia säännöksiä että toiminimeä ja tavaramerkkejä koskevia säännöksiä. Lisäksi laki sisältää sopimattoman kilpailun tapauksissa erityisiä toimenpiteitä, kuten nykytilan säilyttämisen, aineellisen tilanteen poistamisen, sopimattoman kilpailun estämisen sekä väärien tai harhaanjohtavien lausumien oikaisemisen.
Ulkomainen liittymä
Ulkomaisen liittymän sisältävät liikesuhteet
Se, että osapuolet sijaitsevat eri maissa, pääoma on ulkomaista tai velka on syntynyt ulkomaanvaluutassa, edellyttää kaupallisissa riidoissa ylimääräisiä menettelyvaiheita. Tämä aihe on ratkaiseva sekä riitaa edeltävässä sopimusvaiheessa että riidan syntymisen jälkeen.
Ulkomaisella pääomalla toimivat yhtiöt ja ulkomainen osakas
Ulkomaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden osallistuminen Turkkiin perustetun yhtiön osakkaina on pääsääntöisesti mahdollista. Suoria ulkomaisia sijoituksia koskevan lain mukaan ulkomaisiin sijoittajiin sovelletaan samaa kohtelua kuin kotimaisiin sijoittajiin, ja Turkkiin perustettuun yhtiöön sovelletaan Turkin lakia riippumatta sen osakkaiden ulkomaisuudesta. Laki on muuttanut suoriin ulkomaisiin sijoituksiin liittyvän lupa- ja hyväksyntämenettelyn ilmoitusmenettelyksi; tämän vuoksi perustamiseen ja toimintaan sovelletaan yleisiä säännöksiä, ja lupa on poikkeus, joka perustuu erityislakiin, ei yleinen sääntö.
Sitä vastoin toimialoilla, joilla kansainvälisissä sopimuksissa tai erityislaeissa määrätään toisin, voidaan soveltaa rajoituksia ja lupamenettelyä. Lisäksi sovellettavan täytäntöönpanoasetuksen mukaan sähköisen järjestelmän kautta on määräaikaisia ilmoitusvelvollisuuksia: sijoittaja- ja osakasluettelo on ilmoitettava kuukauden kuluessa valtuutuksesta, vuosittain viimeistään toukokuun loppuun mennessä toimintatietolomake on toimitettava, ja pääoman korotuksesta tai alentamisesta sekä osakkeiden luovutuksista on ilmoitettava päivitetty osakasluettelo kuukauden kuluessa.
Paikoissa, kuten Alanyassa, joissa ulkomaista pääomaa ja ulkomaalaisomisteisia yrityksiä on runsaasti, näiden ilmoitusvelvollisuuksien seuranta vaikuttaa suoraan yhtiön hallinnollisten seuraamusten riskiin.
Sellaisten kauppaliikkeiden, joiden päätoimipaikka sijaitsee Turkin ulkopuolella, Turkin sivuliikkeet rekisteröidään kuten kotimaiset kauppaliikkeet edellyttäen, että niiden oman maan lakien kauppanimeä koskevat säännökset pidetään voimassa, ja näille sivuliikkeille määrätään täysivaltainen kauppaedustaja, jonka kotipaikka on Turkissa.
Kiinteistön hankinta – kolme eri järjestelmää
Kiinteistön hankinnan osalta erotetaan toisistaan kolme tilannetta, ja niiden sekoittaminen keskenään on käytännössä seurauksia aiheuttava virhe.
Turkissa perustetut yhtiöt, joissa ulkomaisen omistuksen osuus on vähintään viisikymmentä prosenttia tai joissa ulkomaalaisella on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö henkilöistä, joilla on hallintovalta, voivat hankkia kiinteistön omistusoikeuden tai rajoitetun esineoikeuden yhtiöjärjestyksessä määrättyjen toimialojen harjoittamista varten. Yhtiöt, joiden ulkomaisen omistuksen osuus jää alle tämän rajan, tekevät hankintoja kotimaisen pääoman yhtiöihin sovellettavien säännösten mukaisesti. Ulkomailla oman maansa lainsäädännön mukaisesti perustetut oikeushenkilömuotoiset kauppayhtiöt voivat hankkia kiinteistöjä ja rajoitettuja esineoikeuksia ainoastaan erityislainsäädännön säännösten nojalla; muut ulkomaiset oikeushenkilöt eivät voi hankkia kiinteistöjä, eikä niiden hyväksi voida perustaa rajoitettuja esineoikeuksia. Ulkomaisen yhtiön Turkissa sijaitseva sivuliike ei muodosta erillistä oikeushenkilöä. Tämän vuoksi katsotaan, että sivuliikkeen kautta tehtäviin hankintoihin sovelletaan yhtiöön itseensä sovellettavaa järjestelmää.
Panttauksen osalta laki sisältää nimenomaisen säännöksen: ulkomaisten luonnollisten henkilöiden ja ulkomailla perustettujen kauppayhtiöiden hyväksi perustettuun kiinteistöpanttioikeuteen ei sovelleta tämän pykälän rajoituksia. Sen sijaan tilanne on toinen, kun omistusoikeus hankitaan pantin realisoinnin kautta – tätä koskeva vapautus sisältyy ainoastaan Turkissa perustettuja ulkomaista pääomaa olevia yhtiöitä koskevaan säännökseen.
Turkissa perustettujen yhtiöiden, joiden ulkomainen omistusosuus on vähintään viisikymmentä prosenttia, osalta laki edellyttää lisäksi lupaa: kiinteistön omistusoikeuden hankkiminen sotilaallisilla kieltoalueilla, sotilaallisilla turvallisuusalueilla ja strategisista syistä määrätyillä alueilla edellyttää pääesikunnan tai sen valtuuttamien komentoportaiden lupaa, ja erityisillä turvallisuusalueilla hankinnat edellyttävät maakunnan kuvernöörinviraston lupaa. Ulkomaisiin luonnollisiin henkilöihin ja ulkomailla perustettuihin kauppayhtiöihin sovelletaan puolestaan sotilaallisia kieltoalueita ja turvallisuusalueita koskevan lain omaa kielto- ja lupajärjestelmää; tämä laki kieltää ulkomaalaisia hankkimasta kiinteistöjä toisen asteen maasotilaallisilla kieltoalueilla ja mahdollistaa tietyillä alueilla kieltojen tai lupaehtojen asettamisen tasavallan presidentin päätöksellä.
Toimivalta, välimiesmenettely ja ulkomaisten ratkaisujen täytäntöönpano
Mahdollisuus tehdä toimivaltasopimus on myönnetty ainoastaan elinkeinonharjoittajille ja julkisoikeudellisille oikeushenkilöille niiden välisissä riita-asioissa; pätevyyden edellytyksenä on kirjallinen muoto, sen oikeussuhteen, josta riita on syntynyt, määritelty tai määriteltävissä olo sekä toimivaltaisen tuomioistuimen osoittaminen. Toimivaltasopimusta ei voida tehdä asioissa, joista asianosaiset eivät voi vapaasti määrätä, eikä ehdottoman toimivallan tapauksissa. Sopimus riidan käsittelemisestä vieraan valtion tuomioistuimessa on erillisen järjestelmän alainen, ja se on mahdollinen riita-asioissa, jotka eivät kuulu yksinomaisen toimivallan piiriin, joissa on ulkomainen liittymä ja jotka johtuvat velkasuhteesta; sopimus on pätevä, jos se näytetään toteen kirjallisella todisteella.
Välimiesopimus on tehtävä kirjallisesti; laki pitää tässä suhteessa riittävänä allekirjoitettua asiakirjaa, osapuolten välillä vaihdettua kirjeenvaihtoa tai sähköiseen muotoon saatettua tekstiä. Kiinteistöjä koskeviin esineoikeuksiin tai asioihin, jotka eivät ole osapuolten tahdon alaisia, perustuvat riidat eivät sovellu välimiesmenettelyyn. Jos pätevästä välityslausekkeesta huolimatta on nostettu kanne tuomioistuimessa, vastapuolen on esitettävä välimiesmenettelyä koskeva väite alustavana prosessiväitteenä vastauskirjelmässä; jos väite hyväksytään, tuomioistuin hylkää kanteen prosessuaalisin perustein.
Ulkomaalaisen tuomioistuimen ratkaisun perusteella ei voida Turkissa aloittaa suoraan täytäntöönpanomenettelyä; ensin on saatava toimivaltaiselta turkkilaiselta tuomioistuimelta tenfiz-päätös. Tunnustamisen seurauksena ratkaisu hyväksytään lopulliseksi todisteeksi tai oikeusvoimaiseksi ratkaisuksi; täytäntöönpanokelpoisuus taas edellyttää tenfiziä. Tenfizissä vaadittavaa vastavuoroisuuden edellytystä ei vaadita tunnustamisessa; tämä edellytys voidaan täyttää vastavuoroisuuteen perustuvalla sopimuksella, asianomaisessa valtiossa turkkilaisten tuomioistuinratkaisujen tenfizin mahdollistavalla lain säännöksellä tai tosiasiallisella käytännöllä. Ulkomaalaisissa välitystuomioissa tenfiz edellyttää sitä vastoin, että ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi tai että se on osapuolia sitova; toimivaltainen tuomioistuin on ensisijaisesti se alioikeus, jonka osapuolet ovat kirjallisesti sopineet, ja jos tällaista sopimusta ei ole, sen osapuolen, jota vastaan ratkaisu on annettu, kotipaikan tuomioistuin Turkissa, tai jos tätä ei ole, hänen asuinpaikkansa tuomioistuin, ja jos tätäkään ei ole, sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa täytäntöönpanon kohteena oleva omaisuus sijaitsee. Turkin osapuolena olevien kansainvälisten sopimusten määräykset jäävät voimaan.
Ulkomaanvaluutta- ja valuuttasäännökset
Kun kauppasopimuksissa vastike on sovittu ulkomaanvaluutassa, se, millä valuutalla maksu suoritetaan, riippuu siitä, sisältyykö sopimukseen ehto maksamisesta sovitussa valuutassa. Jos tällaista ehtoa ei ole, velallinen voi suorittaa maksun myös Turkin rahassa maksupäivän käyvän arvon mukaan; jos maksamisesta sovitussa valuutassa ei ole ehtoa eikä velkaa ole maksettu eräpäivänä, velkoja voi vaatia velan maksamista sovitussa valuutassa tai eräpäivän taikka tosiasiallisen maksupäivän käyvän arvon mukaan Turkin rahassa. Jos tällainen ehto on olemassa, kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole mahdollinen. Tätä järjestelmää sovelletaan myös kauppasopimuksiin. Ulkomaanvaluuttamääräisen velan viivästyskorko lasketaan taas valtion pankkien kyseiselle ulkomaanvaluutalle avatulle vuoden määräaikaiselle talletustilille maksaman korkeimman korkokannan mukaan, jollei sopimuksessa ole sovittu korkeammasta sopimuskorosta tai viivästyskorosta.
Lisäksi on olemassa yleinen kielto sopia vastikkeesta ulkomaan valuutassa. Turkissa asuvat henkilöt eivät voi sopia keskinäisissä irtaimen ja kiinteän omaisuuden kaupoissa, kaikenlaisissa irtaimen ja kiinteän omaisuuden vuokrauksissa, leasingissa sekä työ-, palvelu- ja urakkasopimuksissa sopimushinnasta ja näistä sopimuksista johtuvista muista maksuvelvoitteista ulkomaan valuutassa tai valuuttaan indeksoituna, ellei kyse ole ministeriön määrittelemistä tapauksista. Tämän yleisen kiellon poikkeukset on säädetty asiaa koskevassa tiedonannossa. Tiedonannon mukaan maan sisäisiä kiinteistöjä koskevissa myynti- ja vuokrasopimuksissa, työsopimuksissa, ajoneuvon myynti- ja ajoneuvon vuokraussopimuksissa sekä pääsääntöisesti palvelusopimuksissa ei voi sopia ulkomaan valuutasta tai valuuttaan indeksoidusta vastikkeesta. Sen sijaan muiden kuin ajoneuvojen irtaimen omaisuuden myynti- ja vuokrasopimukset, ulkomaan valuutassa kustannuksia sisältävät urakkasopimukset, tietyt sopimukset, joissa ostajana, vuokralaisena tai osapuolena on Turkissa asuva henkilö, jolla ei ole Türkiye Cumhuriyetin kansalaisuutta, vientiä ja valuuttatuloa tuottavia palveluja ja toimintoja koskevat palvelusopimukset, Kültür ve Turizm Bakanlığılta luvan saaneita majoituslaitoksia koskevat tietyt sopimukset sekä työ- ja palvelusopimukset, joissa muualla asuva henkilö on työnantajana tai palvelun vastaanottajana tai joissa Turkissa sijaitsevat sivuliikkeet, edustustot sekä yhtiöt, joissa muualla asuvalla henkilöllä on vähintään viisikymmentä prosenttia osakkeista, ja vapaavyöhykkeiden yhtiöt ovat osapuolina, kuuluvat poikkeuksen piiriin.
Tämän viimeisen poikkeuksen raja on erityisen tärkeä: ulkomainen omistus tuo vapautuksen vain työ- ja palvelusopimuksissa; se ei tuo vapautusta kiinteistön myyntiä, kiinteistön vuokrausta tai ajoneuvon myyntiä tai vuokrausta koskevissa sopimuksissa. Alanyan kaltaisissa paikoissa, joissa ulkomaan valuutassa tehtyjen liiketoimien määrä on suuri, tämän eron huomaamatta jääminen voi johtaa sopimusehdon pätemättömyyteen ja hallinnolliseen seuraamukseen. Koska säännös sisältyy alemmanasteiseen lainsäädäntöön, se muuttuu usein; kulloinkin voimassa oleva teksti on tarkistettava erikseen ennen kunkin sopimuksen tekemistä.
Arviointiperusteet
Arviointiperusteet kaupallisissa riita-asioissa
Kaupallista riitaa koskeva menettely määräytyy sen mukaan, ovatko osapuolet kauppiaita, onko suhde kaupallinen, mitä sopimusehdoissa määrätään, mihin asiakirjaan saatava perustuu ja missä vaiheessa riita on. Tässä arvioinnissa tarkastellaan yhdessä sopimusta, laskuja, liikekirjanpidon merkintöjä, jatkuvan tilin tiliotetta, kaupparekisterimerkintöjä ja kulumaan alkaneita määräaikoja.
Yhtiöosakkuudesta syntyvissä riidoissa osakeomistusrakenne, yhtiöjärjestys, yhtiökokouksen ja hallituksen päätökset sekä päätösten päivämäärät; saatavariidoissa taas tiedoksiannon muoto, se, onko sovittelu kanteen edellytys, sekä valinta ulosottomenettelyn ja kanteen välillä määräytyvät kyseisen konkreettisen oikeussuhteen perusteella.
Suhteissa, joissa on ulkomainen osakas tai vieraan valuutan määräinen velka, arvioidaan lisäksi toimivaltaa ja välimiesmenettelyä koskevat ehdot, sovellettava laki, ulkomaisten tuomioiden täytäntöönpano sekä vieraan valuutan määräisen vastikkeen sopimista koskevat rajoitukset. Jos yhtiön taloudellinen tilanne on heikentynyt, ovat lisäksi merkityksellisiä pääoman menetystä ja ylivelkaantumista koskeva laskelma ja siihen liittyvät ilmoitusvelvoitteet, pääoman määrää koskeva määräaikainen velvoite sekä rakennejärjestelyvaihtoehdot.
Konkreettisissa riidoissa oikeudellinen arviointi vaihtelee sopimuksen ja tapahtumien ominaispiirteiden mukaan.
Toimiston palvelualueisiin kuuluvat kauppaoikeudesta johtuvat riidat. Voit ottaa yhteyttä tapaamispyyntöä varten yhteystiedot-sivun kautta.
Usein kysyttyä
Usein kysytyt kysymykset
Onko sovitteluun osallistuminen pakollista kauppaoikeudellisessa riita-asiassa?
Se on pakollinen osassa kaupallisia oikeudenkäyntejä. Kanteen edellytyksenä oleva sovittelu koskee vaateita, jotka koskevat tiettyä rahamäärää, vahingonkorvausta, väitteen kumoamista, negatiivista vahvistamiskannetta ja takaisinsaantikannetta; kanne, joka on nostettu täyttämättä tätä edellytystä, hylätään prosessuaalisin perustein kanteen edellytyksen puuttumisen vuoksi. Muut kuin mainitut viisi kannelajia — kuten yhtiökokouksen päätöksen kumoaminen, purkaminen ja yhtiöstä erottaminen — sekä vaateet, jotka eivät koske tiettyä rahamäärää, jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Näitä säännöksiä ei sovelleta myöskään silloin, kun osapuolten välillä on välimiesmenettelysopimus. Väliaikaista ulosmittausta ja väliaikaisia turvaamistoimia koskevien vaatimusten osalta sovitteluprosessia ei tarvitse odottaa. Kaupallisissa riita-asioissa sovittelija saattaa hakemuksen päätökseen kuuden viikon kuluessa ja pakollisissa tapauksissa pidentäen sitä enintään kahdella viikolla. Jos sovinto saavutetaan, täytäntöönpanokelpoisuusmerkinnän hankkiminen asiakirjaan tai kaupallisissa riita-asioissa asianajajien ja sovittelijan asiakirjan allekirjoittaminen yhdessä antaa asiakirjalle tuomion luonteen; sovituista seikoista ei voida nostaa erillistä kannetta.
Ostamani tavara osoittautui vialliseksi, missä ajassa minun on ilmoitettava siitä?
Elinkeinonharjoittajien välisessä kaupallisessa kaupassa määräajat lasketaan päivinä ja ne ovat yleisiä säännöksiä lyhyempiä. Jos virhe on selvästi havaittavissa luovutuksen yhteydessä, siitä on ilmoitettava myyjälle kahden päivän kuluessa. Jos virhe ei ole selvästi havaittavissa, ostajan on tavaran vastaanottamisen jälkeen kahdeksan päivän kuluessa tarkastettava tavara tai tarkastutettava se, ja jos virhe ilmenee tämän tarkastuksen tuloksena, ilmoitus on tehtävä saman määräajan kuluessa; kahdeksan päivää ei siis lasketa virheen ilmenemisestä vaan luovutuksesta. Sellaisten piilevien virheiden osalta, joita ei voida havaita tavanomaisella silmäyksellä, edellytetään virheen olemassaolon myöhemmin ilmetessä välitöntä ilmoitusta. Jos nämä velvollisuudet laiminlyödään, myyty tavara katsotaan hyväksytyksi. Jos myyjä on kuitenkin törkeällä huolimattomuudellaan salannut virheen, väitteitä siitä, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa ja että vanhentumisaika on kulunut, ei oteta huomioon. Suhteissa, joissa ostaja on kuluttaja, tätä järjestelmää ei sovelleta; kuluttajalainsäädännön omat määräajat ja todistustaakkaa ja todistelua koskeva sääntely ovat voimassa.
Jos en vastusta laskua, katsotaanko minun hyväksyneen velan?
Laskun vastaanottaneen katsotaan hyväksyneen laskun sisällön, jos hän ei kahdeksan päivän kuluessa vastaanottopäivästä vastusta laskun sisältöä. Tämä seuraus koskee laskun sisältöä; se ei tarkoita, että lasku yksinään synnyttäisi velan tai sopimuksen olemassaolon, sillä lasku perustuu taustalla olevaan oikeussuhteeseen. Laissa ei ole säädetty vastustukselle tiettyä muotoa. Vastustuksen tekeminen ja sen ajankohta on kuitenkin voitava näyttää toteen myöhemmin. Myös suullisesti tai sähköisesti tehtyjen sopimusten sisällön vahvistavat vahvistuskirjeet ovat saman kahdeksan päivän määräajan alaisia. Sen sijaan juoksevan tilin saldon vastustamiseen sovelletaan eri sääntöä: määräaika on yksi kuukausi, ja laissa edellytetään, että vastustus tehdään notaarin välityksellä, kirjattuna kirjeenä, sähkeenä tai kirjallisena ilmoituksena, jossa on turvallinen sähköinen allekirjoitus.
Vastaisinko yhtiön velasta yhtiömiehenä?
Tämä riippuu yhtiömuodosta ja velan luonteesta. Anonim- ja limited-yhtiössä osakkaat eivät vastaa yhtiön veloista, vaan ovat velvollisia maksamaan sitoutumansa pääomaosuuden. Anonim-yhtiössä tähän voidaan yhtiöjärjestyksessä määrätä lisättäväksi osuuden nimellisarvon ylittävä preemio sekä toissijaiset velvoitteet, jotka toistuvat tietyin väliajoin ja joiden kohteena ei ole raha, jos osuuksien siirrot edellyttävät yhtiön hyväksyntää; limited-yhtiössä tähän voidaan yhtiösopimuksessa määrätä lisättäväksi lisämaksu- ja sivusuoritusvelvoitteet. Kollektiiviyhtiössä ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen osakkaan osalta vastuu syntyy koko varallisuudella ja yhteisvastuullisesti; vastuu on kuitenkin toissijaista — ensisijaisesti vastuussa on yhtiö, ja osakkaaseen voidaan kohdistaa vaatimus vasta, jos yhtiöön kohdistettu täytäntöönpano on jäänyt tuloksettomaksi tai yhtiö on lakannut. Yksityisliikkeessä ei ole oikeushenkilöä, joten elinkeinonharjoittaja vastaa henkilökohtaisella varallisuudellaan. Julkisoikeudellisten saatavien osalta tilanne on erilainen: limited-yhtiön osakkaat vastaavat suoraan sellaisesta julkisoikeudellisesta saatavasta pääomaosuuksiensa suhteessa, jota ei voida periä yhtiöltä tai jonka periminen yhtiöltä vaikuttaa mahdottomalta, kun taas anonim-yhtiön osakkeenomistajaa koskevaa vastaavaa säännöstä ei ole. Laillisten edustajien henkilökohtainen vastuu julkisoikeudellisesta velasta omalla varallisuudellaan on säännelty samalla tavalla molempien yhtiömuotojen osalta.
Onko yhtiökokouksen päätöksen kumoamiselle määräaikaa?
Mitätöintikanne on nostettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen päivämäärästä yhtiön kotipaikan ensimmäisen oikeusasteen kaupallisessa tuomioistuimessa (asliye ticaret mahkemesi), ja tämä määräaika on laissa luonnehdittu oikeuden menettämiseen johtavaksi määräajaksi. Kanteen voivat nostaa osakkeenomistajat, jotka olivat läsnä kokouksessa, äänestivät vastaan ja merkitsivät vastalauseensa pöytäkirjaan. Vastaan äänestäminen ei ole kaikissa tapauksissa edellytys: osakkeenomistajat, jotka väittävät sellaisten menettelyvirheiden, kuten kutsun toimittamatta jättämisen sääntöjenmukaisesti, esityslistan asianmukaisen julkaisemisen laiminlyönnin, valtuudettomien henkilöiden äänestämisen tai äänioikeuden perusteettoman estämisen, vaikuttaneen päätökseen, voivat nostaa kanteen riippumatta siitä, olivatko he läsnä kokouksessa. Myös hallitus ja ne jäsenet, joille päätöksen täytäntöönpano voi aiheuttaa henkilökohtaisen vastuun, voivat olla kantajina. Laissa luetelluissa tapauksissa päätös on mitätön, eikä näille kanteille ole säädetty oikeuden menettämiseen johtavaa määräaikaa. Koska laki luettelee mitättömyystapaukset "erityisesti"-lausekkeella, luettelo ei ole tyhjentävä. On myös otettava huomioon, että tuomioistuin voi vaatia kantajilta vakuuden ja että vilpillisessä mielessä nostetuissa kanteissa kantajat voivat olla vastuussa yhtiölle aiheutuneesta vahingosta.
Onko hallussani oleva velkakirja vanhentunut?
Arvopapereiden vanhentuminen riippuu velkakirjan tyypistä, velallisesta, jolle vaatimus esitetään, ja vaatimuksen luonteesta; myös alkamisajankohta on erilainen kussakin suhteessa. Yleisimmin sekoitettu seikka on se, että velkakirjan asettaja vastaa samalla tavoin kuin vekselin hyväksyjä, ja siksi haltijan häneen kohdistaman vaatimuksen määräaika on kolme vuotta eikä yksi vuosi.
| Suhde | Vekseli | Velkakirja | Shekki |
|---|---|---|---|
| Haltija → hyväksyjä tai velkakirjan asettaja | 3 vuotta eräpäivästä | 3 vuotta eräpäivästä | 3 vuotta esittämisajan päättymisestä |
| Haltija → siirtäjät ja vekselin asettaja | 1 vuotta, jos protestissa tai senetissä on merkintä "kuluttomasta palautuksesta", eräpäivästä | 1 vuotta, samoin perustein | 3 vuotta esittämisajan päättymisestä |
| Velallisten välinen takautumisoikeus | 6 kuukautta maksupäivästä tai päivästä, jona kanne kohdistettiin häneen | 6 kuukautta, sama peruste | 3 vuotta, sama peruste |
Vanhentuminen katkeaa kanteen nostamisella, täytäntöönpanopyynnön esittämisellä, kanteen ilmoittamisella tai saatavan ilmoittamisella konkurssipesälle, ja katkeaminen vaikuttaa vain siihen henkilöön, jota kohtaan se on tapahtunut. Sekin esittämisaika alkaa sekin kirjoitetusta antamispäivästä seuraavana päivänä, ja se on kymmenen päivää, jos sekkki on maksettava antamispaikkakunnalla, yksi kuukausi, jos se on maksettava muualla, ja kolme kuukautta, jos se on maksettava eri maanosissa. Lisäksi sekin esittäminen pankille maksettavaksi ennen sen kirjoitettua antamispäivää on 31 joulukuuta 2028 asti pätemätön; tämä vaikuttaa suoraan sekin esittämisajan ja siten vanhentumisen tosiasialliseen alkamiseen. On myös otettava huomioon, että näitä kaupallisia säännöksiä sisältävissä laeissa säädettyjä määräaikoja ei voi muuttaa sopimuksella, jollei laissa ole toisin säädetty.
Mitä tapahtuu katteettomalle sekille?
Jos šekki jää katteettomaksi, rikosoikeudellisen vastuun syntyminen edellyttää, että šekki esitetään pankille siihen merkittyyn antamispäivään perustuvan lakisääteisen esittämisajan kuluessa ja että siihen tehdään merkintä "katteeton". Kun nämä edellytykset täyttyvät, haltijan tekemän rikosilmoituksen perusteella kyseisen katteettomuuden aiheuttaneelle henkilölle tuomitaan rikosoikeudellinen sakkorangaistus sekä kielto laskea liikkeeseen šekkejä ja avata šekkitili; välitöntä vankeusrangaistusta ei siis ole säädetty. Sen sijaan maksamaton rikosoikeudellinen sakkorangaistus muunnetaan suoraan vankeudeksi, eikä tähän rikokseen sovelleta ennakkomaksua, sovittelua eikä tuomion julistamatta jättämistä koskevia säännöksiä. Jos katteettomaksi jääneen šekin määrä maksetaan korkoineen, tehokasta katumista koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi. Asian ulosottoon liittyvää ulottuvuutta käsitellään erikseen ulosotto- ja konkurssioikeus -sivulla ja rikosoikeudellista ulottuvuutta rikosoikeus -sivulla.
Yhtiöni pääoma on alle vähimmäismäärän, mitä minun on tehtävä?
Laissa 2024 vuonna lisätyllä siirtymäsäännöksellä säädetään, että osakeyhtiöiden ja limited-yhtiöiden, joiden pääomat ovat laissa säädettyä vähimmäismäärää pienemmät, on korotettava pääomansa kyseisiin määriin 31 joulukuuta 2026 mennessä; muutoin niiden katsotaan purkautuneen. Tätä varten pidettävissä yhtiökokouksissa ei edellytetä päätösvaltaisuusvaatimuksen täyttymistä, päätökset tehdään kokouksessa läsnä olevien äänten enemmistöllä eikä näitä päätöksiä vastaan voida käyttää etuoikeutta. Toimivaltaiselle ministeriölle on annettu valtuus pidentää määräaikaa enintään kaksi kertaa, kerrallaan yhdellä vuodella. Lisäksi, jos yhtiön taloudellinen tilanne on heikentynyt, sovelletaan erillistä vaiheittaista järjestelmää: jos pääoman ja lakisääteisten vararahastojen yhteismäärästä puolet menetetään, yhtiökokous kutsutaan välittömästi koolle ja sille esitetään korjaavia toimenpiteitä; jos menetys nousee kahteen kolmasosaan, yhtiökokouksen on päätettävä yhdestä seuraavista vaihtoehdoista: pääoman alentaminen, pääoman täydentäminen tai pääoman korottaminen. Muutoin yhtiö lakkaa olemasta automaattisesti. Jos yhtiö on ylivelkainen, hallituksen on laadittava välitilinpäätös ja tarvittaessa ilmoitettava asiasta tuomioistuimelle sekä haettava konkurssia; tämä ilmoitus kuuluu hallituksen siirtämättömiin tehtäviin.
Tämän sivun tiedot ovat yleisluonteisia ja tarkoitettu ainoastaan tiedoksi, eivätkä ne muodosta oikeudellista lausuntoa tai neuvontaa. Koska kunkin yksittäistapauksen olosuhteet poikkeavat toisistaan, oikeudellinen arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.
Sivulla olevat tiedot on julkaistu Turkin asianajajaliittojen liiton mainontakieltosäännösten mukaisesti toimiston toimialoista tiedottamiseksi ilman, että tällä tarkoitetaan erityisosaamista; tarkoituksena ei ole hankkia toimeksiantoja.
Tämän sivun tarkasteleminen tai yhteydenotto sivulla olevien linkkien ja yhteystietojen kautta ei tarkoita, että asianajajan ja yhteydenottajan välille olisi syntynyt toimeksiantosuhde tai että toimeksianto olisi hyväksytty.
Sivulla olevat tiedot ja määräajat on laadittu 4 syyskuuta 2026 voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Koska lainsäädäntö voi muuttua, määräajat on aina laskettava ajantasaisen lain tekstin perusteella.
Kaupallisissa riita-asioissa noudatettava oikeudellinen menettely voi vaihdella osapuolten välisen suhteen luonteen, sopimusehtojen, kaupallisten kirjanpitotietojen ja käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan. Siksi riidan alkuvaiheessa on tärkeää arvioida oikeudellinen suhde asianmukaisesti, seurata kaupallisia ja menettelyllisiä määräaikoja sekä määrittää asianmukainen oikeudellinen menettely.
Merve Kartal
Asianajaja