Kirjoittaja: Av. Merve Kartal · Julkaistu: 05.11.2026

Perinnönjättäjän valeoikeustoimi tarkoittaa sitä, että perinnönjättäjä pyrkii salaamaan perillisiltään omaisuutta näyttämällä kiinteistön, jonka hän todellisuudessa lahjoitti, omistusoikeustodistuksessa (tapu) myyntinä tai elinikäisenä hoitosopimuksena. Kansan keskuudessa puhutaan myös omaisuuden salaamisesta perillisiltä; mutta kaikki omaisuuden salaaminen ei ole valeoikeustoimi: jos luovutus on tehty omistusoikeustodistuksessa (tapu) avoimesti lahjana, piilotettua oikeustointa ei ole, ja jos edellytykset täyttyvät, oikeussuojakeino on kanne määräysten sovittelemiseksi (Turkin siviililaki, pykälä 565).

Kyseessä on kaksi oikeustointa: omistusoikeustodistuksessa (tapu) näkyvä myynti ja osapuolten todellisuudessa haluama lahjoitus. Perillisten väite on, että näkyvä oikeustoimi ei vastaa todellisuutta.

Perimysjärjestys ja lakiosa Turkin oikeuden mukaan (osuus jäämistöstä) -osuudet selostetaan Perintöoikeus-sivulla, ja omistusoikeuskirjauksen kumoamista koskeva yleinen kehys omistusoikeuskirjauksen kumoaminen ja uusi kirjaus -sivulla.

Onko laissa säännöstä ”perinnönjättäjän valeoikeustoimesta”?

Ei. Ilmaisu ”muris muvazaası” ei esiinny Turkin siviililaissa, Turkin velvoitelaissa, Turkin oikeudenkäymiskaaressa eikä Turkin kiinteistörekisterilaissa. Sanaa ”muris” ei myöskään käytetä Turkin siviililaissa; laki nimittää tätä henkilöä ”mirasbırakan” (perinnönjättäjä). Termi kuuluu oikeuskäytäntöön.

Valeoikeustointa yleisesti sääntelevä säännös on ainoa:

”Sopimuksen tyyppiä ja sisältöä määritettäessä ja tulkittaessa otetaan huomioon osapuolten todellinen ja yhteinen tahto riippumatta sanoista, joita he ovat käyttäneet erehdyksessä tai salatakseen todelliset tarkoituksensa.” (Turkin velvoitelaki, pykälä 19/1)

Pykälän otsikkokin sanoo sen: ”Sopimusten tulkinta, valeoikeustoimet.” Tästä yleisestä säännöstä lähtien perintökontekstiin liittyvät edellytykset on vahvistettu Turkin kassaatiotuomioistuimen oikeuskäytännön yhdistämispäätöksessä ja sitä seuranneessa käytännössä. Alla erotellaan lain kirjain ja käytännöstä johtuva osa.

Kaksi oikeustointa: näkyvä myynti ja salattu lahjoitus

Lain tulkintasääntöä sovellettaessa ilmenee kaksi erillistä oikeustointa, eikä kumpikaan pysy voimassa, tosin eri syistä.

Näkyvä myynti ei vastaa osapuolten todellista tahtoa. Omistusoikeustodistuksessa (tapu) oleva myynti on tehty lain edellyttämässä virallisessa muodossa (Turkin velvoitelaki, pykälä 237/1); ongelma ei ole muodossa vaan tahdossa. Huomioon otetaan todellinen ja yhteinen tahto, ei sanoja, eivätkä osapuolet halunneet myyntiä.

Salattu lahjoitus on puolestaan ongelmallinen muodon kannalta. Lahjoitus on vastikkeeton suoritus (Turkin velvoitelaki, pykälä 285/1). Kiinteistön omistusoikeuden siirtoon tähtäävien sopimusten pätevyys riippuu siitä, että ne on tehty virallisessa muodossa (Turkin siviililaki, pykälä 706/1); lahjoituksesta laki sanoo lisäksi: ”Kiinteistön tai kiinteistöön kohdistuvan esineoikeuden lahjoittamista koskevan lupauksen pätevyys riippuu vain siitä, että se on tehty virallisessa muodossa” (Turkin velvoitelaki, pykälä 288/2). Koska muotoa ei noudatettu, pätemätön lahjoituslupaus katsotaan täytettynä suoritukseksi eli käsin tehdyksi lahjoitukseksi; ”tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta lahjoituksiin, joiden pätevyys on sidottu viralliseen muotoon” (Turkin velvoitelaki, pykälä 288/3). Käsin tehty lahjoitus on säädetty vain irtaimen omaisuuden osalta (Turkin velvoitelaki, pykälä 289). Toisin sanoen omistusoikeustodistuksen tosiasiallinen siirtäminen ei tee ilman virallista muotoa tehtyä kiinteistölahjaa päteväksi.

Tästä syystä kirjaus on lainvastainen. Kirjaus, joka perustuu sitomattomaan oikeustoimeen tai jolta puuttuu oikeudellinen peruste, on lainvastainen (Turkin siviililaki, pykälä 1024/2); siksi se, jonka esineoikeutta on loukattu, voi vaatia kiinteistörekisterin oikaisua tuomioistuimessa (Turkin siviililaki, pykälä 1025/1). Kanne nostetaan omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskevalla vaatimuksella.

Kuka voi nostaa kanteen ja ketä vastaan se nostetaan?

Kanteen nostaa perillinen, jonka perintöoikeutta perinnönjättäjän näennäisesti myyntinä tehty oikeustoimi loukkaa. Tiedossa olevat säännöt ovat seuraavat:

Lakiosa Turkin oikeuden mukaan (osuus jäämistöstä) -vaatimusta ei edellytetä. Käytännössä kantajan ei tarvitse olla lakiosaan oikeutettu.
Kukin perillinen voi nostaa kanteen yksin. Käytännössä kukin perillinen voi nostaa kanteen oman perintöosuutensa mukaisesti; muiden perillisten ei tarvitse liittyä kanteeseen. Jos koko kiinteistö halutaan palauttaa kaikkien perillisten nimiin, kanteen oikeudellinen rakenne arvioidaan erikseen; yksi keino on se, että turkkilainen siviiliasioiden sovintotuomioistuin määrää perintöyhteisölle edustajan (TMK m.640/3).
Kanne nostetaan kuoleman jälkeen. Perilliset saavat perinnön perinnönjättäjän kuollessa (TMK m.599/1); tähän väitteeseen perustuvaa kannetta ei käytännössä hyväksytä nostettavaksi perinnönjättäjän eläessä.
Perinnöstä luopunut ei voi nostaa kannetta. Luopuneen osuus siirtyy niille, joilla olisi oikeus siihen, ikään kuin hän ei olisi elänyt perinnön auetessa (TMK m.611/1; ks. miten perinnöstä luovutaan).
Perillisasema osoitetaan asiakirjalla. Perintötodistus saadaan turkkilaiselta siviiliasioiden sovintotuomioistuimelta tai julkiselta notaarilta (TMK m.598/1; ks. miten perintötodistus hankitaan).
Vastaaja on se, joka on saanut kiinteistön luovutuksena; jos hän on kuollut, hänen perillisensä. Jos kiinteistö on myöhemmin siirtynyt toiselle, katso alla olevaa turvaamistoimikohtaa.

Perinnönjättäjän valeoikeustoimi hyväksytään missä tapauksissa ja missä ei?

Laki ei aseta tässä kohdin määrääviä kriteerejä. Keskeinen kysymys on, oliko perinnönjättäjän todellinen tarkoitus viedä omaisuutta perillisiltään. Turkin kassaatiotuomioistuimen käytännössä tämä tarkoitus määritetään arvioimalla yhdessä seuraavia seikkoja: maksettiinko kauppahinta tosiasiallisesti ja mikä oli ostajan maksukyky, omistusoikeustodistuksessa (tapu) ilmoitetun hinnan ja kiinteistön sopimushetken todellisen arvon välinen ero, oliko perinnönjättäjällä hyväksyttävä ja järkevä syy myyntiin, osapuolten ja perinnönjättäjän välinen suhde, luovutetun omaisuuden asema perinnönjättäjän varallisuudessa sekä paikkakunnan tavat. Se, että perinnönjättäjä on eläessään tehnyt kaikki perilliset huomioivan järkevän jaon, voidaan arvioida merkiksi siitä, ettei tarkoituksena ollut viedä omaisuutta perillisiltä.

Nämä seikat osoitetaan pankki- ja kiinteistörekisteritiedoilla, katselmuksella ja asiantuntijatutkimuksella sekä todistajanlausunnoilla. Kannekirjelmässä on ilmoitettava, millä todisteella kukin tosiseikka näytetään toteen (HMK m.119/1-f); todisteeseen, jota ei ole ilmoitettu määräajassa, ei pääsääntöisesti voida enää vedota (HMK m.145).

Todistelu: saako perillinen esittää todistajia kuultaviksi?

Yleinen sääntö pätee: jollei laissa toisin säädetä, kummankin osapuolen on näytettävä toteen ne tosiseikat, joihin hän perustaa oikeutensa (TMK m.6; HMK m.190/1). Perillisen, joka väittää valeoikeustoimea, on siis näytettävä se toteen. Vastaus todistajakysymykseen on prosessilain sääntelyssä, joka koskee todistamista asiakirjalla, ja niissä poikkeuksissa.

Pääsääntöisesti todistelu vaatii kirjallisen asiakirjan. Oikeuden syntymiseen, kumoamiseen, siirtämiseen, muuttamiseen, uusimiseen, lykkäämiseen, tunnustamiseen ja suorittamiseen tähtäävät oikeustoimet on todistettava asiakirjalla, jos niiden tekohetken määrä tai arvo ylittää laissa säädetyn rahamääräisen rajan (HMK m.200/1). Asiakirjaa vastaan ei pääsääntöisesti kuulla todistajia: asiakirjan oikeusvaikutuksen poistavia tai vähentäviä oikeustoimia ei voida todistaa todistajilla, vaikka ne jäisivät rahamääräisen rajan alle (HMK m.201). Kiinteistörekisterissä oleva virallinen asiakirja on myös asiakirja.

Mutta laki säätää selvän poikkeuksen:

”d) Kolmansien osapuolten valeoikeustoimiväitteet oikeustoimia ja asiakirjoja vastaan.” (HMK m.203/1-d)

Käytännössä perillinen, joka nostaa kanteen omaan oikeuteensa vedoten ja väittää, että jäämistöstä on pyritty viemään omaisuutta, katsotaan tämän kohdan osalta kolmanneksi henkilöksi, ja hän voi esittää näytöksi kaikenlaista näyttöä, myös todistajankertomuksia. Tämä luonnehdinta ei ilmene laista sellaisenaan, vaan perustuu oikeuskäytäntöön. Jos perillinen väittää perinnönjättäjän asemesta, että tämän itse tekemä oikeustoimi oli valeoikeustoimi, hän ei voi hyödyntää tätä helpotusta.

Saman pykälän (a) kohdassa säädetään, että todistajia voidaan kuulla myös ”jälkeläisten ja esivanhempien, sisarusten, puolisoiden, appivanhempien sekä miniöiden ja vävyjen välisissä oikeustoimissa”. Tämä kohta koskee oikeustoimen osapuolia: perinnönjättäjän ja tämän lapsen tai sisaruksen välinen oikeustoimi kuuluu sanamuotonsa puolesta tähän piiriin, mutta ei, jos luovutuksensaaja on perheen ulkopuolinen. Laki sallii todistajien kuulemisen myös vastapuolen nimenomaisella suostumuksella (HMK m.200/2) ja silloin, kun asiassa on alustavaa näyttöä (HMK m.202).

Rahamääräistä rajaa korotetaan vuosittain uudelleenarvostusprosentin mukaan, ja perusteena on oikeustoimen tekohetken määrä (HMK Ek m.1, 4/6/2025 päivätyllä ja 7550 numeroidulla lailla muutettuna). Tämän vuoksi sivulla ei ilmoiteta määrää.

Perinnönjättäjän valeoikeustoimi vai kanne määräysten sovittelemiseksi?

Kyseessä on kaksi eri kannetta, ja niiden sekoittaminen voi johtaa oikeudenmenetykseen. Laissa nimenomaisesti säännelty on kanne määräysten sovittelemiseksi; valeoikeustoimi taas perustuu yleiseen säännökseen.

	Väite perinnönjättäjän valeoikeustoimesta	Kanne määräysten sovittelemiseksi
Peruste	TBK m.19 (yleinen valeoikeussääntö) + oikeuskäytäntö	TMK m.560 ja sitä seuraavat pykälät; elinaikaisia luovutuksia varten TMK m.565
Väite	Oikeustoimi ei ole todellinen, vaan se on näennäiskauppa	Oikeustoimi on todellinen, mutta loukkaa lakiosaa
Kuka voi nostaa kanteen	Perilliset; käytännössä lakiosan saamisen edellytystä ei vaadita	Perilliset, jotka eivät saa lakiosaansa vastaavaa (TMK m.560/1)
Seuraus	Omistusoikeuskirjauksen kumoaminen ja uusi kirjaus	Perinnönjättäjän määräämisvallan ylittävän määräyksen vähentäminen (TMK m.560/1)
Määräaika	Laissa ei ole säädetty määräaikaa; käytännössä kannetta ei ole sidottu määräaikaan	Yksi vuosi siitä, kun asiasta saatiin tieto, ja joka tapauksessa kymmenen vuotta perinnön avautumisesta (testamenteissa testamentin avaamispäivästä) (TMK m.571/1)

Laki luettelee sovittelun kohteena olevat vastikkeettomat elinaikaiset määräykset erikseen; niiden joukossa ovat myös ”perinnönjättäjän selvästi lakiosan suojaa kiertääkseen tekemät määräykset” (TMK m.565, 4. kohta). Vaikka kanne määräysten sovittelemiseksi menettäisi määräajan umpeuduttua nostettavuutensa, sovitteluvaatimus voidaan aina esittää väitteenä (TMK m.571/3). Jos sovittelun kohteena olevan määräyksen saaja oli vilpittömässä mielessä, hänen on palautettava vain se, mikä hänellä on jäljellä jäämistön siirtyessä (TMK m.566/1). Lakiosan Turkin oikeuden mukaan (osuus jäämistöstä) määrät esitetään lakiosan Turkin oikeuden mukaan (osuus jäämistöstä) laskeminen -sivulla.

Perinnönjättäjän valeoikeustoimeen ei sovelleta vanhentumisaikaa

Laissa ei ole tälle väitteelle erityistä määräaikaa: TBK m.19 ei aseta määräaikaa, eikä Turkin siviililaissa myöskään ole valeoikeustointa koskevaa preklusiivista määräaikaa. Käytännössä perinnönjättäjän valeoikeustoimeen perustuva omistusoikeuskirjauksen kumoaminen ja uusi kirjaus -kanne ei ole sidottu vanhentumisaikaan eikä preklusiiviseen määräaikaan; perusteena on, että valeoikeustoimi on alusta alkaen pätemätön eikä tule päteväksi ajan kulumisen myötä.

Tenkis-kanteen määräaika kuitenkin kuluu. Jos valeoikeustoimea koskevaa väitettä ei pystytä näyttämään toteen, esimerkiksi jos käy ilmi, että kauppahinta on todella maksettu, jäljelle voi jäädä kanne määräysten sovittelemiseksi; kanne määräysten sovittelemiseksi on kuitenkin nostettava yhden vuoden kuluessa siitä, kun tieto lakiosan Turkin oikeuden mukaan (osuus jäämistöstä) loukkaamisesta on saatu, ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa, muutoin oikeus raukeaa (TMK m.571/1). Siksi käytännössä molemmat vaatimukset esitetään samassa kannekirjelmässä pää- ja toissijaisuusjärjestyksessä: päävaatimus on omistusoikeuskirjauksen kumoaminen ja uusi kirjaus valeoikeustoimen perusteella, ja jos se hylätään, toissijainen vaatimus on kanne määräysten sovittelemiseksi. Laki kutsuu tätä toissijaiseksi vaatimukseksi; tuomioistuin ei voi tutkia toissijaista vaatimusta ennen kuin se on hylännyt päävaatimuksen asiasisällön perusteella (HMK m.111). Jos kanne määräysten sovittelemiseksi ei ole esitetty vaatimuksena, tuomioistuin ei tutki sitä viran puolesta (HMK m.26/1). Jos vaatimus lisätään myöhemmin kanteen muuttamisella, yhden vuoden määräajan laskeminen on kiistanalaista; kanteen muuttaminenkin voidaan tehdä samassa asiassa vain kerran ja pääkäsittelyn päättymiseen asti (HMK m.176/2, m.177/1). Siksi vaatimus on turvallisempaa esittää alusta alkaen yhdessä.

Vaikka määräaika ei olisi vielä kulunut umpeen, aika voi kääntyä kantajan vahingoksi: todistajat ja kyseisen ajanjakson asiakirjat voivat kadota ja kiinteistö voi vaihtaa omistajaa.

Jos kiinteistö myydään asian vireillä ollessa: turvaamistoimi ja kiinteistörekisteriin tehtävä merkintä

Omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskevaa päätöstä ei kirjata kiinteistörekisteriin ennen kuin päätös on lainvoimainen (HMK m.350/2, m.367/2). Jos kiinteistö tällä välin myydään toiselle, kiinteistörekisterimerkintään vilpittömässä mielessä luottanut kolmas henkilö saa pitää näin saamansa omistusoikeuden (TMK m.1023). Kolmas henkilö, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää kirjauksen virheellisyydestä, ei kuitenkaan voi vedota tähän kirjaukseen (TMK m.1024/1).

Tämän estämiseksi voidaan pyytää turvaamistoimea: jos on perusteltua aihetta pelätä, että oikeuden saaminen vaikeutuu olennaisesti tai käy mahdottomaksi nykytilanteessa tapahtuvan muutoksen vuoksi, tuomioistuin voi määrätä turvaamistoimen (HMK m.389/1). Riidanalaisten oikeuksien suojaamista koskevat tuomioistuimen päätökset voidaan merkitä kiinteistörekisteriin, ja niihin voidaan merkinnän jälkeen vedota niitä vastaan, jotka saavat kiinteistöön oikeuksia (TMK m.1010). Turvaamistoimen täytäntöönpanoa on pyydettävä päätöksen julistamisesta tai tiedoksiannosta yhden viikon kuluessa, muutoin turvaamistoimi raukeaa itsestään (HMK m.393/1); jos turvaamistoimi on määrätty ennen kanteen nostamista, se raukeaa myös, jollei kannetta nosteta täytäntöönpanon pyytämisestä kahden viikon kuluessa (HMK m.397/1). Vakuudesta ja muista yksityiskohdista kerrotaan omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskeva kanne -sivulla.

Jos kiinteistö luovutetaan kanteen vireillepanon jälkeen, kantaja voi joko jatkaa kannetta luovutuksensaajaa vastaan tai muuttaa kanteen luovuttajaa vastaan nostettavaksi vahingonkorvauskanteeksi (HMK m.125/1).

Missä tuomioistuimessa ja missä kanne nostetaan?

Toimivalta asian laadun perusteella. Kanne käsitellään ensimmäisen asteen siviilituomioistuimessa (HMK m.2). Omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskeva kanne ei kuulu niihin riita-asioihin, joissa sovittelijaan ottaminen ennen kanteen nostamista on kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys (6325:n lain m.18/B/1).

Alueellinen toimivalta. Kiinteistöön kohdistuvaa esineoikeutta koskevissa tai esineoikeuden haltijan asemaa muuttavissa asioissa kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuin on yksinomaan toimivaltainen (HMK m.12/1). Omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskeva vaatimus kuuluu tähän ryhmään. Jos kanne koskee useampaa kiinteistöä, se voidaan nostaa yhden kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuimessa myös muiden kiinteistöjen osalta (HMK m.12/3).

Perintöön perustuvia kanteita varten on erillinen yksinomainen toimivaltasäännös: jäämistön jakamista, kuolemanvaraisten määräysten kumoamista ja määräysten sovittelemiseksi nostettavia kanteita koskevissa asioissa sekä kaikissa ennen jäämistön lopullista jakoa perillisiä vastaan nostettavissa kanteissa vainajan viimeisen asuinpaikan tuomioistuin on yksinomaisesti toimivaltainen (HMK m.11/1). Jos kiinteistön saanut henkilö on myös perillinen, molemmat yksinomaiset toimivaltasäännökset voivat sanamuotonsa mukaan olla ristiriidassa; käytännössä perinnönjättäjän valeoikeustoimeen perustuvat omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskevat kanteet käsitellään kiinteistön sijaintipaikan tuomioistuimessa. Jos kiinteistö sijaitsee Alanyassa, kanne käsitellään Alanyassa, vaikka perinnönjättäjä olisi asunut toisessa maakunnassa. Jos valeoikeustoimiväite esitetään määräysten sovittelemiseksi esitettävän vaatimuksen yhteydessä, toimivaltainen tuomioistuin on arvioitava erikseen.

Usein kysytyt kysymykset

Isäni myi talon veljelleni, mutta kauppahintaa ei maksettu. Mitä voin tehdä?
Väite on, ettei kiinteistörekisteriin merkitty kauppa vastaa todellista tahtoa; laki edellyttää sopimuksen tulkinnassa katsottavan sanojen sijaan todellista ja yhteistä tahtoa (TBK m.19/1). Kauppahinnan maksamatta jääminen on käytännössä yksi seikka, jota tarkastellaan arvioitaessa tarkoitusta siirtää omaisuutta perillisten ulottumattomiin. Väite esitetään omistusoikeuskirjauksen kumoamista ja uutta kirjausta koskevana vaatimuksena, ja todistustaakka on väitteen esittäjällä (TMK m.6, HMK m.190/1).

Kiinteistörekisterissä lukee myynti; voinko todistaa muuta todistajilla?
Lähtökohtaisesti asiakirjaa vastaan ei kuulla todistajia (HMK m.201). Laki kuitenkin nimenomaisesti sallii todistajien kuulemisen kolmansien osapuolten valeoikeustoimiväitteissä (HMK m.203/1-d); käytännössä omaan oikeuteensa vedoten kanteen nostavaa perillistä pidetään tässä suhteessa kolmantena osapuolena.

Onko perinnönjättäjän valeoikeustoimea koskevassa kanteessa vanhentumisaikaa?
Laissa ei ole tätä väitettä varten erityistä määräaikaa, eikä kannetta käytännössä ole sidottu mihinkään määräaikaan. Sitä vastoin määräysten sovittelemiseksi nostettavan kanteen nostamista koskeva oikeus raukeaa, kun tiedon saamisesta on kulunut yksi vuosi ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluttua (TMK m.571/1); tämän vuoksi määräysten sovittelemiseksi esitettävä vaatimus esitetään valeoikeustoimiväitteen yhteydessä toissijaisena vaatimuksena (HMK m.111).

Minulla ei ole lakiosaa; voinko silti nostaa kanteen?
Kyllä. Käytännössä valeoikeustoimiväitteen voi esittää jokainen perillinen oman perintöosuutensa suhteessa riippumatta siitä, onko hänellä lakiosaa vai ei. Määräysten sovittelemiseksi nostettavan kanteen laki sen sijaan suo vain perillisille, jotka eivät ole saaneet lakiosiaan vastaavaa määrää (TMK m.560/1).

Ovatko perintöomaisuuden siirtäminen perillisten ulottumattomiin ja perinnöttömäksi tekeminen sama asia?
Eivät. Perinnöttömäksi tekeminen on kuolemanvarainen määräys, jonka perinnönjättäjä tekee laissa mainituin perustein; yksityiskohdat ovat perinnöttömäksi tekeminen -sivulla. Valeoikeustoimi taas on väite siitä, ettei elinaikana tehty siirto ole todellinen.

Entä jos talon ostanut henkilö on myynyt sen edelleen?
Se, joka on vilpittömässä mielessä luottaen omistusoikeustodistuksessa (tapu) olevaan kirjaukseen hankkinut kiinteistön, saa pitää saantonsa (Turkin siviililaki m.1023); mutta se, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää, että kirjaus on virheellinen, ei voi vedota tähän kirjaukseen (Turkin siviililaki m.1024/1). Tämän vuoksi kanne kohdistetaan myös nykyiseen omistajaan, ja lisäksi näytetään toteen, ettei tämä ollut vilpittömässä mielessä. Jos nykyinen omistaja on vilpittömässä mielessä, käytännössä vaaditaan ensimmäiseltä luovutuksensaajalta kiinteistön arvoa.

Sovellettava lainsäädäntö

Turkin velkaoikeuslaki nro 6098 — m.19 (sopimusten tulkinta, valeoikeustoimet), m.237 (kiinteistön kaupan muoto), m.285 (lahjan määritelmä), m.288 (lahjanlupaus), m.289 (kädestä käteen -lahja) — mevzuat.gov.tr

Turkin siviililaki nro 4721 — m.6 (todistustaakka), m.560 (kanne määräysten sovittelemiseksi edellytykset), m.565 (sovittelun piiriin kuuluvat varallisuudensiirrot), m.566 (palautusvelvollisuus), m.571 (preklusiiviset määräajat), m.598 (perintötodistus), m.599 (perinnön saaminen), m.611 (yhden perillisen suorittama perinnöstä luopuminen), m.640 (kuolinpesäyhteisö), m.706 (kiinteistön omistusoikeuden saaminen oikeustoimella), m.1010 (määräämisvallan rajoitusta koskeva merkintä), m.1023 (vilpittömässä mielessä oleviin kolmansiin nähden), m.1024 (vilpillisessä mielessä oleviin kolmansiin nähden), m.1025 (virheellisen kirjauksen poistaminen ja muuttaminen) — mevzuat.gov.tr

Turkin oikeudenkäymiskaari nro 6100 — m.2 (ensimmäisen asteen siviilituomioistuinten toimivalta), m.11 (perintöön perustuvissa kanteissa toimivaltainen tuomioistuin), m.12 (kiinteistön esineoikeuteen perustuvissa kanteissa toimivaltainen tuomioistuin), m.26 (vaatimuksiin sidonnaisuuden periaate), m.111 (toissijainen vaatimus), m.119 (kanteen sisältö), m.125 (oikeudenkäynnin kohteen siirto), m.145 (todisteiden esittäminen myöhemmin), m.176–177 (kanteen muuttaminen), m.190 (todistustaakka), m.200 (kirjallisen todisteen esittämisen pakollisuus), m.201 (asiakirjan vastainen todistelu todistajalla kielletty), m.202 (todistelun alku), m.203 (kirjallisen todisteen esittämisen pakollisuuden poikkeukset), m.350 ja m.367 (muutoksenhaun vaikutus ulosottoon), m.389 (turvaamistoimen edellytykset), m.393 (turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano), m.397 (turvaamistoimea täydentävät toimet), lisäpykälä m.1 (rahamääräisten rajojen korottaminen) — mevzuat.gov.tr

Turkin laki oikeudellisissa riita-asioissa tapahtuvasta sovittelusta nro 6325 — m.18/B (sovittelu tietyissä riita-asioissa kanteen nostamisen edellytyksenä) — mevzuat.gov.tr

Aiheeseen liittyvät sivut

Tämä kirjoitus on tarkoitettu yleiseksi oikeudelliseksi tiedotukseksi eikä se ole oikeudellinen lausunto. Koska jokaisen asian olosuhteet ovat erilaiset, on suositeltavaa hakea oikeudellista apua asianajajalta omassa konkreettisessa tilanteessasi.